You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

13. Tässä on just nyt hyvä.

OLLI

Herään siihen kun kuulen alakerrasta meteliä. Muut ovat ilmeisesti heränneet. Paitsi Sofia. Hän tuhisee suloisesti puoliksi päälläni minun käsien ollessa hänen ympärillään. Kerrankin minä en ole viimeinen joka herää. Kurkotan puhelintani yöpöydältä. Kello on puoli yksitoista. Tuli sitä sitten nukuttuakin aika pitkään. Lähdemme täältä mökiltä tänään pois. Miellään olisin kyllä voinu jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.

Upotan toisen käsistäni Sofia hiuksiin pyöritellen niitä sormissani. Pian siirrän sen kuitenkin takaisin hänen ympärilleen. Sen tehtyäni Sofia ottaa kädestäni kiinni ja laittaa sen takaisin hiuksiinsa. Hymähdän huvittuneena jatkaen hänen hiuksiensa pyörittelyä. "Nukuks sä?" Kysyn hiljaa. Saan vastaukseksi vain pään nyökyttelyä. "Tiesiksä et oot aika helvetin söpö?" Sanon hänelle kuiskaten. En todellakaan tiedä mikä tämä meidän juttu tällä hetkellä on mutta tässä on kuitenkin nyt hyvä. Näen hänen kasvojensa hieman punastuvan. Sulan kohta tuon ihanuudelle. "Nii s.." Hän aloittaa mutta alkaa kuitenkin yskimään. "Ai mulla sattuu kurkkuun.." Hän sanoo käheällä äänellä. "Ooksä tulossa kipeeks?" Kysyn testaten hänen otsaansa ja sen jälkeen omaani. Se on paljon kuumempi kuin omani. "En oo. Mulla on vaa vähä kurkku kipee." Hän sanoo välinpitämättömästi painaen päänsä takaisin rintakehälleni. "Mä käyn kattoon onko alhaalla jossain kuumemittaria." Ehdotan hänelle. "Et mee minnekkään ku tulee kylmä." Hän marisee tiukentaen otettaan minusta. "Tai käy sitteki. Mulla on aika kipee olo." "Ja kylmä." Hän sanoo päästäen minut.

JOONAS

Nojaan keittiötasoon. Päätä särkee aiva jumalattomasti. Miksi se olen aina minä joka juo itsensä tähän kuntoon? Vaikka en tosin usko Nikolla olevan yhtään sen parempi tilanne kuin minullakaan.

Olli kävelee keittiöön pelkät housut jalassa. "Tiiäksä missä vois olla kuumemittari?" Hän kysyy. "Mihis oot muijas jättäny?" Kysyn hieman vittuillen häneltä. "Lopeta." Hän sanoo ja katsoo minua merkitsevästi. "Mihin sä kuumemittaria?" Kysyn häneltä. "Sofialla on kuumetta." Hän vastaa. "En tiiä. Varmaa vessassa jossain vois olla."

OLLI

Hipsin takaisin yläkertaan kuumemittarin ja kylmän vesipullon kans. "Tossa." Sanon. Ojennan kuumemittarin Sofialle ja laitan vesipullon yöpöydälle. "Voiks antaa mun laukusta sen mustan pikku pussin?" Sofia pyytää makoillessaan sängyllä peittoon kääriytyneenä. "Missä täällä se on?" Kysyn mennessäni laukun luo. "Siellä sivutaskussa." Hän vastaa. Annan pussin hänelle. "Kiitti." Hän sanoo ja nousee istumaan. Hän ottaa pussista särkylääkkeen. Samalla hetkellä kun hän juo, kuumemittari piippaa. Ojennan käteni ja hän antaa sen minulle. "Säkö sanoit ettet oo kipee? 38.6." Kerron. "Ei oo kyllä hetkeen ollu kuumetta." Sofia vastaa ja kääriytyy uudestaan peiton alle. "Voiksä tulla tänne?" Sofia kysyy niin hiljaa että vain juuri ja juuri kuulen sen. Enempää puhumatta menen hänen viereensä peiton alle ottaen hänet lusikkaan. "Mua väsyttää." Hän kuiskaa. "Nuku vaa. Ei me olla vielä pitkään aikaan lähössä." Vastaan ja painan huuleni hänen otsalle.

