You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

61. "Mitä helvettiä sä teet!?"

ALVA

Seisomme Sofian kanssa vastakkain hieman kauempana baarin sisäänkäynnistä. Juttelemme ja olemme jo jutelleet tässä hyvän tovin. Tuntuu todella vapauttavalta saada jutella jollekkin, johon voin todella luottaa.

"Mä lähen takas sisälle. Täällä on aika viilee." Ilmoitan Sofialle ja lähden astelemaan ovia kohti. "Mä tuun kohta perästä." Hän huikkaa takaisin minulle.

"Mihin sä Soffen jätit?" Olli kysyy kun istahdan takaisin paikalleni, Joelin viereen. "Se aiko tulla kohta."

"Mitä me huomenna tehään? Lähtäänkö me takas Ouluun?" Niko esittää kysymyksen huomisesta, mistä emme ole vielä sopineet mitään. "Varmaan vähä pakko. Ei meillä koko kesää oo aikaa vaa lorvailla."

SOFIA

On kulunut jo pienoinen hetki. En haluaisi mennä takaisin. Tai haluaisin, mutta haluan tämän saman raikkaan, viileän ilman myös sisällekin. Se ei kuitenkaan taida olla mitenkään mahdollista.

"Sofia." Kuulen minulle tuntemattoman äänen takaani. Käännyn ympäri ja huomaan takanani sen samaisen mustapaitasen miehen, joka tuijotti minua aijjemmin, mutta nyt hänellä on lisäksi musta kulunut nahkatakki päällään. "Anteeks mut tunnetaanks me jostain?" Esitän kysymyksen hämmentyneenä. En saa vastausta häneltä kysymykseeni. Vain jotain hieman kyseenalaista kuittailua siitä, että olen Ollin kanssa ja muutenkin siitä, että vietän aikaani heidän kanssaan.

"Oliks sulla jotain oikeetaki asiaa. Mua ei vois nyt vähempää kiinnostaa toi sun paskan jauhanta." Tokaisen hieman tuohtuneena jo tuon miehen epäaikuismaisesta ja säälittävästä käytöksestä. "Ei mulla itellä oikeestaan mitään asiaa sulle oo. Mä oon erään muun asialla." Tuo minulle edelleen tuntematon mies kertoo mystisesti ja lähtee kävelemään sivukadulle.

"Mitä sä oikein selität?" Yritän saada vastauksia häneltä ja otan pari juoksuaskelta saadakseni hänet kiinni. Mies on hiljaa ja jatkaa kävelyään.
"Sä teit tästä aivan naurettavan helppoa." Mies nauraa. Pysäytän askeleeni kuin seinään ja katson häntä hämmentyneenä. "Sinuna jatkasin matkaa. Kävelet varmaan mielummin ilman asetta kiinni selässäs." Kauhistuksen aalto tekee minusta aivan jäykän enkä voi liikahtaa enää minnekkään.

"Menis jo." Mies sanoo viittoen juuri takkinsa syövereista kavaneella pistoolilla. Kuin jalkani tottelisivat vain ja ainoastaan tuon käskyjä, ne alkavat kävellä tuon viittomaan suuntaan. "Tajuutsä et jos sä ammut nii kaikki kuulee sen ja sä jäät kiinni." Selitän ääni väristen. Tavallaan yrittäen selittää itselleni, miksi tuo ei voisi käyttää asetta.
"Voi että sä oot tyhmä." Mies nauraa, kuin tämä olisi jokin hänen unelmansa, uhkailla minua aseella. "Mä ammun, sä kuolet, ja kun joku tänne ehtii, mä oon jo kaukana."

"Toni.." Sanahdan hiljaa peloissani. Mainitsemani mies kävelee luokseni ja nyökkää aijjemmalle miehelle, jolloin hän antaa aseensa Tonille ja perääntyy jonnekkin varjoihin.
"Sä et tajuu mikä ongelmien kierre lähti susta!" Toni sihisee vihaisena, tarttuu kädellään leuastani paiskaten minut sitten kiinni takanani olevaan tiiliseinään, jolloin pääni kolahtaa seinään voimakkaasti.

