You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

75. Kysymys, mistä olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi

SOFIA

Timeskip viikko

Istun vessan lattialla ajatuksissani. Olli lähti käymään porukoillaan, mutta minä en lähtenyt mukaan, sillä pääsinhän juuri vasta töistä. Jos hänen sanomansa pitää paikkansa, hän on vasta myöhään yöllä kotona.

Olen vuodattanut varmaan viisikymmentä litraa kyyneleitä tämän illan aikana, valmistellen pessimistisenä ihmisenä itseäni siihen, että tulen saamaan tulevasta raskaustestistä negatiivisen tuloksen. En ole edes puhunut Ollin kanssa, eikä hän varmaan tiedä tästä mitään. En kuitenkaan pysty enää odottamaan, jos olen raskaana, on aika epätodennäköistä, että se ei näkyisi vielä testissä näillä viikoilla. Syystä jos toisesta, en kuitenkaan pysty edes uskomaan enää, että voisin saada positiivisen tuloksen. Oikeasti aika surullista.

Kelloni alkaa soimaan ja hengitykseni kiihtyy. Tekisi mieli pyytää Niko tänne tueksi ja turvakseni, tuli testistä sitten kumpi vastaus tahansa.

Juuri, kun olen saanut sen verran itseäni tsempattua, että katsoisin raskaustestin tuloksen, tottakai rakas puhelimeni pärähtää soimaan. Käännän näytön naamaani päin ja näen yhden minulle tärkeimmän henkilön nimen siinä. Vastaan Ollin videopuheluun, ja hymyilen hänelle, kun hänen naamansa vihdoin näkyy.

"Moi." Vastaan puhelimeen yhtä tylsästi kuin varmaan joka ikinen muukin kerta.

"Moi." Olli vastaa, muttei jatka lausettaan mitenkään, vaikka yleensähän ihmiset niin tekevät aloittaessaan puhelun.

"Oliks sulla jotain asiaa?" Naurahdan hänelle hymyillen, ja yritän pyyhkiä kaikki negatiiviset tunteet pois kasvoiltani, sillä tuo ihme kaikkitietävä näkijä osaa huolestua välillä vähän turhankin helposti.

"Eiku halusin vaan kuulla sun äänen. Mutta nyt ku nään sut nii et oo kyllä normaali. Onko kaikki ihan ok?" Ja sieltähän se tuli. Kysymys, mistä olisin voinut lyödä vaikka pääni pantiksi, että hän kysyy sen.

"Joo, kaikki on hyvin. Väsyttää vaan ja haluaisin sun viereen, mutta muuten hyvin." Sepitän jotain omiani. Toki tuo viimesin oli kyllä totta, minulla on väsy ja ikävä.

"Tässä just tuskailen, että käviskö nyt suihkussa vai vasta huomenna." Jatkan ja hymyilen hänelle puoliksi aitoa hymyäni.

"No siinäpä vasta illan pulma. Mä oon joskus kahentoista yhen aikaan kotona." Olli sanoo ja haukottelee pienesti sekä erittäin suloisesti.

"Mua kyllä väsyttää nii paljo että en oo varmaan enää sillon hereillä." Totean ja hieron silmiäni

"Tapahtuks töissä mitään ihmeellistä?" Olli jatkaa kuulumisteni kyselyjä.

"Eipä oikeestaan. Vanhusten sinne sun tänne kuskailuja ja lanssin täyttöä." Huokaisen syvään.

"Aika perus päivä. Mulla piti oikeesti mennä muidenkaa pelaan jotain lautapeliä. Nyt ne kohta suuttuu varmaan mulle ku oon edellee täällä." Olli naurahtaa.

"No mene hyvä mies sinne sitte. Kyllä me ehitään puhua ja nähä myöhemminki." Patistelen häntä.

"Okei okei. Mä meen." Olli huokaisee ja myöntyy. "Öitä rakas, sä oot mulle tärkee." "Nii säki mulle, öitä."

Puhallan keuhkoni tyhjäksi suun kautta, ja painan pääni polviini. Sitten taas keuhkot täyteen, ja pari kertaa tämän toistettuani, nostan pääni ja rohkaistun uudestaan ottamaan valmiin raskaustestin kätösiini. Tuon tikun, jonka vastaus kertoo, millainen mieliala minulla tulee olemaan. Joko olen aivan onneni kukkuloilla, tai aivan valmis uskomaan, ettei tästä tule mitään, ja että olen aivan tuhoontuomittu.