"Ooksä ollu koko ajan siinä?" Sofia kysyy kun hän vihdoin herää. "En viittiny lähtä ettet herää." Vastaan katsoen hänen unisia silmiään.

SOFIA

"Mikä tää meijän juttu on?" Uskaltaudun kysymään Ollilta hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän on hiljaa hetken ennen kuin vastaa. "Mä en tiiä muutaku että tässä on just hyvä nyt." Hän sanoo katsoen suoraan silmiini. Hymyilen pienesti. Tässä on just nyt hyvä. Vilkaisen hänen huulia kuitenkin siirtäen heti katseeni takaisin hänen sinisiin silmiinsä. Hän painaa huulensa vasten omiani. "Säki oot kohta kipeenä." Sanon suudelman loputtua. "Ei se haittaa. Ollaan sitte yhessä kipeenä." Hän vastaa ja suutelee uudestaan minua tälläkertaa kuitenkin paljon kauemmin.

Olli meni alakertaan ja hajusta päätellen muut ovat alkaneet tekemään ruokaa. Vaihdan mustan hupparin ja mustat reisitaskuhousut.

Kapuan portaat alas ja kävelen suoraan sohvalle. Nappaan viltin ja käperryn siihen. Tuntuu siltä että voisin nukkua seuraavat sata vuotta vaikka tänään en ole muuta tehnytkään kuin vain nukkunut. "Väsyttääkö?" Aleksi kysyy tultuaan keittiöstä toiselle sohvalle. "Vähä." Vastaan. Ehkä hieman lievä ilmaisu.

NIKO

"Sofiahan nukkuu vielä enemmän ku Olli." Aleksi sanoo huomattuaan Sofian makaavan sohvalla silmät kiinni. "Hah! Pitäskö mun loukkaantua tosta." Olli sanoo. "Kuulen kyllä mitä puhutte. En mä nuku." Sofia ilmoittaa pitäen silmiänsä edelleen kiinni. "Sofia on vielä pahempi entä Olli jos sitä oikeesti väsyttää." Sanon huvittuneena sillä se on oikeasti totta. "No jos väsyttää nii pitää nukkua." Sofia puolustelee itseään muiden alkaessa nauraa. "Aivan samaa mieltä." Olli komppaa.

"Sofia.." Sanon hänelle hieman varoen muiden mentyä jo syömään. Tiedän ettei hän tule pitämään seuraavaksi käytävästä keskustelusta. "Mä tiiän jo mitä asiaa sulla on ja säki varmasti tiiät mitä mieltä oon siitä." Hän vastaa ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. "Sun pitää syödä ees vähä. Ja juoda." Pyydän häneltä hiljaisella äänellä ettei muut kuule. "Sä oot kohta sairaalassa tiputuksessa nestehukan takia jos et syö ja juo." Selitän hänelle. "Syö ees leipä. Mä teen sen sulle." Ehdotan hänelle. "Okei okei. Mä syön."

"Musta tuntuu että oon joku vitun teini joka kiukuttelee vanhemmille koko ajan kaikesta." Sofia sanoo hiljaa kun on syönyt. "Säki jouvut koko ajan huolehtii musta. Mä oon jokapaikassa vaan kaikille vaivaksi." "Et todellakaan oo vaivaksi ja ihan mielellään mä sua autan. En mä susta 'joudu' huolehtia." Vastaan hänelle. En haluaisi että hän ajattelee olevansa vaivaksi. Se ei todellakaan ole totta.

~~~~~~

Sanoja: 794

🖤