You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

36. "En myönnä." "Enkä kiellä."

SOFIA

"Jännittääkö?" Kysyn vieressäni istuvalta Ollilta. Saavuimme juuri vanhemmilleni ja tällähetkellä istummme vain autossa.
"Ei." Olli vastaa tyynesti katsoen ikkunasta ulos. "Eipä." Naurahdan. "Muuten vaa oot ollu iha hiljaa koko matkan." Jatkan.
"Myönnä nyt vaa että oot ihan kuset housussa." Sanon. "En." Olli sanoo ja kääntyy katsomaan minua. "Tai ehkä mua ihan vähä jännittää. Näi vähä." Hän sanoo ja näyttää sormillaan. Naurahdan hänelle. Tiedän että häntä jännittää.
"Äiti sit saattaa vähä hössöttää." Varoitan. "Korjaan, äiti saattaa hössöttää tosi paljon." Kerron jolloin Olli naurahtaa.

"Mennäänkö?" Kysyn Ollilta. Saan myöntävän vastauksen jonka jälkeen nousemme molemmat autosta.
Sanompahan vaan, että olen todella iloinen siitä ettei meidän tarvitse haalata enää meidän tavaroita sillä palaammehan me illalla takaisin kotiin. Tai ei kotiin vaan minun luokseni. Miksi edes mietin tätä? Sehän on meidän koti.

Avaan ulko-oven ja kävelemme suoraan sisään. "Mooii." Huikkaan eteisestä ja riisumme ulkovaatteet.
Emme ehdi eteistä pidemmälle kun Adele tallustelee esiin nurkan takaa. Hän huomaa meidät ja juoksee nauraen luokseni. "Mohoii." Lepertelen hänelle.
Pian Adelen jälkeen eteiseen tulee äitini Sari ja Enna, isosiskoni. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, olenkin jo äitini halauksessa ja hän kertoo siitä kuinka ikävä hänellä on ollut ja kuinka ihanaa on että vihdoin tulimme käymään kotona.
"Olli!" Adele keskeyttää kaiken tokaisten vaativasti ja kurkottaen käsillään Ollia päin. "Älä viiti että meet nykyään mielummin Ollin syliin ku mun." Naurahdan tytölle mutta ojennan hänet kuitenkin Ollille.

"Missä Joona ja Eerik on?" Kysyn kun olemme eteisestä päässeet. He ovat siis minun veljiä. Joona iso- ja Eerik pikkuveli.
"Varmaan yläkerrassa." Isäni Mika kertoo. Hymähdän ja lähden tallustelemaan portaita ylös Ollin seuratessa perässä.

"Kato, systeriäki näkee joskus." Joona sanoo kun huomaa minut ja tulee halaamaan.
"Ja sä oot vissiin se Olli joka on saanu ton iha sekasi." Hän jatkaa Ollille ja nyökäyttää samalla päätään minua kohti. "Hah. Miten nii sekasin?" Kyseenalaistan tuota isoveljeäni. "Rakkaudesta. Vai miten se nyt meneekää." Joona selittää. Pyöräytän vain silmiäni kun kuulen Ollin naurahtavan Joonan -sanottaisko aika kehnolle- jutulle.

OLLI

"Soitaksä bassoa?" Kysyn Eerikiltä. Jäin hänen kanssaan kahdestaan samaan huoneeseen ja huomaan hänen huoneen nurkassa sijaitsevassa telineessä tuon kyseisen soittimen. Sofia ja Joona lähtivät jo huitelemaan jonnekkin.
"Joo, tai ainaki yritän. Skittaa kai mä paremmin osaan soittaa." Hän vastaa ja nousee tuolilta lähtien sitten pois tästä huoneesta ilmeisesti hakemaan jotain. Hetken päästä hän palaa huoneeseen kädessään kitara. "Tietäsitpä kui vihanen Soffe oli joskus ku soitin tällä ilman sen lupaa." Eerik kertoo nauraen. "Onks toi Sofian?" Kysyn häneltä. "On. Ja oon edelleen vihanen jos paskot sen." Sofian ääni kuuluu oven luota johon hän juuri ilmestyi. "Tuo on mun ensimmäinen kunnon skeba minkä oon koskaan saanu." Sofia selittää.
"Sä se et sit vieläkää luota siihen että osaan pitää tavaroista huolen." Eerik hymähtää. "En. En sen jälkeen ku unohit ton mökille. Ei se muuten ois ollu nii paha mutta ku jätit sen ulos ja meijän piti sen takia palata takas sinne." Sofia nauraa. "C'moon, siitä on vaikka kuinka kauan. Sitäpaitsi mitä mä yhtään oon kuullu Ollista ja sen tavasta jättää basso auton katolle nii ei oo varaa muistutella mulle enää noin vanhasta asiasta. Tää sentään säily ehjänä." Eerik nauraa. Sofiakin alkaa nauramaan. "Hei älkääpä nyt yhtää sitä vetäkö tähän. Me puhuttiin Sofian kitarasta eikä mun bassosta." Puolustelen itseäni.

