Soturikissat 4 ― Toinen Mahdollisuus

29. osa

Uskotassu tuijotti Lehvänaaman lähdön jälkeen hetken tuoresaaliskasaa todellisuudessa edes tajuamatta, mihin katsoi. Lopulta hän kuitenkin vain pudistaen päätään kääntyi ottamatta itselleen mitään, koska oli metsässä näkemänsä unen jälkeen menettänyt ruokahalunsa.

"Uskotassu", iloinen hihkaisu kuului jostakin lähettyviltä mutta hän ei nostanut katsettaan maasta laahustaessaan kohti oppilaiden pesää ennen kuin tunsi turkin kosketuksen kyljessään. Hän kohtasi nopeasti Syystassun huolestuneen katseen ennen kuin lysähti makaamaan hiekalle puunrungon vieressä lähellä pesän sisäänkäyntiä.

"Onko kaikki hyvin?" tämä kysyi asettuessaan istumaan hänen vierelleen mutta jatkoi sitten varovaisemmin, "Lehvänaama kuulosti aika...ankaralta."

Valkoinen kolli vain murahti epämääräisesti ja laski huokaisten päänsä tassujensa päälle. Samassa hän kuitenkin muisti ystävänsä soturiarvioinnin ja käänsi päätään sen verran, että pystyi silmäilemään tätä uteliaana.

"Miten arviointisi sujui?"  hän tiedusteli. Huolestunut ilme katosi naaraan naamalta ja tämän silmät kirkastuivat, mistä Uskotassu tiesi jo vastauksen kertomattakin. Tämän oli täytynyt päästä läpi, mikä tarkoittaisi, että pian Myrskyklaanissa olisi yksi soturi enemmän.

Hän pakotti lyhyen kehräyksen ilmoille, koska halusi ystävänsä tietävän, että hän oli iloinen tämän puolesta, vaikka kaikki muut asiat veivätkin hänen ajatuksensa muualle. Samalla hän oli kuitenkin myös hieman surullinen, koska soturinimitys tarkoittaisi, että oppilaiden pesä tuntuisi seuraavasta yöstä alkaen tyhjältä ilman Syystassua.

Vanhempi oppilas oli häntä kuun vanhempi, joten hänellä saattaisi olla mahdollisuus päästä itsekin soturiksi kuun kuluttua. Lehvänaaman hänelle antamaa rangaistusta ajatellessa se tuntui kuitenkin epätodennäköiseltä. Entä jos Yötassu saisi mahdollisuuden suorittaa loppuarvioinnin ja pääsisi lävitse? Hän ei halunnut edes ajatella, miltä tuntuisi, jos hänen veljestään tulisi soturi ennen häntä. Silloin tämän ivaamiselle ei näkyisi loppua.

"Olen arvioinnista lähtien miettinyt, millaisen soturinimen Myrkkytähti mahtaa valita minulle", raidallinen naaras mietti ja tämän ääni kertoi, että tämä jännitti tulevaa nimitystilaisuutta, "en malta odottaa, että hän kutsuu klaanin koolle!"

"Mikä nimesi tulee olemaankaan, olen varma, että Myrkkytähti on valinnut sen tarkoin", Uskotassu rauhoitteli ja työnsi pois mielestään kateuden pistoksen sekä ajatukset veljestään. Hän kosketti hännällään ystävänsä lapaa ja tämä loi häneen kiitollisen katseen.

Tieto tulevasta klaanikokouksesta oli täytynyt kiiriä koko klaanin tietoisuuteen, koska iso osa myrskyklaanilaisista maleksi edelleen aukiolla, vaikka aurinko oli jo laskenut ja leiri peittynyt varjoihin. Hänen klaanitoverinsa vilkuilivat odottavasti Myrkkytähteä, joka puhui Onnenkorren kanssa päät lähekkäin vain vähän matkan päässä leirin sisäänkäynnistä.

"Pian taitaa olla aika", valkoinen oppilas tuumi ääneen, kun musta klaanipäällikkö viimein nyökkäsi varapäällikölleen ja lähti sitten suunnistamaan Suurkiven suuntaan määrätietoisesti. Jos hänen mielentilansa oli hetki sitten vielä ollut aivan maassa, nyt hän pystyi jo tuntemaan pientä innostusta, joka oli tuntunut siirtyneen Syystassusta häneen.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!"

Myrkkytähden kutsun kuultuaan Uskotassu kääntyi katsomaan Syystassua, joka oli kuitenkin jo noussut silmänräpäyksessä jaloilleen silmät loistaen. Tämän valkomustaraidallinen turkki sojotti joka suuntaan ja hän kallisti huvittuneena päätään. Hän oli juuri ehdottamassa tälle siistiytymistä, kun Lehvänaama ilmestyi kiihtyneenä paikalle.