You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

4. Kauhukaksikko

SOFIA

Timeskip kaks viikkoa

Siitä on nyt tasan kaksi viikkoa kun tapasin jätkät ensimmäisen kerran. Olemme viihtyneet hyvin yhdessä ja olen ollut pari kertaa studiolla heidän mukana. Oma paha oloni ei kuitenkaan ole hävinnyt minnekkään. Viiltely on vähentynyt kiitos Nikon mutta en ole pystynyt lopettamaan sitä. Voisin lopettaa viiltelyn milloin vain jos minulla olisi siihen vain halua. En vain koe että olisin sen arvoinen että minulla olisi oikeus olla onnellinen. Kuulostaa tyhmältä ja tyhmää se varmasti onkin. En vain ymmärrä aina omaa mieltäni. Kuulostaa aivan helvetin tyhmältä.

Jääkaappini huutaa tyhjyyttään. En ole ostanut ruokaa ihan hetkeen. Ei se kyllä paljoa edes haittaa sillä ei minulla ole ruokahalua koska näytän näin rumalta. Vaikka en syö ja haukun itseäni monet kerrat rumaksi, ei minulla kuitenkaan ole mitään syömishäiriötä. En vain nauti ruoasta enää niin paljon.

Kaivan puhelimen shortsieni takataskusta, etsin sieltä Nikon numeron ja soitan siihen. Parin tuuttauksen jälkeen kuulen Nikon pirteän äänen. "Moi! Mitäs asiaa?" "Sitä vaan soittelin että ootko kotona jos tulisin käymään?" Kysyn häneltä. "Tuu vaa jos ei haittaa että Olliki on täällä. Tuunks hakeen vai?" Kuuluu vastaus luurin toisesta päästä. "Ei haittaa ja ei tarvi tulla. Mä lähen kohta. Moikka!" "Joo heippa!" Lopetan puhelun ja laitan puhelimen takaisin taskuuni. Kävelen eteiseen ja laitan kengät jalkaan.

Kävelen Oulun katuja pitkin kohti Nikon asuntoa. Kesä alkaa olla pian jo lopuillaan mutta tällä hetkellä täällä on aivan tuskallisen kuuma. Johtuu kyllä varmaan siitä että päälläni on shortsit ja pitkähihainen paita ettei kukaan näe arpiani.

Pian saavun tutuksi tulleen oven taakse jolloin koputan ovea pari kertaa. Odottelen hetken kunnes kuulen oven lukon aukeavan ja näen edessäni minua pidemmän bassoa rämpyttävän komean kikkurapään. "Moi!" Olli sanoo ja päästää minut sisään. "Moikka!" Vastaan hänelle. "Eiks sulla tuu kuuma pitkähihasella?" Hän kysyy luoden munuun hieman ihmettelevän katseen kun kävelemme Nikon olohuoneeseen. "Ei ees. Kuitenki illemmalla tulee viileempi." Vastaan hänelle tekaistun valheen. Ensinnäkin minulla on ihan helvetin kuuma tällä hetkellä ja toiseksi kello on kohta kahdeksan illalla ja tuolla on edelleen aika lämmin.

Istahdan Nikon sohvalle. "Moro!" Niko tervehtii kun tulee itsekin olohuoneeseen ilmeisesti vessasta. Nyökäytän päälläni tervehtimisen merkiksi. "Porkoki on tulossa tänne sit." Niko ilmoittaa istahdettuaan sohvalle.

OLLI

Kävelen keittiöön minne ilmeisesti Sofia juuri meni. Näen hänen katsovan puhelintaan samalla kävellen pois päin keittiöstä. Jollain ihmeen kaupalla hän onnistuu kompastumaan omiin jalkoihinsa ja kaatuu suoraan minua päin. Pakitan taaksepäin pitäen juuri ja juuri tasapainoni kannatellen samalla Sofiaa. "Syliin sitte päätit hypätä." Sanon hänelle naurahtaen yrittäen keventää kiusallista tunnelmaa. Näen hänen kauniit punastuneet kasvot. En voi käsittää miten kauniilta hän näyttää. "Sori.." Hän vastaa ja noukkii lattialta puhelimensa joka äsköisessä rytäkässä sinne lensi. En voi itselleni mitään ja alan vain nauramaan tilanteen kiusallisuuden vuoksi. "Mille naurat?" Sofia kysyy huvittuneena minulta. "Sori alko vaa naurattaan kun tää tilanne on ihanku jostain elokuvasta." Kerron hänelle ja pian naurammekin siinä jo molemmat.

"Mitä te tuolla oikei hirnuitte?" Niko kysyy kun saavumme takaisin olohuoneeseen. Vilkaisen Sofiaa ja katseemme kohtaa jolloin alamme molemmat hymyillä ja Niko katsahtaa meitä ihmettelevän näköisenä. "Sofia vähä kompuroi ei muuta." Sanon huvittuneena Nikon vain hymähtäessä.

SOFIA

Kello on jotain lähemmäs puoli kaksitoista ja Joonas tuli tänne jo jokusen tunti sitten. Tänä iltana ei ollut tarkoituksen juoda mutta yllätys yllätys Joonas oli käynyt kaupassa. En ollut kuitenkaan juonut paljoa niinkuin ei myöskään Olli. Porkosta ja Nikosta ei kuitenkaan voinut sanoa samaa...

"Mihin ne kaks meni?" Kuulen Ollin kysyvän kun istumme olohuoneessa juttelemassa ja Niko ja Joonas hävisi jonkin aikaa sitten jonnekkin. "En muuten tiiä. Tuli aika pelottavan hiljasta." Vastaan hänelle ja nousemme sohvalta etsimään sitä kauhukaksikkoa. Tai ei nyt ihan kauhukaksikkoa. Mutta melkein. "Nyt löyty." Olli hymähtää ja osoittaa Nikon huoneeseen. Kävelen hänen viereen ja katson huoneeseen jonne nuo kaksi ovat nukahtaneet vierekkäin. Tai tarkemmin sanottuna päällekkäin. "Vissiin vähä väsytti." Sanahdan huvittuneena vieressäni seisovalle Ollille. "Vähän." Hän vastaa huvittuneena ja sulkee oven. "Vois lähtä kottii." Sanon Ollille ja tarkistan että minulla on omat tavarat mukana sekä lähden kävelemään eteistä kohti. "Hei oota mä tuun samaa matkaa." Olli sanoo tullessaan myös eteiseen. Olemme molemmat kävellen sillä tästä ei ole kuin pari kilometriä minun luokse enkä usko että Ollinkaan luokse on kovin pitkästi.

~~~~~~

Sanoja: 676

Tästä luvusta ei tullu ihan semmonen minkälaisen olisin halunnu..

🖤