You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

34. Olen kuin en huomaisi sitä.

OLLI

"Sofia." Huhuilen. Kiertelen ympäri kämppää katsoen jokaisen paikan läpi.
Kävelen vessan oven taakse kun kuulen sieltä ääntä. Ovi on kiinni muttei lukossa. "Sofia, ootsä siellä?" Kysyn oven takaa. En saa vastausta. "Saanks mä tulla sinne?" Kysyn seuraavaksi. En saa vieläkään mitään vastausta.

ALEKSI

Istahdan autoni kyytiin ja heti sen tehtyäni kuulen puhelimeni soivan. Katson kuka soittaa. Olli?

"Tuu takas tänne." Olli selittää ennen kuin ehdin edes itse sanoa mitään. "Mi-" Olen aloittamassa kysymään mutta puhelu katkeaa jo ennen kuin saan sanottua loppuun. Nousen nopeasti autosta ja lähden takaisin tuohon rakennukseen josta juuri tulin.

OLLI

*jatkuu siitä mihin edellinen jäi*

Avaan oven ja huomaan Sofian istuvan lattialla nojaten samalla seinään.
"Sofia!" Sanahdan järkyttyneenä kun näen veren määrän mikä on sotkenut Sofian vaalean harmaat colleget. Hänellä ei ole paitaa päällä jonka takia huomaan hänen veressä olevan käsivartensa.
Silmiini pistää yksi haava. Se on syvä. Aivan liian syvä.
Sofia kääntyy katsomaan minua jolloin huomaan hänen olevan kalpea joka vielä korostaa hänen punaisia, itkuisia silmiään. Otan kaapista äkkiä jonkun pyyhkeen ja kyykistyn Sofian viereen kietoen sen hänen kätensä ympärille. Otan samalla myös puhelimeni taskusta ja etsin sieltä Aleksin numeron.

ALEKSI

Riuhtaisen oven auki ja astun eteiseen. Huhuilen Ollia ja pian kuulenkin hänen vastaavan vessasta jolloin lähden sinne.

Seison vessan ovella ja katson Ollia ja Sofiaa järkyttyneenä. En todellakaan odottanut näkeväni tätä.
"Vittu tee jotain äläkä vaan tuijota!" Olli ärähtää mutta silti kuulen hänen äänessään paniikin ja pelon. Sofia sulkee silmänsä ja kääntää päänsä nojaamaan vessan seinään.
"Rakas, ä-älä laita silmiä kii." Olli pyytää ääni väristen. "En mä pyörry." Sofia vastaa hiljaa avaamatta silmiään. Pakkoa sanoa, että hän ei kyllä näytä siltä.
"Voi vittu! Aleksi soita jonnekki. Tätä verta tulee aivan helvetisti." Olli hätääntyy kun veri alkaa tulla pyyhkeenkin läpi eikä haava näytä lopettavan vuotamista. "Mihin?" Kysyn tyhmänä vaikka todellakin tiedän minne minun pitää soittaa. "No vittu 112!" Olli huutaa. Kaivan puhelimeni taskusta ja teen työtä käskettyä.

***

OLLI

Istumme Aleksin kanssa sairaalan käytävällä sijaitsevilla penkeillä ja odotamme Sofiaa joka on parhaillaan tikattavana.
"Jos mä en ois syyttäny sitä nii se ei ois tehny itelle nii." Totean hiljaa Aleksille. "Sitä on enää turha miettiä. Mitään tätä vakavampaa ei onneksi ehtiny tapahtua." Aleksi vastaa. "Mutta ois voinu." Jatkan. "Mitä vaan voi tapahtua millon vaan. Sitä on turha vaivata päätä sillä mitä ois voinu tapahtua." Aleksi järkeilee. En koe järkeväksi alkaa enää väittää tuohon mitään vastaan jonka takia tyydyn vain olemaan hiljaa.
Hiljaisen hetken keskeyttää puhelimeni soittoääni. Kaivan puhelimeni taskusta ja huomaan soittajan olevan Niko. "Kuka?" Aleksi kysyy. Käännän näytön -jossa komeilee Nikon nimi- Aleksia päin.

