You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

23. "Anna se mulle."

SOFIA

"Ei. Ei mä en halua." Selitän hätääntyneenä. "Ei sun tarvi haluta. Mä kuitenki haluan." Saan vain vastaukseksi. Hän kävelee lähemmäksi minun peruuttaessa kauemmaksi. Selkäni osuu keittiötasoon. En pääse enää karkuun. Kädet kietoutuvat ympärilleni mennen siitä paitani alle. Yritän työntää häntä pois onnistumatta siinä. Hän ottaa hiuksistani kiinni taivuttaen päätäni taakse päin. "Sua vaan sattuu jos pistät vastaan." Kuulen kuiskauksen korvassani. Kyyneleet valuvat poskillani mutta hän ei välitä. Huulet kulkevat pitkin kaulaani mennen koko ajan alaspäin. Hän vetää paitani pois. "Mä en halua." Yritän epätoivoisesti pyytää häntä lopettamaan. "Lopeta toi vinkuminen." Hän sähähtää ja painaa minua liian kovaa tasoa vasten. "Toi sattuu." Selitän itkuni seasta. Tunnen iskun kyljessäni. "Enkö mä sanonu sulle jotain vinkumisesta?"

OLLI

"Ei! Lopeta.. En halua.. Mua sattuu..." Sofia vaikertaa pyörien sängyllä kyynelten valuessa tämän poskilla. "Sofia herää." Sanon yrittäen saada häntä heräämään. "Mä en halua.." Hän itkee hätäisen kuuloisena. Otan hänen kasvot käsieni väliin. "Rakas.. herää, se on vaan unta." Selitän. Sofia hätkähtää avaten silmänsä ja nousee äkkiä istumaan hengittäen raskaasti. Hän ilmeisesti säikähtää minua ja peruuttaa kauemmas hengittäen nyt entistä raskaammin ja tiheämmin. "Toni.." "Rakas. Se oon minä, Olli." Selitän laskien käteni hänen olkapäälle. "M-mä.. pa-panikk-ki-koh-..." Hän yrittää selittää änkyttäen hätääntyneenä. "Hei.. ei oo mitää hätää. Tuu tänne." Yritän parhaani mukaan rauhoitella ja vedän hänet itseni lähelle. Kiedon käteni hänen ympärille ja silittelen häntä. "Mä oon tässä." Sanon hiljaa ottaen kädelläni kiinni hänen tärisevistä käsistään. Hän painaa päänsä rintakehääni vasten jääden siihen.

En uskalla liikkua. En koska en halua herättää Sofiaa. Tosin tässä on hyvä olla. Sofia nukahti hetki sitten ja tällähetkellä kuulen vain tuhinaa hänen nukkuessa puoliksi päälläni, minun käsien ollessa hänen ympärillään. Väkisin -haluamatta tai ei- silmäluomeni lipsuvat kiinni ja nuhahdan.

Timeskip aamuun

SOFIA

Istun vessan lattialla. Nuo niin sanotut suolaiset tipat valuvat poskillani. Ei hajuakaan paljonko kello on mutta väliäkö sillä. Olen ilman paitaa ja kädessäni on puukko. On varmasti todella vaikea päätellä mitä tässä juuri harkitsen. Tiedän Ollin -ja varsinkin Nikon- pettyvän jos teen niin. Painan terän iholleni tekemättä kuitenkaan vielä mitään. Käteni tärisee. Laitan silmäni kiinni ja hengitän syvään.

"Anna se mulle." Hätkähdän ajatuksistani säikähtäen. Avaan ripeästi silmät. Olli on kyykistyneen vieressäni. "Voiksä antaa sen mulle." Olli pyytää uudestaan. Irroitan otteeni veitsestä jolloin se tipahtaa vessan lattialle. Katson käsiäni. Ne tärisevät ja kyyneleitä putoilee leualtani.
Olli ottaa puukon ja laittaa sen jonnekin. En siihen erityisesti kiinnittänyt huomiotani. Hän ottaa kädestäni kiinni katsoen kohtaa missä terä oli. Siinä ei ole muuta kuin pieni painauma. Olli tulee viereeni ja ottaa minut halaukseen. "Oisit herättäny mut." Hän kuiskaa hiljaa. "Ja sanonu mitä? 'Joo huomenta vaa sullekki, halusin vaa tulla ilmottaa että mulla on ihan paska olo ja haluaisin tällähetkellä vetästä valtimon auki ja kuolla siihen'." Sanon hänelle kuivasti naurahtaen. "Jos haluat sen nuin sanoa nii sitte vaikka ton."

"Miks sä haluat olla mun kans?" Kysyn Ollilta kuiskaten. "Tietenki mä haluan olla sun kans. Miks sä kysyt tommosta?" Hän vastaa hämmästyneenä. "Sä löytäsit itelle paljo paremman ja kauniimman jos vaan haluaisit." Sanon hänelle. "Mutta mä en halua. Sä oot se. Sä oot kaikista paras ja kaunein." Olli sanoo ja kääntyy niin että katsomme toisia suoraan silmiin. "Mut-" Yritän sanoa mutta Olli keskeyttää laittamalla sormen huulilleni. Hän pudistaa päätänsä. "En mä vois rakastaa ketään muuta. Sofia. Mä rakastan sua."

~~~~~~

Sanoja: 540

En ainakaa skipannu äikän tuntia..

🖤