Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 14. Muuttopäivä

Voi sisältää kirjoitusvirheitä :P

Joonas

Seisoin sairaalan pihalla. Tommi tulisi kohta hakemaan minua ja sitten me mentäisiin hakemaan mun kamoja.

Tuttu auto kääntyi pian risteyksestä sairaalan pihalle.

--
Tommi

Näin Joonaksen odottamassa minua jo kaukaa. Pysähdyin hänen eteensä ja hän avasi oven ja tuli sisälle etupenkille. Moikkasin ja hän moikkasi takaisin.

Lähdin ajamaan ja varmistin muistamani osoitteen oikeaksi.

"Kiva nähä sua taas." Sanoin.

"Suaki.. sairaalassa alkoi olemaan aika tylsää." Hän kertoi.

Auto matka meni nopeasti samalla jutellen niitä näitä. Sain Joonaksen nauramaankin jutuillani.

Parkkeerasin tien reunaan. Astuimme ulos autosta ja totesimme, että ensin pitäisi vähän raivata lunta pois tieltä. Sitä oli nimittäin tullut sen verran paljon sinä aikana, kun Porko oli ollut sairaalassa, että ovelle käveleminen olisi haastavaa.

Kävin hakemassa lapion, jolla aloin raivaamaan tietä Joonaksen asunnolle. Käskin Joonasta odottamaan sen ajan autossa, sillä ulkona oli kylmä ja hänen kehonsa oli varmasti edelleenkin jonkin verran heikko. En halunnut et hän palelluttaisi itteensä nyt heti.

Hetken kuluttua viitoin Joonakselle, että oli valmis. Hän tuli autosta ulos ja meni hakemaan vara-avaimensa piilosta. Vein lapion takaisin samalla, kun Joonas käveli etuovelle.

Kun tulin takaisin Joonas oli pysähtynyt niille sijoilleen niinkuin olisi järkyttynyt jostain. Hän otti muutaman varovaisen askeleen taaksepäin ennen kuin alkoi juoksemaan täysiä pois päin. Nappasin hänen kädestään kiinni ajattelematta sen enempää.

Irrotin otteeni heti, kun Joonas parkaisi kivusta ja kaatui maahan. "AI SAATANA"

"Ei helevetti Joonas ookko kunnossa anteeksi mä en tarkottanut ottaa sun kädestä kiinni-" Pahoittelin samalla kun autoin hänet takaisin ylös. Hitto ku piti unohtaa, että hänen kätensä ovat aika paskana.

Joonaksella oli kyyneleet silmillä, mutta hän pyyhkäisi ne heti pois kädellään.

"Voiks sä nyt kertoo et miks lähit noin juoksemaan?" Kysyin vähän huolissani.

"Mä en haluu mennä tonne..." Hän sai sanotuksi.

"Miksi et?" Yritin kysyä, mutta hän vain käänsi katseensa kämppäänsä päin.

"Jos me mennään kahdestaan niin mitä ikinä siellä on tai ei niin sä et oo yksin. Muista se." Ehdotin hänelle. Hän nyökkäsi.

Otin Porkolta hänen vara-avaimensa ja avasin oven. Astuimme asuntoon sisään. Siellä oli pimeää, koska verhot olivat kiinni ja hieman viileä ilma kans, koska kukaan ei ollut käynyt siellä vähään aikaan.

Porko yhtäkkiä pysähtyi takanani.

"Keittiöön en mene." Hän sanoi ja näytti olevan tosissaan.

"Jos sä meet vaikka hakemaan jonku laukun ja pakkaamaan sun vaatteet ensiksi niin mä meen keittiöön?" Ehdotin. Hän nyökkäsi ja pikakäveli keittiön ohi huoneeseensa.

En tiennyt mitä odottaa keittiöltä, mutta kun menin sinne tajusin vihdoinkin miksei Joonas todellakaan halunnut sinne.
(Ööh täs välis en oo oikeen varma mistä kaikesta pitää varottaa, kun tekee näitä tarinoita mut mainitsen nyt et seuraavaksi kuvaillaan verta)