You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

30. "Voi vittu teijän kans."

OLLI

Herään Sofian sängystä ilman Sofiaa. Vittu. Hän on ehtinyt jo herätä ennen minua. Olisin halunnut yllättää ja vaikka tehdä aamupalaa hänen synttäreidensä kunniaksi. Ei sit väkisin.

Hiippailen keittiöön ja huomaan tuon rakkaani pilkomassa itselleen omenaa.
Kävelen hänen taaksensa ja kiedon käteni hänen ympärilleen. "Huomenta synttärisankari." Kuiskaan suoraan hänen korvaansa ja annan pusun hänen poskellensa. "Huomenta." Sofia vastaa ja kääntyy ympäri painaen huulensa omilleni. Hänellä on kädessään omenan pala jonka hän laittaa suuhunsa. Tai siis yrittää laittaa jolloin minä otan sen ja laitan omaan suuhuni. "Varas." Hän hymähtää kun mussutan hänelle alunperin tarkoitettua omenaa.

SOFIA

"Sun pitää käyvä suihkussa." Huomautan Ollille ja upotan käteni hänen pesua kaipaaviin hiuksiin. "Yhdellä ehdolla." Olli sanoo. "Sä tuut mun mukaan." Hän jatkaa ja liu'uttaa kätensä paitani alle. Nyrpistän nenääni. "En mä varmaa. Mä kävin jo eilen." Selitän. "Tuutpas. Muuten mulla tulee paha mieli." Olli marisee ja mutristaa alahuultaan. Eihän tuolle näylle nyt vaan voi sanoa ei.
"Ehkä mä sit tuun." Huokaisen luovuttaen. Olli hymyilee tyytyväisenä ja lähtee vetämään minua kylppäriä kohti.

***

"Mitä?" Kysyn ihmeissäni Ollilta maatessani sängyllä. Tuo seisoo edessäni vähän matkan päässä ja hymyilee pitäen käsiänsä selän takana. "Mulla saattaa olla sulle yllätys." Hän sanoo ja ojentaa minulle pienen paketin. Nousen istumaan ja avaan sen. Sieltä paljastuu hopeinen koru. "Ei. rakas ei." Selitän. Nousen sängyltä ja menen halaamaan tuota ihanuutta. "Mulle ois riittäny pelkästään se että saan olla sun kans." Sanon ja suutelen tuota.

"No olikse ees hieno?" Olli kysyy hetken päästä. "Oli. Tietenki oli. Kiitos." Sanon ja suutelen ties kuinka monennetta kertaa Ollia.

"Olli oikeesti. Nyt lopetat!" Huudan nauraen. Äskeinen halaus tuokio eskaloutui siihen että kikatan sängyllä Ollin kutittaessa minua. "Mä teen ihan mitä vaan." Lupaudun edelleen nauraen jolloin tuo päälläni istuva kiusankappale lopettaa kutittamisen. "Ai ihan mitä vaan?" Hän varmistaa. "Melkee mitä vaa." Korjaan. Olli on alkamassa taas kutittamaan minua. "Okei okei. Ihan mitä vaan." Sanon ja tarraan tuon käsistä kiinni pitäen ne mahdollisimman kaukana minusta. "Anna pusu." Olli sanoo. Kurtistan kulmiani ihmeissäni. "Et oo vittu tosissas että kutitit mua siks et saisit pusun?" Varmistan häneltä. "Eiku eka sä annat mulle pusun ja sit sä soitat mulle kitaraa." Olli selittää hymyillen. "Ehen soita." Sanon päätäni pudistellen. "Älä sit." Olli sanoo ja alkaa taas kutittamaan minua. "Okei! Mä soitan." Lupaudun tuolle. "Ja laulat." Hän lisää. Katson tuota 'et oo vittu tosissas' ilmeellä. Olli vain nyökkää tosissaan. Huokaisen syvään. "Okei." Nousen sängyltä. "Katotaa sitä sit ens vuonna uusiksi." Selitän ja lähden huoneesta. "Sofia sä lupasit." Olli huutaa minun perään ja lähtee itsekin huoneesta. "Nii mut mä en sanonu että millon." Selitän. Pysähdyn mutta pidän etäisyyden Olliin sillä en halua että hän enää kutittaa.
Tuijotamme siinä hetken toisia kunnes kuulen puhelimeni soivan huoneessani. Olli seisoo huoneen ovella. Tai siis seisoi. Nimittäin hän lähti hakemaan puhelintani.

"Kuka?" Kysyn ovelta kun Olli seisoo sängyn vieressä puhelimeni kädessään. Hän kääntää näytön minua päin. Äitini soittaa minulle videopuhelua. "Vastaa vaa." Sanon nauraen. Hän pudistaa päätään ja tuo puhelimen minulle jotta minä voin vastata.

