You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

18. Kultaisin ja hyväsydämmisin

SOFIA

Istun studion sohvalla ja kuuntelen kun jätkät soittaa ja härvää jotain. Kello on yhdeksän ja olemme olleet koko päivän täällä. Tilasimme aijemmin pitsaa ja sain syötyä yllättävänkin hyvin. Tosin, tiedän että Niko olisi pakottanut minut syömään jos en olisi itse siihen suostunut. Samalla niin kultainen ja niin ärsyttävä ihminen..

"Sofia tuu käymää täällä!" Niko huikkaa Aleksin vierestä. "Mitä?" Kysyn kun saavun heidän viereen. "Kuuntele." Aleksi sanoo ja ojentaa kuulokkeet minulle. Laitan ne päähän ja kuuntelen pätkän jostain demosta. Niko ja Aleksi katsovat minua kysyvästi sen päätyttyä. "Onks siinä liikaa kaikkea?" Niko kysyy. "Ei mun mielestä. Siinä on hyvä idea."

"Pitäskö täällä joskus ees siivota." Huomautan muille katsoessani ympärille. "Eiks täällä ookki ihan kotosan sotkusta." Joel sanoo nauraen. "Joo ei." Vastaan hänelle. Olen kävelemässä takaisin sohvalle kunnes minä -kömpelönä ihmisenä- kompastun lattialle. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tunnen jonkun ottavan käsivarrestani kiinni, jolloin helvetin moinen kipu valtaa käteni. En edes pysty sanoa mitään vaan vedän terävästi henkeä riuhtaisten samalla käteni. "Ai saakeli!" Päästän suustani painaen toisella kädellä kättäni. Katson ylös päin ja huomaan Joonaksen katsovan minua säikähtäneen näköisenä. "Sori.. Mä.. mun ei pitäny satuttaa." Joonas selittää. "Ei se haittaa. Mulla vaan on siinä kohtaa.. öö.. haava." Selitän hänelle nousten samalla lattialta. "Aukeskose haava?" Joonas huolehtii. "Ei. Se on vaan pikku naarmu." Selitän hänelle ja lähden pois muiden luota.

"Voi vitun vitun vittu.." Kiroan itsekseni hiljaa. Seison vessassa lukkojen takana ja yritän saada haavaa tyrehtymään. Se todellakin oli auennut. Säikähdän kun kuulen jonkun testaavan ovea. "Sofia avaa tää ovi." Kuulen Nikon pyytävän. "Mä tiiän ettet halua avata mutta avaa tää nii autan sua." Hän pyytää oven takaa. Käännän lukon auki ja Niko avaa oven.

"Näytä." Niko pyytää. Huokaisten nostan käteni ja annan Nikon katsoa sitä. "Sä et tuu tykkäämään tästä." Hän sanoo hetken päästä. Hän ohjaa minut istumaan ja alkaa etsiä peilikaapista jotain. "Ei. Vittu et." Sanon kun huomaan mitä Niko etsi. Hänellä on käsissään paperia ja desinfiointi ainetta. "Mun on pakko." Hän vastaa pahoittelevasti.

Tuskaisen hetken ja huulten puremisen jälkeen Niko on saanut haavan putsattua. Luojan kiitos enempää ei tarvinnut putsata.

"Sä et soittanu mulle." Kuulen Nikon sanovan. Tiedän Nikon tarkoittavan sitä kun mökillä lupasin yrittää soittaa hänelle kun tulee tarve satuttaa. "Älä syyllistä." Sanon hiljaa katsomatta Nikoa. "En mä syyllistä. Tarkotan vaa että en tykkää siitä että teet noin." Hän selittää. "Sä syyllistät." Sanon hiljaa. "En. Haluan että sä tiiät kuin tärkee sä oot." Niko sanoo. "Tietääkö Olli?" Pudistan päätäni. "Mikset sä kerro sille?" Hän kysyy. "Kuka vittu haluaa olla tämmösen itsetuhosen paskan kans? Ei kukaa." Sanon kääntyen katsomaan Nikoa. "Älä hauku itteä. Sä et oo mikään itsetuhonen paska." Niko selittää. "Ja mä tiiän että Olli haluais tietää." Painan käteni vasten kasvojani. "Se arvaa varmaan kohta." Kerron hänelle. "Mistä?" Hän kysyy. "Olli ei oo koko sinä aikana ku ollaan tunnettu, nähny mua ilman paitaa. Kyllä se vittu jossain vaiheessa tajuaa ku oon yötä päivää joku huppari päällä." Selitän nostamatta katsettani. "Viimekski ku se oli mun luona yötä nii se kysy että miten voin nukkua huppari päällä." Sanon. "Mitä vastasit?" Niko kysyy kuunnellen minua. "Valehtelin sille. Sanoin että huppari päällä on kiva nukkua. Ihan tiedoks vaa, huppari päällä on aivan perseestä nukkua." Kerron totuuden. "Tietääkö Olli Tonista?" Hän jatkaa kyselyään. "Tietää." "Muutaki ku sen että se on sun eksä?" "Kerroin sille saman ku oon kertonu sulle."

