Vilkaistessaan Syyspentuun Uskopentu näki tämän avanneen suunsa sanoakseen jälleen jotakin. Ennen kuin tämä ehti kuitenkaan päästää ääntäkään, hän painoi häntänsä tämän suulle, koska halusi, että Orajapiikki ehtisi viimeinkin kertoa jotakin keskeytyksettä.
"Anna Orajapiikin puhua", hän supisi pesätoverinsa korvaan ja siirsi häntänsä, kun tämä nolona nyökkäsi. Tämä oli varmasti kuullut tarinan aikaisemminkin mutta sen täytyi olla mielenkiintoinen, jos tämä oli niin innostunut sen kuulemisesta uudestaan.
Siirtäessään katseensa taas klaaninvanhimpaan valkoinen pentu huomasi tämän katsovan heidän ylitseen johonkin kaukaisuuteen vaikeasti tulkittava ilme silmissään. Hän arveli tämän muistelevan menneisyyttä. Lopulta tämä kuitenkin räpäytti silmiään ja laski katseensa taas edessään oleviin pentuihin.
"Murjotustähti oli silloin Varjoklaanin päällikkö, ja hän kantoi kaunaa Myrskyklaanille ja Myrkkytähdelle, joka oli silloin vielä varapäällikkö. Olin partiossa, kun hän hyökkäsi leiriimme omien soturiensa lisäksi mukanaan muutama jokiklaanilainen. Pihkamieli ja Ruotousko olivat silloin mukanani", hopearaidallinen kolli aloitti ja loi katseen Syyspentuun lausuessaan tämän mainitsemat soturit, "Arpituiske myös mutta silloin hän oli vasta oppilas."
Uskopentu yritti nähdä silmissään Orajapiikin vahvana soturina edessään olevan klaaninvanhimman sijaan. Kun tämä jatkoi, hän kuitenkin pudisti päätään kadottaakseen kuvan mielestään pystyäkseen keskittymään tämän kertomukseen paremmin.
"Soturilaki kieltää tappamisen mutta Murjotustähti oli erilainen", Orajapiikki jatkoi synkästi ja matalaa murinaa kohosi tämän kurkusta, "se variksenruokaa syövä ketunläjä oli ilmeisesti käskenyt soturinsa tappaa kenet tahansa myrskyklaanilaisen ja hyökkäsi leiriin tahallaan, kun siellä oli vähemmän sotureita."
Kollipennun silmät suurenivat ihmetyksestä hänen kuullessaan Orajapiikin sanat. Tämän täytyi todella vihata Murjotustähteä. Samalla hän vaihtoi asentoa, koska hänen ylitseen oli pyyhkäissyt omituinen tunne, joka teki hänen olonsa epämukavaksi.
"Vierassini tuli hakemaan meidät metsästä ja ehdimme juuri viime hetkellä apuun", klaaninvanhin kertoi ja suuttumus tämän äänessä muuttui suruksi, "onnistuimme häätämään hyökkääjät leiristä mutta taistelu maksoi monen myrskyklaanilaisen hengen."
"Mitä Pihkamielelle ja Ruotouskolle tapahtui?" Syyspentu intti ja päätään uteliaana kallistaen Uskopentu kääntyi katsomaan tähän ihmetellen, mikä juuri näiden kahden soturin kohtalossa kiinnosti tätä. Kuin tämä olisi ainakin osittain arvannut hänen ajatuksensa, tämä kumartui kuiskaamaan hänen korvaansa:
"Ruotousko oli minun isäni isä."
Hän nyökkäsi mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun Orajapiikki kurkotti näpäyttämään hännällään valkoraidallisen naaraan korvaa. Se sai heidän molempien huomiot kiinnittymään taas vanhaan kolliin.
"Pihkamieli selvisi elossa. Kuiskaustähti oli silloin Myrskyklaanin päällikkö mutta haavoittui pahoin ja kuoli muutama auringonnousu taistelun jälkeen. Kun Myrkkytähdestä tuli päällikkö, hän nimitti Pihkamielen varapäällikökseen aina siihen asti, että Pihkamieli siirtyi klaaninvanhimpiin", tämä selitti, "hän oli hieno soturi ja ansaitsi paikkansa Tähtiklaanissa. Koko klaani jäi kaipaamaan häntä."
Puhe päälliköksi nousemisesta ja varapäälliköksi valitsemisesta sai Uskopennun käpälät kihelmöimään. Miltä tuntuisi tulla valituksia varapäälliköksi? Entä miltä tuntuisi olla klaanipäällikkö ja pitää huolta kaikista klaaniin kuuluvista kissoista? Tulisiko hänestä koskaan päällikköä?
"Ruotousko sen sijaan oli yksi taistelun uhreista. Hän pelasti Myrkkytähden mutta eräs Murjotustähden seuraajista sai haavoitettua häntä kuolettavasti eikä mitään ollut enää tehtävissä", Orajapiikki kertoi huokaisten, ja siinä samassa uusi tunteiden pyyhkäisy kulki Uskopennun ylitse. Miksi hän tunsi olonsa yllättäen niin surulliseksi, vaikka ei ollut koskaan edes tavannut kyseistä soturia?
![](https://img.wattpad.com/cover/280128309-288-k74554.jpg)
KAMU SEDANG MEMBACA
Soturikissat 4 ― Toinen Mahdollisuus
FantasiMyrskyklaanissa kasvaa utelias ja rohkea Uskopentu, joka löytää itsensä vähän väliä erilaisista vaikeuksista. Siitä huolimatta hän ei malta odottaa pääsevänsä ensin oppilaaksi ja myöhemmin yhdeksi Myrskyklaanin soturiksi. Yöstä toiseen aina syntymäs...