"Moi." Sanon puhelimeen ja menen sängylle makaamaan mahalleen. Olli näyttää vähän siltä ettei tiedä missä hänen pitäisi olla tällä hetkellä. Äitini moikkaa takaisin luurin toisesta päästä ja samantien heti perään onnittelee.

"Millon te tuutte tänne?" Äiti kysyy.
"Ai ketkä me?" Kysyn naurahtaen. En ole puhunut vielä mitään Ollista.
"Sinä ja Olli." Äiti sanoo. "Älä esitä tyhmää. Tiiät ettei Enna pysty pitämään mitään salassa."
Tottahan se on. Vilkaisen Ollia joka edelleen seisoo samassa kohtaa. Nyökäytän päälläni paikkaa sängyllä vieressäni.
"En tiiä vielä. Pitää kattoa." Selitän äidille.

Siinä me sitten juttelimme jokusen tovin ja tällähetkellä makaan Ollin kainalossa näpräämässä hänen sormia. Laulamiselta ja kitaran soitoltakaan en välttynyt.. Vaikkakin onhan se ihan mukavaa.

"Mitä?" Kuulen Ollin kysyvän kun lopetin hänen sormiensa näpräämisen. "Teillä on ihan kohta keikka." Sanon tajuttuani sen. "Ihan kohta on joulu." Jatkan. Hämmentävää miten aika menee niin nopeasti. "Ja mä oon kakskytneljä!?" Totean. "Mitä siitä?" Olli kysyy naurahtaen äskeisille oivalluksilleni. "Ei kai mitään." Sanon ja jatkan tuon sormien näpräämistä.

***

Katselen ulos ikkunasta istuessani sohvalla. Siellä on jo pimeää jonka takia kaikki valot näkyvät kivasti.
Hetken päästä kuulen ovikellon soivan jolloin lähden kipittämään eteistä kohti. Avaan oven jonka takaa paljastuu viisi minulle -ja Ollille- erittäin tuttua henkilöä.

"Paljon onnea vaan..." Nuo alkavat laulamaan. Tai oikeastaan heti noiden kolmen ensimmäisen sanan jälkeen kaikki yksitellen lopettavat laulamisen minun vain suorastaan räkättäessä nuille.

"Me tultiin juhlii sun synttäreitä." Joonas kailottaa ja hipsii porukan takaa muovipussit käsissään ja kävelee keittiöön. Saatan jo arvata mitä nuo sisältävät. Toivottavasti en saa häätöä tämän illan -tai oikeastaan yön- jälkeen..

"Äläkä ees sano ettet halua mitään synttäreitä." Joel jatkaa lähtien itsekin sitten Joonaksen perään. "Jep, me ollaan sovittu jo kaikki Ollin kans." Aleksi sanoo ja taputtaa juuri eteiseen saapunutta Ollia olkapäähän. Käännyn katsomaan tuota päätäni pudistellen huvittuneena. En todellakaan tiedä mitä tästä seuraa.

***

"Noni. Nyt ku et oo enää aivan selvinpäi nii me voijaa antaa sulle lahja." Joonas selittää nauraen. "Mä en oo varma haluanko mä sitä lahjaa." Hymähdän. Joonaksen tuntien tämä voi olla mitä vaan.
"Älä huoli. Kyllä Olli sen ainaki haluaa." Joel nauraa. Käännyn katsomaan Ollia. Hän nostaa kätensä ylös. "Mä en oo ollu tässä mukana. Nuo on keksiny tän iha ite." Hän puolustelee. "En oo kyllä minäkää. Tää oli Joonaksen ja Joelin idea." Aleksi sanoo Tommin yhtyessä tähän. "Muistakaa että Niko ehotti." Joonas sanoo katsoen Nikoa. "Heii, se oli vitsi." Niko yrittää selittää. "Mitä te ootte oikei antamassa?" Kysyn jo kauhulla odottaen tulevaa. En saa kuitenkaan vastausta vaan Joonas lähtee hakemaan eteisestä jotain.

Pian hän onkin jo ojentamassa minulle jonkin laista pussia.
"Voi vittu teijän kans." Nauran kun näen mitä tuo kyseinen pussi sisältää. "Mä oon Niko vähä pettyny näihi sun ideoihin." Sanon nauraen ja kaadan pussin sisällön sohvalle. Tottakai sieltä paljastuu kortsuja sekä vähän kyseenalaisempia leluja liukkaria unohtamatta. "Se oli edelleen näijen kahen tontun idea toteuttaa." Niko nauraa osoittaen Joonasta ja Joelia.
"Mut Olli. Ens kerralla ku yrität kutittaa mua nii mä lukitsen sun käet näillä." Sanon ja heitän tuolle käsiraudat. Muut alkavat nauramaan minut ja Ollin mukaanlukien. "Empä usko ku nyt ne on kato mulla." Olli vastaa. Pyöräytän vain silmiäni ja juon tuon edessä olevan juomani loppuun.

~~~~~~

Sanoja: 1000

🖤