Niko vetää minut halaukseen. "Voiksä kertoo Ollille? Jos te ajoitte jatkaa tota juttua nii sun on jossain vaiheessa pakko kertoa." Hän sanoo ja vetäytyy halauksesta katsoen suoraan silmiini. "Se jättää mut.." Sanon ja tunnen kyyneleen vierähtävän poskelleni. "Mä tiiän ettei se jätä. Ei Olli oo semmonen." Niko sanoo ja pyyhkii kyyneleeni. Painan pääni hänen olkapäälleen ja kiedon kädet hänen ympärilleen hänen kietoessa omansa minun ympärilleni.

***

OLLI

"Sofia herää." Sanon silitellen samalla hänen kasvojaan. "Mm.. en.." Hän mumisee ja kääntää päätänsä pois päin minusta. "Sä et saa yöllä muuten unta." Selitän ja en anna hänen alkaa uudestaan nukkumaan. Hän oli nukahtanut sohvalle.

"Missä kaikki muut on?" Sofia kysyy kun vihdoin on saanut silmänsä auki. "Ne lähti jo. Mulla piti tehä pari juttua ennen ku pystyin lähtä." Kerron hänelle. "Ja Niko sano että olit nukkunu viime yönä huonosti nii annoin sun nukkua sen aikaa." Sofia ei vastaa mitään. Hän vain haukottelee väsyneenä. "Nyt ylös ennen ku nukahat uudestaan." Sanon ja tarraan hänen käsistänsä kiinni vetäen hänet istumaan. "Okeiokei." Sofia vastaa ja venyttelee nousten sitten seisomaan.

"Tuuksä mun luo vai meeksä kotiin?" Kysyn kun olemme päässeet autolleni. "Sun luo." Hän vastaa hymyillen pienesti. "Mut mun pitää käyä kotona ennen sitä." Hän lisää vielä. "Sinne siis."

***

SOFIA

Seison keittiössä nojaten keittiötasoon selaten samalla puhelintani joka on laturissa. Kuulen Ollin säheltävän jotakin eteisessä. "Saatana!" Hän manaa vittuuntuneen kuuloisena. Hymähdän huvittuneena. Suljen puhelimeni ja hipsin hänen luo eteiseen. "Mitä sä täällä mesoat?" Kysyn. "Nää vitun vaatteet hyppää niskaan täältä." Hän sanoo turhautuneena. "Ne kato pitää järjestää että ne pysyy siellä." Selitän ja autan häntä laittamaan tavarat takaisin oikeille paikoille. "Mä kyllä yritin mutta arvaa pysyköne siellä." Hän sanoo puolustellen itseään. Menen lähemmäs häntä ja kiedon käteni hänen niskansa taakaa. "Ehkä sä et vaa osaa laittaa niitä oikein." Sanon ja painan huuleni hänen omille. "En sit vissii." Hän sanoo suudelman päätyttyä kuitenkin painaen pehmeät huulensa takaisin omilleni.

Hän työntää minut seinää vasten ujuttaen kielensä suuhuni. Vastaan siihen samalla tavalla. Paha olo kuitenkin valtaa mieleni. Tiedän joutuvani keskeyttämään hänet. En kuitenkaan pysty jostain syystä tehdä sitä. Olli lähtee vetämään minua huonettansa kohti hänen käsiensä seikkaillessa pitkin minun selkää sekä kylkiäni. Hän kaataa minut sängyllensä. En pysty enää tähän. Kyyneleet puskevat silmistäni ja suorastaan purskahdan itkuun. Olli tietenkin huomaa sen ja lopettaa heti. "Mitä nyt? Teinkö mä jotain väärin?" Hän kysyy huolestuneena. Nousen istumaan. "E-en mä voi." Selitän kuiskaten hänelle. "Et voi?" Hän sanoo kysyvästi. "Onks siihen joku syy?" En vastaa mitään. Olen vain hiljaa. "Kerro mulle." Hän pyytää ottaen kädestäni kiinni. En pysty sanoa mitään. En saa sanoja suustani. "Liittyykse Toniin?" Olli kysyy. Pudistan päätäni. "Pelkääksä et se sattuu tai jotain?" Olli yrittää kysellä. "Ei.. ku.." Sanon hänelle epäselvästi. "En mä kiellä etteikö seki olis käyny mielessä mutta ei. Ku.. mä.." Yritän kertoa. Olli on hiljaa ja antaa minun puhua rauhassa. Vittu ihansama. Tämä olisi jokatapauksessa edessä.

Irroitan käteni hänen kädestä ja otani paitani pois päältä. Jos äskön kyyneleitä ei vielä valunut niin nyt valuu ainakin. Olli ei sano mitään. On pelottavan hiljaista. "Sano jotain." Pyydän hiljaa. Olli katsoo minua surullisen näköisenä. "Tänkö takia sä aina nukut huppari päällä?" Hän kysyy hiljaa. Nyökäytän päätäni. "Mikset sä kertonu aijemmin?" "Mä.. pelkäsin että sä jätät mut." Kerron hänelle hiljaa. "Rakas.. en tietenkää jätä. Mä en jätä sua ikinä." Hän sanoo ja vetää minut halaukseen. "Oikeesti? Ei kukaan voi tykätä tämmösestä." Sanon epäuskoisena. "Ai maailman kultasimmasta ja hyväsydämmisimmästä ihmisestä? Kyllä voi ja minä tykkään." Olli sanoo ja halaa minua tiukemmin.

~~~~~~

Sanoja: 1119

🖤