***
(Sori, ei huvittanu kirjottaa sieltä Sofian vanhemmilta enempää)

"Kumpi ajaa?" Kysyn Sofialta kun olemme lähdössä hänen vanhemmiltaan. "Sinä." Sofia vastaa ja heittää auton avaimet minulle. Kello on ehkä puoli kahdeksan illalla ja pääsemme viimein lähtemään.
Ei sillä että ei olisi ollut kivaa, mutta välillä on vain kiva levähtää ja viettää aikaa ihan kahdestaan ilman muita.

"En ois antanukkaa sun ajaa." Totean ja istahdan kuskin paikalle.
"Tiiäkkö miks?" Kysyn Sofialta. "No kerro." Hän vastaa. Hänestä huomaa että hän tietää etten ole sanomassa mitään järkevää.
"Me ei oltais ikinä päästy perille asti vaan oltais jossain tuolla ojassa." Mutisen tahallaan hiljempaa. "Se oot kohta sinä joka on ojassa jos et keksi parempia juttuja." Sofia vastaa pyöräyttäen silmiään minun vain nauraessa.

***

SOFIA

Huomaan Ollin katsovan minua hissin peilin kautta. Kun Olli huomaa minun katsovan häntä, hän virnistää ja tarraa kädestäni omallaan kiinni. Hänen käsi on lämmin. Annan päälleni luvan nojata Ollin olkapäähän ja katson meitä peilistä. En voi edes sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen siitä, että saan olla ja elää tuon minulle erittäin rakkaan basistin kanssa.

Lasken tavarat käsistäni lattialle ja huokaisen syvään. Vihdoin kotona. Tuntuu kuin olisimme olleet ainakin viikon poissa vaikka oikeasti emme olleet edes kahta yötä.

Hädin tuskin ehdin takin heittää naulakkoon ja kengät ottaa pois kun Olli painaakin jo minut seinää vasten. Hän suutelee minua uudestaan ja uudestaan minun yrittäessä pysytellä tuossa hänen sanottaisiinko aika nopeahkossa tahdissa. En odottanut hänen olevan ihan näin puutteessa..
Olli siirtyy kaulalleni ja alkaakin tekemään siihen hänen muistomerkkiään heti kun on löytänyt herkän kohdan jolloin pieni huokaisu saattoi päästä huuliltani. Hänen kädet aika nopeasti löytävät tiensä paitani alle. Ne eivät kuitenkaan kovin kauaa ehdi paitani alla olla kun vedänkin ne jo pois sieltä. Olli katsoo minua kysyvästi.
"Mun on pakko käyä vessas eka." Selitän hänelle. "Sä kiusaat mua ihan tahallaa." Olli hymähtää. "Ei. En nyt. Mä oon ihan tosissaan." Naurahdan hänelle ja hivuttaudun pois hänen ja seinän välistä.

"Ootko pikkusen puutteessa?" Härnään Ollia. "Vittu mä oon oottanu viimeset pari päivää. Sietääki olla." Hän vastaa nostaen minut syliinsä. "Oot kuitenki itekki." Hän jatkaa. "En myönnä." Vastaan. Olli katsoo mua silmiin et ole tosissas ilmeellä. "Enkä kiellä."
Olli pyöräyttää silmiään ja suuntaa askeleensa makuuhuonetta päin. Olli tiputtaa minut sängylle tullen sitten päälleni. "Pitkä yö tulossa." Hän kuiskaa korvaani virnistäen josta minulla menee kylmät väreet. Aijaa, hyvä tietää..

~~~~~~

Sanoja: 908

🖤