Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 6. "Älä huoli.. Apu on tulossa."

Kiitos aivan äärettömästi yli 200 lukukerrasta🖤🖤
⚠️Sisältää kuvailua käsistä, jotka on täynnä viiltely jälkiä⚠️

Niko

Oltiin noin 500 metrin päässä sijainnista. Pysähdyimme tienreunaan sillä sinne sijainnin luokse ei päässyt autolla ja lähempänä olisi ollut paljon hankalempaa parkkeerata.

Astuimme ulos autosta kauheaan lumisateeseen.

--

Joel

Näin viimeinkin Nikon ja Ollin. Luojankiitos. He olivat juuri tulleet ulos autosta. Aloin itsekin parkkeerata siihen viereen. He huomasivat minut.

Avasin oven ja menin ulos autosta.

"Nyt etsitään se ja vähän äkkiä" Huusin heille ja pistin puhelimesta taskulampun päälle. Hekin pistivät omansa päälle.

𝙽𝚊̈𝚒𝚖𝚖𝚎 𝚔𝚞𝚒𝚗𝚔𝚊 𝚟𝚊𝚕𝚝𝚊𝚟𝚊 𝚟𝚎𝚛𝚒𝚟𝚊𝚗𝚊 𝚔𝚞𝚕𝚔𝚒 𝚙𝚒𝚝𝚔𝚊̈𝚕𝚕𝚎 𝚔𝚊𝚝𝚞𝚊. 𝙺𝚊𝚞𝚔𝚊𝚗𝚊 𝚎𝚛𝚘𝚝𝚝𝚞𝚒 𝚖𝚞𝚜𝚝𝚊, 𝚖𝚊𝚊𝚜𝚜𝚊 𝚖𝚊𝚔𝚊𝚊𝚟𝚊 𝚑𝚊𝚑𝚖𝚘..

"JOONAS!" Kuului viereltäni. Se oli Niko ja hän lähti juoksemaan täyttä tätä kohti. Minä ja Olli tultiin heti perässä.

--
Olli

"Löysimme hänet. Hän makaa keskellä verilammikkoa" Annoin tilanne päivitykseksi hätäkeskukseen.

"Verilammikkoa?" Kuului.

"Joo, täältä löytyy ainakin 100 metrin mittane verivana joka johtaa häneen"

"Älkää missään nimessä liikuttako häntä liikaa, ettei kylmä veri ala kiertään liian nopeaa kehossa. Yrittäkää ensin herätellä häntä, jonka jälkeen yrittäkää saada selville, että hengittääkö hän. Ja yrittäkää selvittää mistä verenvuoto johtuu. " Annettiin ohjeiksi.

Niko ja Joel meni lähemmäksi. Niko yritti saada vastausta Porkolta, muttei kuullut mitään. Sen jälkeen hän yritti kuulla hengitystä.

"N-niko, k-katso.." Kuului Joelin suusta pelokkaalla äänellä.

"Mitä siellä on?" Kysyin.

Niko näytti kahta järkyttyneemmältä.

Sen jälkeen hän käänsi päänsä minua päin ja sanoi:

"Sillä on ranteet ja käsivarret täynnä syviä viiltoja"

𝙼𝚒𝚝𝚊̈ 𝚑𝚎𝚕𝚟𝚎𝚝𝚝𝚒𝚊̈?

Menin itsekin katsomaan. Ranteet eivät näyttänee ranteilta enään ja käsivarret olivat jokaista neliösenttimetriä myöten joko veren tai viiltojen peitossa.

"Olli... täältä toisesta kädestä löytyy luultavasti koko käden läpi mennyt haava"

--

Annoin vielä uudemman tilanne päivityksen puhelimeen.

"Ei saatu hereille, hengittää joo, aika heikosti vain, ranteet ja käsivarret täynnä syviä viiltoja, vuotavat edelleenkin, muttei niin valtavasti. Vasemmassa kädessä luultavasti läpi asti mennyt haava."

Sain ohjeena, että jos mahdollista niin Joonaksen päälle pitäisi saada jotain lämmintä ja pahimpiin viiltoisin voi yrittää saada jotain sidettä kiinni. Sanoin ohjeet ääneen Joelille ja Nikolle.

"Mulla on takin alla paksu huppari ja sen alla pitkähihanen niin enköhän mää pärjää sen verran, että lanssi saapuu" Joe sanoi ja alkoi riisumaan takkiaan.

"Mäki pärjään pelkästään mun hupparilla" Niko sanoi.

"Mää voin lainata pipon"  Olin löytänyt sen sattumalta mun takin taskusta.

--

Joel pisti hänen takkinsa Joonaksen yläkropan ja käsien päälle, Niko pisti takkinsa Joonaksen jalkojen päälle ja minä pistin pipon hänelle päähän.

--
Niko

Istun maassa makaavan Joonaksen viereen ja silitin tämän hiuksia ja poskea. Hän tuntui jää kylmältä. Kyyneleet alkoivat valua silmiltäni. Pyyhin ne kuitenkin nopeasti pois sillä vesi eli kyyneleet plus 22 - 26 asteen pakkanen ei ollut kovin hyvä yhdistelmä.

"Mitä mä tuun tekemään jos sä et selviä?" Ajattelin.

Myönnän sen. Mulla on ehkä saattanut olla tunteita Porkoa kohtaan jo ainakin puoli vuotta, mutta en koskaan kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota olihan hänellä tyttöystävä. Ehkä mä myös yritin hakee varmistusta sille, et Porko olis kiinnostunu miehistä.

--

Hätkähdin siihen kun Joel nosti mut ylös.

"Apu tulee" Hän sanoi.

Niin se tosiaakin tuli. Vihdoinkin.

"Älä huoli.. Apu on tulossa" Sanoin Joonakselle vielä ennen kuin astuimme hieman sivuun.

Näin miten ensihoitaja tuli ulos ambulanssista. He menivät suoraan Joonaksen luo. Olli meni heidän luokseen selittämään ja vastailemaan heidän kysymyksiinsä.

Jonkin ajan kulutta he nostivat Ollin avustuksella Joonaksen paareille ja siitä sitten lanssiin sisään.

Halasin Joelia yllättäen.

"Hei.. kyl se selviää. Joonas on vahva." Hän lohdutti.

Olli tuli takaisin ja kertoi, että me saimme lähtä suoraan sairaalaan oottamaan. Jos siis haluttiin.

"Mä en oo muutenkaan nukkunut moneen päivään niin en todellakaan varsinkaan nyt pysty lähtemään takaisin kotiin" Sanoin suoraan ja lähdin autolle takaisin päin.

Joel lähti omalla autollaan ja minä ja Olli mun autolla.

--
Sanoja: noin 550+

Noniin se olis sit tän luvun loppu.
Tässä olis vielä muutama kysymys johon olis kiva saada vastaus teiltä! Yritän muuten saada ehkä jopa kolmannen luvun valmiiksi tänään. Mul on ihan liikaa motivaayioo ja aikaa hups.

1) Mitä mieltä ootte tästä kirjasta ja minkä arvosanan asteikolta 1 - 10 antaisitte sille?

2) Onko tää tarinan teksti ollut tarpeeksi selkeää luettavaa?

3) Mikä on ollut parasta/paras kohta tässä kirjassa?

4) Kannattaako mun julkasta aina yks osa heti kun se on valmis vai vasta klo 17 - 23 aikaan noin?

5) Jos on jotain kysyttävää niin saa kyllä kysyä!