You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

2. Että minä vihaan tätä elämää.

SOFIA

Herään aamulla Nikon vierestä. Ikkunasta tulvii valoa sisälle hämärään huoneeseen. Tunnen käteni olevan kipeä ja hieman turvonnut. Ei ole ensimmäinen kerta eikä varmasti viimenenkään. Tottakai haluaisin lopettaa viiltelemisen mutta silloin kun on viiltämässä niin ei siinä ajattele sitä. Tai vaikka ajattelisikin niin silloin ei ole halua lopettaa. Häpeän arpiani ja joudunkin peittämään niitä aina vähän väliä. Olen jo aika hyvä peittämisessä sillä olen tehnyt sitä niin monen vuoden ajan jo. Nousen istumaan sängylle ja katson vieressäni nukkuvaa Nikoa.

"Voi helvetin helvetin helvetti." Kuiskaan hätääntyneenä kun huomaan käteni. Käsi on aivan veressä. Verta on Nikon valkoisella paidalla ja lakanalla. Se on jo kuivunut eikä kädestäkään valu verta mutta siinä on kuivunutta verta. "Vittu miks just nyt." Huokaisen ja yritän keksiä keinoa miten päästä tästä tilanteesta pois. Ei se auta muu kuin herättää Niko ja kertoa hänelle.

"Niko." Herättelen häntä samalla tökkien häntä kylkeen. Pian hän avaa silmiänsä ja mumisee jotain sekavaa.

"Niko anteeks oikeesti mun ei ollu tarkotus." Sanon hänelle. Niko avaa silmänsä ja huomaa tilanteen.

"Hei ei se haittaa. Ethän sä sille mitään voi." Niko sanoo ymmärtäväisenä vierestäni ja silittää kädellään minun olkapäätä.

"Mut nyt tää paita on pilalla ja nuo lakanatki on iha veressä." Sanon hänelle pahoittelevasti.

"Mä sanoin jo että ei haittaa ne voi kyllä pestä. Enköhän mä jotenki saa ne puhtaaksi." Tuo ehkä ymmärtäväisin ihminen maan päällä sanoo minulle hymyillen.

"Mut toi sun käsi pitää puhistaa." Niko ilmoittaa. Irvistän hänelle merkiksi siitä että minua ei kiinnosta enkä halua. "Pakko." Niko sanoo päättäväisenä ja pukee vaatteensa päälle.

"Vittu mä unohin nuo kaks." Niko sanoo kun olemme kävelemässä vessään ja näämme olohuoneessa nuo kaksi miestä. Joonas ja Joel.

"Ne oli kyllä sen verran kännissä että saattaa kyllä lentää laatta ku ne herää." Sanon hänelle kun olemme vessassa.

"Varmasti. Eikä oo ensimmäinen eikä varmasti viimenenkää kerta." Niko sanoo ja ottaa puhdistus jutut vessan kaapista.

"Enks mä vaa voi huuhdella tätä kättä mielummi." Kysyn häneltä epätoivoisena. "Joo kyllä sä senki teet mut sen jälkeen mä vielä putsaan sen." Niko vastaa. Hymähdän vain hänelle turhautuneena ja avaan hanan että voin pestä käteni. Vesi kirvelee jonkun verran mutta ei mitenkään niin paljon kuin desinfiointi aine. Saan käden pestyä ja kuivaan sen sitten jonka jälkeen Niko alkaa putsaamaan sitä. Se ei satu niin paljon kuin eilen mutta ei se kyllä kivaltakaan tunnu.

Olen juuri saanut puettua vaatteet kun Joel ja Joonas heräävät ja juoksevat molemmat vessaan. Pian kuulenkin heidän oksentavan siellä. Kävelen Nikon luokse keittiöön ja hän nauraa siellä Joonakselle ja Joelille. Huvittavaa tosiaan.

"Vittu nyt Niko se leipäläppä umpeen!" Kuuluu vessasta ilmeisesti Joonakselle kuuluva tuskainen ääni. Niko alkaa vain nauramaan enemmän.

Hetken päästä kun Niko on lopettanut nauramisen ja Joonas ja Joel on tullut oksentamasta olemme kaikki keittiössä.

"Miks mä en tiiä kuka oot?" Joel kysyy minulta yhtäkkiä.

"Kyllä mä teille eilen kerroin mut ette taija muistaa kyllä mitää siitä." Vastaan huvittuneena. "Mut joo oon Sofia."

"Mistä sä Nikon tunnet?" Joonas kysyy. Katsahdan Nikoa. "Oltiin joskus samassa koulussa ja tosi hyviä kavereita mut sitte Sofia muutti ja.. ja ei sitte olla nähty sen jälkee paitsi sit eilen." Niko vastaa puolestani.

"Missä ja miten te eile näitte?" Joel vuorostaan kysyy. Se onkin asia mitä en ehkä heille halua kertoa. Niko ilmeisesti huomaa sen minusta ja siksi vastaa puolestani. "Olin eilen illalla kävelemässä tuolla ulkona ja pysähyin yhelle puiston penkille ja hetken päästä Sofia tuli siihe kans. Ei meinattu eka tunnistaa toisia." Luojan kiitos Niko ei kertonut koko totuutta. Sen aika olisi myöhemmin jos olisi.

"Moro!" Kuuluu eteisestä ja ovi paukahtaa kiinni kun Joonas ja Joel lähtevät. He olivat oikeasti aika kivoja ja heillä oli hauskoja juttuja.

"Mäki taijan tästä lähtä." Sanon Nikolle ja nousen sohvalta. "Mä voin viiä sut nii samalla nään mis asut." Niko ehdottaa minulle. Itse en ole ideasta aivan niin innoissaan sillä minun pitäisi liikkua enemmän. En oikein pidä siitä miltä näytän. "Käy." Vastaan kuitenkin Nikolle sillä en halua olla töykeä. Voin käydä illemmalla kävelyllä.

"Heippa ja kiitti kyyistä." Sanon Nikolle kun nousen autosta. "Eipä mitää. Soitellaan heippa." Niko vastaa. Laitan auton oven kiinni ja lähden kävelemään sisälle. Menen hissillä kuudenteen kerrokseen ja sieltä oikealle ovelle.

Astelen eteisestä keittiöön ja näen keittiön pöydällä verisen puukon. Voi hemmetti. Se jäi siihen kun eilen lähdin täältä. Otan puukon ja pesen sen.

Että minä vihaan tätä elämää.

~~~~~~

Sanoja: 705

🖤