You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

16. Pikku-Olli

SOFIA

Kello on puoli yksitoista. Niko lähti hetki sitten ja tällä hetkellä makaan sängylläni selaten puhelintani. "Sofia." Kuulen Ollin huutavan eteisestä. "Nii?" Huudan hänelle takaisin. "Mitä tuolla eteisen kaapissa on?" Hän kysyy. "Missä kaapissa?" Vastaan hänelle hämmästyneenä ja suljen puhelimeni. "Tuossa missä on toi lukko." Olli vastaa ja kävelee huoneen ovelle. Sitä en olekaan hetkeen avannut. En sen jälkeen kun sen olen sulkenut. Ei minulla edes ole siihen avainta. Enää.. "Haloo?" Havahdun Ollin ääneen. "Mitä siellä on?" "Ei mulla oo siihen avainta." Sanon vastaamatta hänen esittämään kysymykseen. "Ei oo?" Olli katsoo minua kulmat kurtussa ja istahtaa viereeni sängylle. "Missä se on jos se ei oo sulla?" Olen hetken hiljaa. Olli odottaa minun vastaavan hänelle. "Mä.. mä heitin sen.. jokeen." Sanon ja käännän katseeni häneen. "Mitä? Miks?" Hän kysyy nauraen hämmentyneenä. "Koska en halunnu enää ikinä avata sitä." Vastaan hänelle ja nousen sängyltä. Olli ilmeestään päätellen ei ollut varautunut tuohon vastaukseen. Kävelen vessaan ja kuulen Ollin seuraavan minua sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Etsin vessasta pinnin ja menen eteiseen. "Mutta nyt mä tän kuitenki avaan." Lisään samalla väännellen pinniä käsissäni. "Silläkö aattelit saaha auki." Olli kysyy hieman epäuskoisena. "Ei oo eka kerta ku tiirikoin lukon auki." Vastaan välittämättä hänen epäilystä ja laitan pinnin lukkoon. Melkeinpä heti saan lukon auki mutten kuitenkaan avaa vielä ovea. "Saanko kysyä että miks sä oot opetellu tiirikoimaan lukkoja pinnillä." Olli sanoo naurahtaen. "Taisit kysyä jo." Huomautan. Olli avaa kaapin oven ja katsoo vuorotellen sen sisältöä ja minua hämmentyneenä. Olli ottaa kaapista kitarakotelon jonka tiedän sisältävän sähkökitarani. Sen vieressä on toinen ja sen sisällä on akustinen kitara. Kaapissa on niiden lisäksi vielä tavaraa plektrasta vahvistimeen. "Siis sen lisäksi että osaat soittaa pianoa ja laulaa nii sulla on kotona vittu joku kitara kokoelma." Olli sanoo hämmästyneenä. Hän laskee kotelon maahan ja avaa sen. "Vittu tää on siisti." Hän sanoo katsoen kitaraa ihaillen. Se on muuten musta mutta siinä on punaisia tiettyjä yksityiskohtia. Hetken päästä saan akustisen kitaran käsiini. Se on musta johon on kiinnitetty erilaisia tarroja. Testaan sitä ja voin sanoa että on muuten pikkusen epävireessä. Viritän sen Ollin katsellessa vierestä. "Soita jotain." Hän pyytää kun olen testaillut ensin vain eri sointuja.
"Miks en tunnista mitä soitat?" Olli kysyy kun olen soittanut vähän aikaa. "Koska et oo kuullu tota koskaan ennen." Vastaan ja lopetan soittamisen ennen kuin ehdin edes kunnolla aloittaa. "Mitennii en oo koskaan kuullu?" Hän kysyy hämmästyneenä. "Et oo voinu." Vastaan. "Mä joskus kuuluin yhteen bändiin.." "Oikeesti?" Olli kysyy pienesti yllättyneenä. "Mut sitte asiat meni kuitenki vähä mite meni.." Sanon hänelle. Hän katsoo minua ilmeellä että pitäisi jatkaa. "Se hajos." Selitän hänelle. "Miks?" Hän kysyy. "Aluksi meiltä lähti basisti kunnes sitte ne löysi kuulemma paremman kitaristin." Sepitän hänelle. "Säkö soitit kitaraa siinä?" "Soitin kitaraa ja lauloin." "Onko sitä bändiä enää?" Olli kysyy. "Ei. Mut mulla pitäs olla jotai niitä biisejä tallennettuna tietokoneella." Sanon ja lähden huoneeseeni etsimään sitä.

"Eiii. Mä keksisin nii paljo korjattavaa tätä kuunnellessa." Huokaisen painaen kasvoni käsiini. Istun keittiön pöydän ääressä ja Olli on takanani. "Tää on just hyvä." Olli sanoo ja laittaa kätensä olkapäilleni. "Mää en kestä tota mun ääntä.." Huokaisen. Myötähäpeä on suuri katsellessani tuota kauan sitten kuvattua musavideota. "Ja nuita mun hiuksia." Lisään vielä. Minulla oli tuolloin vielä rastat. "Mullaki oli tohon aikaan rastat." Olli sanoo huvittuneena. "Sulla!? Sun on pakko näyttää jossain vaiheessa kuva."

"Tossa." Olli sanoo ja näyttää puhelintaan kun makaamme sängylläni. Näytöllä komeilee ihan älyttömän söpön näköinen pikku-Olli. "Mä en kestä miltä sä oot näyttäny joskus." Sanon katsellessani kuvaa. "Sä oot muuttunu ihan hirveesti mutta et oo muuttunu silti paljo yhtää." Selitän hänelle. "Oon muuttunu iha hirveesti mutta en silti paljo yhtää?" Olli toistaa sanani huvittuneena. "Just nii." Sanon itsekin huvittuneena. "No oonko muuttunu parempaan vai huonompaan suuntaan?" Olli kysyy hymyillen. Katson häntä suoraan silmiin hymyillen samalla. "Parempaan." Virnistän ja kierrän käteni hänen ympärilleen. Hän painaa huulensa omilleni. Suudelma on hento mutta samaan aikaan täynnä intohimoa ja rakkautta. Vetäydyn suudelmasta ja jään katsomaan Ollia silmiin. Pieni haukotus pääsee suustani. "Väsyttääkö mun pikkusella?" Hän kysyy hymyillen. Nostan toista kulmakarvaani kysyvästi. "Sun pikkusella?" Sanon kysyvästi. "Mun pikkusella." Olli toistaa sanat uudestaan. "Väsyttää mutta ei nukuta." Vastaan hänelle. "Mitä eroa niillä muka on?" Olli kysyy hymähtäen. "Jos väsyttää nii sillon väsyttää muttei saa unta. Jos nukuttaa nii sillon saa unta." Selitän. Olli hymähtää huvittuneena. "Eiku se on ihan totta." Sanon hänelle oikeasti tarkoittaen sanojani. "On. Varmasti on." Hän sanoo nauraen. "No älä sit naura noin." Sanon esittäen loukkaantunutta. "Voi eii. Mun pikkunen suuttu." Olli sanoo ja laittaa kätensä poskilleni. "Kohta saatan suuttuakki." Varoitan häntä. Siirrän käteni hänen poskille ja näprään hänen korviaan. "Mitä ihmeellistä mun korvissa on ku aina kosket niihi?" Olli kysyy. "Enhän koske aina." Sanon ja siirrän kädet hänen korviltaan. "Melkein aina kuitenki." Hän sanoo. Pudistan päätäni kuitenkin siirtäen käteni takaisin näpräämään hänen korvia jolloin Olli hymyilee minulle suloista hymyään.

"Meijän pitäs pestä hampaat vielä ennen ku voi mennä nukkumaan." Olli kuiskaa hiljaa piirrellen samalla kuvioita käteeni. "En mä nyt jaksa." Sanon hiljaa pitäen silmiä kiinni. "Kyllä pitää jaksaa." Olli sanoo ja nousee sängyltä. Jään makaamaan sängylle kun Olli lähtee vessaan.