"Moi." Vastaan Nikon tervehdykseen. "Ooksä kotona?" Niko kysyy iloisella äänellä. "En." Vastaan totuuden mukaisesti. "No pääseksä studiolle? Me keksittiin iha vitun hyvä idea Joonaksen kans." Hän jatkaa kysymysten laukomista. "E-en pääse." Selitän. "Ooksä Sofialla?" Niko kysyy. "Öö en. Eiku oon." Sekoilen. Ehkä on parempi idea etten huolestuta Nikoa ollenkaan.
Seuraavaksi Niko alkaa kuitenkin kysellä tämänhetkistä olinpaikkaani. Vittu. Se siitä huolestuttamisesta.
"Mä oon sairaalassa." Totean. "Mitä? Miks?" Niko kysyy hämmentyneenä. En saa sanoja suustani. Tuntuu kuin ne olisivat vain juuttuneet jonnekkin kiinni. "Olli jumalauta nyt vastaat!" Niko älähtää. Vilkaisen Aleksia. "Kerro." Aleksi sanoo. "Sofia.. tota.." Takertelen. "Olli nyt!" Niko käskee. "Sofia on tikattavana." Kerron Nikolle.

***

SOFIA

Seison hississä ja varon visusti vilkaisemasta Ollia. En pysty katsoa häntä ilman että tunnen suurta häpeää siitä että olen niin heikko etten kykene selviytymään ongelmista ilman viiltelyä. Tunnen kuinka Olli katsoo minua peilin kautta. Olen kuin en huomaisi sitä.

Heti hissin pysähdyttyä, kipitän ovelle ja potkin kenkäni pois sekä heitän takkini naulakkoon.
Oloni on kamala ja tunnen inhottavan olon vellovan sisälläni. Haluan tämän olon pois. Nyt.
Suuntaan askeleeni keittiöön ja avaan jääkaapin oven. Otan ylähyllyltä tölkin tuota aikuisten mehuksi kutsuttua juomaa ja avaan sen kaataen sitä sitten kurkustani alas.

"Aattelikko montaki vielä juoda?" Kuulen Ollin kysyvän takaani kun avaan kolmannen tölkin. Vilkaisen häntä mutta en vastaa mitään. Sen sijaan alan kitata tuota kolmantta tölkkiä välittämättä Ollista.

"Ooksä mulle vihanen?" Olli kysyy hiljaa. Pudistan päätäni. En. En ole enää vihainen kenellekkään muulle kuin itselleni. Tottakai se sattuu jos toinen syyttää jostain mitä ei ole tehnyt. Olli on kuitenkin ehtinyt jo pyytä tämän illan aikana niin monta kertaa minulta anteeksi etten kykene enää olemaan vihainen hänelle.

OLLI

Sofia saa juotua kolmannen tölkkinsä ja jää tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen.
"Helpottiko?" Kysyn häneltä. Sofia pudistaa päätään ja huomaan hänen silmiensä alkavan sumentua kyynelistä. Kävelen lähemmäs ja halaan häntä.
"Itke vaan." Kuiskaan Sofialle kun hän yrittää estää kyyneleiden tuloa.

"Miks mä oon näi vitun heikko?" Sofia itkee nojaten päällään rintakehääni. "Et sä oo heikko. Kukaan ei jaksa aina olla vahva. Et sinä enkä myöskään minä eikä kukaan muukaan. Se on ihan okei." Kerron tuolle. "Ihan kohta on joulu ja mä vaan pilaan kaiken." Sofia jatkaa välittämättä siitä mitä sanoin. Laitan käteni hänen poskilleen ja käännän hänen katseensa silmiini. "Sä et oo pilannu mitään." Vakuutan itselläkin jo kyyneleet silmissä.

***

Makaamme sängyssä ja Sofia tuhisee rauhallisesti pää vasten rintakehääni. Hän vihdoin nukahti. En siltikään lopeta hänen silittelyä. Kuuntelen hänen rauhallista hengitystä. Tuota hengitystä, mitä voisin kuunella vaikka koko loppu elämäni.

~~~~~~

Sanoja: 830

Pahoittelut ku ei oo tullu hetkeen lukuja. Mulla on paljo ideoita ja motivaatiota mutta en saa vaan aikaseks kirjotettua mitään. Eikä se ei johdu siitä ettei mulla ois aikaa. Mulla ei oo vaan menny mitenkää kaikista parhaiten viime viikot ja pelkästään koulussa käynti on mulle todella vaikeaa. En halua tänne alkaa avata asiaa sen enempää mutta toivon että ymmärrätte🖤🖤

Jos sulla menee huonosti ja on paha olla nii muista että se ei oo ikuista. Mikään tunne ei oo ikuinen. Toivon kaikkea hyvää sulle.
Tsemppiä!!😘

🖤