Soturikissat 4 ― Toinen Mahdollisuus

Prologi

Kuu paistoi pilvettömältä taivaalta ja loi valoaan katossa olevasta rosoisesta halkeamasta lammen pintaan. Lammen ympärillä lukemattomat kivipylväät roikkuivat luolan katosta, kurkottivat luolan lattiasta kohti kattoa tai yhdistyivät kuin toisiaan koskettavat tassut.

Aivan lammen vierellä istui naaras täysin liikkumattomana vihreät silmät lammen pintaa keskittyneesti tuijottaen imien kaiken mahdollisen tiedon itselleen. Jos mutakerros ei olisi peittänyt hänen turkkiaan, näkyvissä olisi ollut lyhyt valkoharmaa karvapeite.

"Kivistänäkijä?"

Hiljainen maukaisu sai naaraan räpäyttämään silmiään ja lopulta nostamaan hitaasti katseensa, koska heimoesi-isien lähettämä enne oli kadonnut samalla hetkellä. Hän kääntyi katsomaan lapansa yli luolaan johtavaa tunnelia kohden vain nähdäkseen nuoren mustan heimokissan kurkkivan varovasti sisään luolan sisäänkäynnillä.

"Siipi, onko jokin hätänä?" hän kysyi, jolloin toinen naaraskissa uskaltautui astelemaan lähemmäs ympärilleen nopeasti vilkaisten. Tämän katseesta paistoi uteliaisuus kuten aina aikaisemminkin, kun tämä oli tassunsa luolaan asettanut.

"Kaikki on hyvin. Anteeksi, jos häiritsin sinua", Siipi vastasi anteeksipyytävästi, "tulin vain kysymään, tarvitsetko sinä jotakin?"

Kivistänäkijä pudisti päätään ja laski jälleen hetkeksi katseensa lammen pintaan näkemättä siinä kuitenkaan enää mitään muuta kuin kuunvalon heijastuksen. Toinen heimokissa oli pysähtynyt hänen vierelleen. Pisaroiden putoilemista ja vesiputouksen kaukaista pauhua lukuun ottamatta luolaan laskeutui hetkeksi hiljaisuus.

"Antoiko Ikuisen Metsästyksen Heimo sinulle mahdollisesti jonkin enteen?" Siipi kysyi varovasti ja seurasi hänen katsettaan kuin yrittäisi löytää vastausta lammen pinnasta. Valkoharmaan naaraan viikset värähtivät huvittuneina. Pennusta asti tämä oli ollut tarkkasilmäinen ja mitä enemmän tämä oli hänen kanssaan aikaa viettänyt, sitä paremmin tämä oli alkanut osata lukea häntä.

"Se ei ole mitään, mistä sinun tarvitsisi vielä huolestua", hän vakuutti, "menehän siitä lepäämään. Sinulla on ollut tänään rankka päivä."

Musta naaras nyökkäsi ja tämän helpottunut huokaisu kertoi, että tämä oli kiitollinen päästessään nukkumaan. Tämä kumarsi ja perääntyi muutaman askeleen ennen kuin lähti palaamaan samoja tassunjälkiä takaisin tulosuuntaansa.

Kivistänäkijä seurasi heimotoverinsa kulkua, kunnes myös tämän hännänpää oli kadonnut luolasta pois vievään tunneliin. Vasta silloin hänen ilmeensä vakavoitui ja huolen varjo pyyhkäisi hänen silmissään vain hetki aikaisemmin nähdyn enteen vuoksi.

Heti Siiven syntymän jälkeen Ikuisen Metsästyksen Heimo oli osoittanut hänelle, että tämä tulisi olemaan hänen seuraajansa. Hän oli ilmoittanut muille heimokissoille esi-isien tahdon ja alkanut kouluttaa nuorta naarasta uudeksi tietäjäksi tämän täytettyä kahdeksan kuuta.

Siipi oli pidetty muiden Kuohuvan Veden Heimon jäsenten keskuudessa, ja tämä oli kantanut ylpeydellä ja kunnioituksella tälle suodun tulevan aseman. Naaraan into uuden oppimiseen ei tuntunut hiipuvan hetkeksikään, ja nähdessään tämän vielä oppivankin nopeasti hän oli ollut varma, että tästä tulisi erinomainen tietäjä heimolle.

Nyt hänelle oli kuitenkin kerrottu, että tulevat ajat ei menisikään niin kuin he olivat odottaneet. Siivestä ei tulisi tietäjää eikä tämä enää edes näkynyt heimon tulevaisuudessa.

Hänen tehtävänsä oli pitää heimo turvassa, vaikka se vaatisi, että hän piti enteen itsellään. Siipi ei hyötyisi sen tietämisestä mitään vaan menisi vain paniikkiin ja yrittäisi vakuuttaa kaikki, että olisi tarpeeksi pätevä heimon seuraavaksi tietäjäksi. Tämä ei suostuisi uskomaan, että olisi vielä jonakin päivänä itse tuomassa heimon joukkoon muukalaista, jonka takia tämä omasta halustaan hyvästelisi kauan omakseen luulemansa polun.

_________________________________________________________

- Satakieli

Sainkin kaiken tarvittavan nopeammin valmiiksi kuin olin ajatellut, joten tässä nyt jo näytille tämäkin kirja 🤩 Ensimmäinen kunnon luku julkaistaan huomenna. Toivottavasti tämä herättää teissä kiinnostusta ja jatkatte myös tämän kirjan lukemista. ♥