"Sullahan ilmeisesti menee hyvin. Tulevat häät ja varmaan lapsiki suunnitelmissa." Toni jatkaa ja viimeisen lauseen jälkeen potkaisee polvellaan vatsaani. Vingahdan iskun voimasta.

"M-miks sä teet näin?" Yritän kysyä, hetken ääntä kasattuani. Toni nauraa kuivasti, mutta vakavoituu sitten. "Se. Ei. Kuulu. Sulle." Hän sihisee sana kerrallaan pitäen kädellään hiuksistani kiinni.

"Mä muistan, miten kiintyny mä olin suhun." Toni alkaa puhumaan, kuin itselleen. "Sun silmiin, sun huuliin ja muuhunkin." Hän luettelee vierittäen sormeaan pitkin kasvojani. "Mutta en vittu enään! Sä olit mun elämän suurin virhe! Susta seuras vaan kaikkea paskaa." Toni huutaa päin naama. Jokin naksahtaa sisälläni ja kaikki itsesuojeluvaistoni katoaa taivan tuuliin. Lyön vapaalla kädelläni häntä suoraan avokämmenellä poskelle. "Vittu sä oot uskomaton!"

Toni katsoo minua yllättyneenä. "Mä en muistanukkaan et sä oot nuin äkänen." Hän nauraa. "Mut eiks se mee jotenki nii et silmä silmästä.." Toni jatkaa vihainen ilme kasvoillaan. Pian tunnen nyrkin iskun naamallani, ja samassa veri alkaa valua kyyneleiden kanssa tuhdien vaatteeni.

OLLI

"Missä se Sofia on?" Kysyn ihmetellen minuuttien vieriessä eteenpäin, kun tuosta rakkaastani ei kuulu, eikä näy mitään. "Varmaan vessassa." Niko sanoo. "Se kävi siellä ihan äskön." Selitän hänelle. "Käy kattoon." Nousen Joelin sanojen jälkeen istumapaikaltani ja lähden suorittamaan tietäni ulos tästä rakennuksesta.

Tiirailen ulkona ympärilleni mutta en löydä etsimääni. Pieni huoli alkaa kasvaa sisälläni suuremmaksi, jolloin kaivan puhelimen tsskustani, ja soitan Sofialle. Hetken kuluttua tuttu soittoääni alkaa kuulua etempää kadulta. Juoksen sinne päin vain todetakseen maassa olevan Sofian puhelin. Lopetan puhelun ja nostan puhelimen maasta. Nyt ei voi olla kaikki hyvin.

Juoksen sisälle hakemaan muita apuun. Selitän kuinka löysin Sofian puhelimen, mutten häntä.
Alva, Joel ja Niko nousevat samantien ylös ja lähtevät mukaani. Missä sä olet!?

SOFIA

Tajunnantasoni laskee vastaanotettuani monta iskua. "Mitä iloa sä saat tästä?" Kysyn viimeisillä voimillani. "Etkö sä vieläkään tajua mitkä rahat mä saan jos mä todistan niille luottamuksen." Toni nauraa tyhmyydelleni. "Miks mi-nä?" Kysyn heikolla äänellä. En saa vastausta kysymykseeni, vain uuden iskun, jonka voimasta jalkani pettävät lopullisesti ja romahdan maahan.

"Mitä helvettiä sä teet!?"

~~~~~~

Sanoja: 744

Tää ei ihan tota niinku... vastannu mun suunnitelmaa. Tästä ei pitäny ehkä tulla.. ihan tällänen..

Toivottavasti kuitenki kelpas

Mietin vaan, et millon julkasen seuraavan luvun. Tänää vai vasta huomenna?

🖤