Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 29: Jälkiruokaa

Joonas

Hengitin syvään ja yritin pitää mieleni rauhallisena. Kaivoin vanhat, tutut avaimet takkini taskusta ja ujutin asunnon avaimen lukkoon. Ovi oli pian auki ja paikan karuus alkoi selvitä. Olin todellakin hylännyt kämppäni tapahtumien jälkeen.

Tunsin käden olkapäälläni. Niko katsoi minua rohkaisevasti.

"Muista et sä et oo yksin kohtaamassa tätä. Mä oon täällä." Hän sanoi ja siirsi kätensä olkapäältäni ottaen kädestäni kiinni. Puristin Nikon kättä hieman. Se olisi menoa nyt.

Asunto oli viileä ja hämärä. Oli selvää, ettei kukaan ollut asunut täällä hetkeen. Niko pisti sälekaihtinet auki. Minä jäin katselemaan asuntoa läpikotaisin. Muistoja palasi mieleeni, mutta pidin itseni vahvana. Pari viikkoa sitten en olisi vielä pystynyt tähän, mutta nyt olin valmis jättämään tämän kaiken pikkuhiljaa taakseni. Oli aika kääntää sivua ja aloittaa uusi luku Nikon kanssa.

---

Olimme Nikon kanssa pistäneet asuntoa kuntoon jo useamman tunnin. Olimme suurimmilta osin vain siivonneet ja pistäneet vanhoja kalusteitani myyntiin. En tarvinnut enkä halunnutkaan säilyttää läheskään kaikkia kalusteitani enää, joten yrittäisimme myydä mahdollisimman monet niistä, mutta loput saisivat lähteä roskalavalle.

Pistin viimeistä myynti-ilmoitusta toriin kun Niko asteli luokseni ämpäri ja luutu kädessään. Hän oli tarjoutunut luutuamaan lattian ja pesemään viimeisetkin kuivuneet veritahrat vessasta, kun en itse halunnut edes nähdä niitä.. olin minäkin nössö.. Onneksi Niko ymmärsi tilanteeni.

"Sain vihdoinkin pistettyä nää kaikki myyntiin. Mä aattelin et seuraavaksi mää voisin imuroida tän huushollin jos sä voisit käydä hakeen meille Hesestä ruokaa."

"Joo toki. Haluuks sää mitä?" Niko vastasi ja tyhjensi ämpärin likavettä lavuaariin.

"Joku tuplajuustoateria kokiksella olis hyvä." Vastasin ja nousin ylös venyttäen raajojani.

"Alright, mäpä täs lähen nyt heti." Niko sanoi ja lähti ulko-oveä päin. Kuului oven kolahdus ja minä lähdin hakemaan imuria. Pistin johdon seinään ja imurin päälle. Jäin miettimään mitä pitäisi syömisen jälkeen tehdä. Ainakin loput vaatteet ja tavarat pitäisi pakata mukaan ja soittaa Tommille, että hakisi ne muutamat huonekalut Nikon asunnolle, jotka vielä halusin säilyttää.

---

Olin aikalailla saanut imuroitua, kun Niko palasi Heseltä. Tuntui, että näläntunne tuplaantui kun haistoin hampparit ja ranskikset.

"Kauhee nälkä." Sanoin ääneen. Niko hymähti.

"No joo. Ollaanhan me heiluttu ihan reippaasti tässä jo." Hän vastasi ja laski paperipussit keittiön pöydälle.

Niko meni riisumaan ulkovaatteet päältään ja minä menin pesemään käteni. Pian olimme molemmat syömässä hampurilais-aterioitamme pöydän äärellä.

---

Niko veteli vielä viimeisiä ranskalaisia ja selasi puhelintaan. Minä olin syönyt jo loppuun, mutta en vielä heti jaksanut lähteä pakkaamaan tavaroitani. Jäinkin sitten tuijottamaan tuota brunettea poikaystävääni. Rakastin häntä. Vai oliko se vielä liian aikaista sanoa? En usko sillä olimmehan jo tunteneet niin kauan.

"Mitäs se blondi oikein tuijottelee?" Niko hymähti selvästi huvittuneena tuijottelustani.

"Syön tässä vaan vähän jälkiruokaa... silmilläni." Virnistin ja vinkkasin silmää hänelle.

Niko pisti kätensä naamalleen ja nauroi. Olin varma, että näin hänen punastuvan hieman.

Naurahdin itsekin ja nousin pistämään roskat roskapussiin, joka lojui vielä lattialla. Sen jälkeen kävelin Nikon luokse pöydän toiselle puolen. Hän oli saanut juuri syötyä loppuun ja katsoi minua nyt hieman ihmeissään. Ojensin käteni hänelle sanomatta sanaakaan ja Niko tarttui siihen. Vetäisin Nikon ihan kiinni itseeni ja suutelin häntä intohimoisesti. Niko vastasi nopeasti suudelmaan.

"Tais jäädä vähä nälkä sulle vai?" Niko virnisti hetken suutelemisen jälkeen.

"Aina on tilaa jälkiruualle." Vastasin hänelle. Niko virnisti ja painoi huulensa omilleni astetta rajummin. Käteni sujahti hänen paitansa alle ja hyväili hänen rintakehää. Niko huokaisi vasten huuliani. Hetken kuluttua hän kuitenkin otti kädestäni kiinni ja erkaantui suudelmasta.

"Ehkä me kuitenkin ensin hoidetaan tää muutto alta ennen ku mennään yhtään pidemmälle." Niko hymähti ja painoi vielä viimeisen hellän suudelman huulilleni.

"N-no joo. Mä ehkä vähän innostuin liikaa." Naurahdin hieman nolona.

Otin tehtäväkseni seuraavaksi pakata loput tavarat mukaan autoon, jonka jälkeen pitäisi soittaa Tommille, jotta hän hakisi nämä huonekalut Nikon kämpälle. Sitten pitäisi enää vain purkaa vuokrasopimus ja alkaa tekemään uutta vuokrasopimusta Nikon kämppään. Siinä tulisi kestämään ainakin viikko vielä kylläkin sillä vuokranantajan piti käydä tarkistamassa asunnon kunto ennen sopimuksen purkamista.

---
😂Noni ehkä ens luku on vihdoin viimeinen luku. Oon nyt näköjään venyttänyt tätä tarinaa vähä ku tästä on silleen tullut tärkee mulle ku tää on mun eka ikinä kirjottama/aloitettu "kirja" :"D

Sanoja noin 620