31. osa

16 1 2
                                    

Haukotellen Uskotassu laahusti ulos oppilaiden pesästä ja suunnisti kohti Suurkiveä ja Myrkkytähden pesää raskain askelin. Klaanipäällikkö näkyi olevan kauempana aukiolla, joten helpointa olisi aloittaa hänelle kuu sitten asetettujen pesien siivoaminen sieltä. Orajapiikkikin todennäköisesti arvostaisi enemmän, jos hän tunkeutuisi klaaninvanhimpien pesään vasta, kun tämä oli herännyt.

Tunturitaipaleen kuolemasta oli kulunut jo lähes kuu ja jos hän oli alkuun elänyt kuin sumussa ja syyttänyt itseään tämän hukkumisesta, nopeasti hän oli alkanut tehdä töitä klaaninsa ja oman koulutuksensa hyväksi auringonnoususta aina auringonlaskuun asti, jotta ei ehtinyt ajatella mitään muuta. Joka yö hän meni nukkumaan rättiväsyneenä eikä vaatinut paljoakaan ennen kuin hän oli jo unessa.

"Uskotassu!" huuto kuului jonkin matkan päästä juuri, kun kolli oli ollut astumaisillaan klaanipäällikön pesään. Korviaan höristäen hän käänsi huomionsa lähemmäs kiiruhtavaan Lehvänaamaan, koska tämän äänensävy kuulosti erilaiselta. Uteliaisuus kohosi hänen mieleensä, koska tämän ilme oli innostunut.

"Tänään Nummitassu saa huolehtia makuualusten vaihtamisesta kokonaan", naaras aloitti ja sai hänen silmänsä suurenemaan ihmetyksestä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä asiaa ääneen, kun tämä jo jatkoi:

"Olet kuluneen kuun harjoitellut ahkerasti enkä ole kuullut valituksen sanaakaan, vaikka olet joutunut tekemään ylimääräistä työtä. Yötassulle pidetään soturiarviointi tänään ja olen päättänyt antaa sinulle myös mahdollisuuden, koska olet näyttänyt ansaitsevasi sen."

Uskotassun suu loksahti auki, kun hän kuuli mestarinsa maukaisun. Hänelläkö olisi soturiarviointi? Hän oli kyllä kuullut veljensä tulevasta arvioinnista mutta pettyneenä omaan tilanteeseensa yrittänyt unohtaa koko asian parhaansa mukaan.

Siinä näet. Hyviä asioita tapahtuu, kun vähiten osaat odottaa, kunhan teet osasi, ääni hänen mielessään maukui mielissään mutta hän hädin tuskin kuuli.

"K-kiitos Lehvänaama", hän änkytti, "milloin lähdemme leiristä?"

Kilpikonnakuvioinen ja valkoisen kirjava soturi katsoi häntä hetken kuonosta hännänpäähän silmiään siristäen. Vasta silloin valkoinen kolli tajusi näyttävänsä kamalalta ja paineli vaivautuneesti maata käpälillään. Heräämisen jälkeen hän ei ollut hetkeäkään edes ajatellut itseään vaan ainoastaan tehtävänsä aloittamista.

"Sinun on parasta syödä ensin jotakin, koska tulet tarvitsemaan energiaa. Lähdemme pian sen jälkeen, joten ole nopea", tämä tokaisi ennen kuin lähti tassuttelemaan menojaan. Edelleen häkeltyneenä tapahtumien nopealle muutokselle Uskotassu katsoi tämän perään hetken ennen kuin lähti kiiruhtamaan tuoresaaliskasaa kohden.

Metsästyspartiot olivat vasta tekemässä lähtöä, joten jäljellä oli ainoastaan tähteitä edelliseltä päivältä. Jäämättä miettimään sen enempää, mitä hän halusi syödä, oppilas otti päällimmäisenä olevan hiiren. Se oli jo kuivahtanut eikä läheskään niin mehukas kuin täysin tuoreena mutta se saisi kelvata.

Hotkiessaan tuoresaalista hän näki sivusilmällä valkoraidallisen hahmon lähestyvän. Silmänräpäyksessä Syysperhonen oli hänen edessään eikä tämän ilmeestä ollut vaikea arvata, että tämäkin oli jo varmasti kuullut uutiset hänen arvioinneistaan.

"Huippua Uskotassu!" tämä huudahti turhan kovaäänisesti, koska lähellä kulkenut Omenayö vilkaisi heitä silmiään siristäen, "tiedän, että onnistut tänään ja saat soturinimesi! Teen sinulle jo valmiiksi pesän soturien pesään."

Uskotassu vilkaisi Omenayötä anteeksipyytävästi mutta tämä oli jo kääntänyt heille selkänsä. Hän nielaisi nopeasti viimeisen palasen hiirestä ja hieman vaivautuneena nousi sitten seisomaan. Jostakin kumman syystä Syysperhosen sanat saivat epävarmuuden kohoamaan hänen mieleensä. Entä jos hän ei olisikaan tarpeeksi hyvä? Entä jos hän ei saisikaan tänään soturinimeään?

Soturikissat 4 ― Toinen MahdollisuusTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang