You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

21. "..kuka on Kiia?"

SOFIA

Katson itseäni kokovartalopeilistä. Tulin kotiin vaihtamaan paremmat vaatteet päälle ja meidän pitäisi olla jo lähtemässä ettemme myöhästy. Mutta mitä minä teen? Seison peilin edessä epävarmana siitä miltä näytän.

"Nuo on just hyvät. Lähtää." Kuulen Ollin sanovan. Vilkaisen Ollia. Hän nojaa ovenkarmiin katsoen samalla minua. Käännän katseeni takaisin peiliin. "Sä oot kaunis. Ihansama mitkä vaatteet sulla on päällä." Olli sanoo ja tulee luokseni. Hymyilen hieman ja suutelen häntä. "Lähtää tai me myöhästytään." Sanon ja lähden eteiseen Ollin tullessa perässä.

***

Porukka alkaa olla jo pienessä hiprakassa. Istun Joelin vieressä juoden juomaani. Hänen puhelimensa on pöydällä ja joku laittaa hänelle viestiä. "Joel, kuka on Kiia?" Huudan musiikin yli yllättävänkin selvällä äänellä. Hän kääntää päänsä nopeasti minua päin ja katsoo minua kysyvästi. Näytän hänen puhelintaan. Joel yrittää napata sitä mutta vedän sen kauemmas niin ettei hän saa sitä. Huomaan punan Joelin kasvoilla. Muut ovat kääntyneet katsomaan tilannetta. "Anna se puhelin." Joel sanoo huomattavasti enemmän humalassa ja ojentaa kätensä. Päätän olla kiusaamatta häntä sen enempää ja annan sen hänelle. "Siinä oli sydän perässä." Kerron muille muka niin ettei Joel kuule. Tiedän kuitenki hänen kuulleen tuon sillä hän pyöräyttää silmiään kuitenkin punastuen entistä enemmän. "Pyydä se mukaa studiolle joku päivä." Kuulen Ollin ehdottavan nauraen vittuilevasti. "Minkä näkönen se Kiia on?" Aleksi jatkaa vittuilua. "Älkää ny viittikö kiausata. Eiköhän me tää Kiia jossain vaiheessa nähä." Selitän nauraen ja taputan Joelia olkapäähän hänen vain tuhahtaessa.

***

OLLI

"Mä En jAkSa kÄvElLä." Sofia selittää sammaltaen. Joel oli haastanut hänet juomakilpailuun ja Sofia oli tietenkin kilpailuhenkisenä tyyppinä suostunut. Ja niin kuin arvata saaattaa, pinemmästä koosta johtuen hän oli paljon isommassa kännissä kuin Joel. Voin sanoa että huomenna saattaa olla huono olo.

"VOiKsÄ KanTaA mUt?" Hän kysyy kasvoillaan anova ilme. "Enhän mä saanu kantaa sua." Sanon hänelle kysyvästi. "ViTuT sIiTä. NyT sAaT." Hymähdän huvittuneena mutta menen kuitenkin niin että hän pääsee reppuselkään. Eihän tästä onneksi olekaan matkaa kuin vajaa sata metriä.

"OoKsÄ kOsKaA mAiStAnU.." Kuulen Sofian aloittavan kun olemme päässeet rappuun. Hän nojaa päällään olkapäähäni. "Oonko maistanu mitä?" Kysyn häneltä huvittuneena. "VeSsAPapRiA.." Hän selittää. "No en kyllä oo. Ooksä?" Kysyn nauraen. "En.. aInaKaA vIeLä." Hän vastaa ja kuulostaa siltä että nukahtaa aivan näillä minuuteilla.

Timeskip seuraavaan päivään

"Hyi helvetti.." Sofia mumisee pahoinvoivana nojatessaan seinään. "Helpottaako yhtää?" Kysyn häneltä. Saan vastaukseksi kuitenkin vain pään pudistelua. "Vittu se jätkä saa katua vielä." Sofia huokaisee ja hieroo ohimoitaan. "Äläkä ees sano että mun ei olis ollu pakko lähtä siihen mukaa." Hän sanoo varoittavasti. "En sano." Sanon ja nostan käteni.

"Vittu.." Sofia kiroaa ja oksentaa varmaan jo kolmantta kertaa. Pidän hänen hiuksia pois tieltä.
Vidoin lopetettuaan hän menee vessan lattialle makaamaan sulkien silmänsä. "Mä en nouse tästä enää tänä vuonna." Hän huokaisee. "Mä haen sulle vettä." Selitän ja lähden hakemaan sitä. "Tuo samalla buranaa." Kuulen hänen huutavan vessasta.

"Mennää takas nukkumaa." Sanon ja ojennan käteni edelleen maassa makaavalle Sofialle. Hän tarttuu käsiini jolloin vedän hänet ylös lattialta.

***

Makaan sängyllä kuunnellen Sofian suloista tuhinaa. Hän on kietonut kätensä tiukasti ympärilleni. Nämä on niitä pieniä hetkiä, mitä en vaihtaisi mihinkään.

~~~~~~

Sanoja: 495

🖤