"Mä tiiän ettet sä nuku." Olli sanoo palattuaa vessasta. "Jos et avaa silmiä nii mä saatan vahingossa kutittaa." Hän sanoo ja tulee viereeni istumaan. "Toi on epäreilua. Et sä voi uhkailla tollai." Sanon avaten silmät samalla ihan varmuuden vuoksi. Olli ottaa käsistäni kiinni ja vetää minut sängylle istumaan. Hän päästää irti jolloin kaadun takaisin sängylle. "Sä oot ihan naurettava." Olli huokaisee ja kappaa minut syliinsä. Kiedon käteni ja jalkani hänen ympärilleen tiukasti. "Ihme koala." Olli naurahtaa ja lähtee vessaan päin. "Päästä mut alas." Sanon Ollille joka kantaa minua. "Öö.. empä taija." Hän vastaa ja jatkaa kävelemistä. "Eiku oikeesti." Tiuskaisen ehkä vähän liiankin vihaisesti. Työnnän itseni pois hänen sylistä jolloin hän pysähtyy. Kävelen vessaan Ollin jäädessä vain seisomaan hämmästyneenä.

OLLI

Nojaan oven karmiin ja katson Sofiaa peilin kautta. Hän ei huomaa minua. En osaa sanoa hänen ilmeensä perusteella mitä hän ajattelee. Hän saa pestyä hampaat mutta jää katsomaan itseä peilistä. Hetken tuijoteltua hän huomaa minut mutta ei käänny ympäri vaan katsoo minua peilin kautta. "Sofia." Aloitan hiljaa. "Mm." Hän vastaa. Kävelen hänen taakse ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Hän katsoo hetken käsiäni mutta laittaa lopulta omansa niiden päälle. "Anteeks." Kuiskaan hänelle. "Mä en tienny että sä sanoit sen tosissaan. Mä en kanna sua jos sä et sitä oikeesti halua." Sofia kääntyy ympäri ja olemme nyt kasvotusten. "En halua." Hän vastaa yhtä hiljaa ja painaa huulensa omilleni.

"Mä en ymmärrä sua." Sanon samalla kun vedän hupparin pois päältäni. "Ai hä?" Sofia kysyy ja kääntyy katsomaan minua. Hän makaa jo peittoon kääriytyneenä sängyllä. "Sulla on aina huppari päällä ku nukut. Tai jos ei huppari nii aina joku paita." Sanon ja riisun loputkin vaatteet boksereita lukuun ottamatta. "Mulla tulis iha hirveen kuuma." "Huppari päällä on kiva nukkua." Hän sanoo. "Ja varsinki jos se on sun." Tuo sängyllä hymyilevä ihanuus lisää. Hymähdän ja menen sängylle makaamaan hänen viereensä. "Eihän sua haittaa että nukun näi?" Varmistan tarkoittaen sitä että nukun puolialastomana hänen vieressä. Hän pudistaa päätänsä.
Kierrän käteni Sofia ympärille hänen selän takaa. Heti kun kosken hänen vatsaan hän jännittyy ihan kokonaan ja siirtää käteni pois. "Miks sä teet noin?" Kysyn häneltä nostaen päätäni. "Siks." Hän vain vastaa. "Ooksä epävarma itestä?" Päätän kysyä häneltä. "En vaa halua että kosket." Hän vastaa. "Sofia.. muista että sä oot just hyvä noin eikä sun tarvi muuttaa mitään. Varsinkaan kenenkään muun takia." Sanon oikeasti tarkoittaen sitä. "Mm." Hän mumisee. Käännän hänen päätään hieman että hän näkee minut. "Muistathan?" Varmistan häneltä. "Joojoo." "Hyvä." Sanon ja pussaan häntä poskelle. "Öitä." Hän sanoo. "Hyvää yötä." Vastaan ja kierrän käteni uudestaan hänen ympärilleen kuitenkin niin että Sofialla on hyvä olla.

~~~~~~

Sanoja: 1260

🖤