You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

8. Ei halua tykätä minusta?

SOFIA

Istumme sohvalla vierekkäin. Olemme olleet tässä jo vaikka kuinka kauan. Nousen sohvalta aikomuksena mennä keittiöön juomaan vettä. Kuitenkin heti kun nousen minua alkaa pyörryttämään ja silmissä sumentuu. Kaadun sohvalle takaisin. "Sofia!" Nikon ääni kuuluu korvissani ja tunnen hänen kädet olkapäilläni. "Alko vaa vähän huimaa." Sanon hänelle hetken päästä. "Vähän? Millon sä oot syöny viimeks?" Nikon kysymys kantautuu korviini. "Eilen päivällä." Vastaan hänelle. "Eiku ennen ku sä tulit." Korjaan äkkiä kun tajuan mitä sanoin. "Joo nii varmaa." Hän sanoo katsoen minua 'et ole tosissas' ilmeellä. "Eiku ihan oikeesti." Yritän vakuuttaa häntä ja nousen sohvalta tälläkertaa kuitenkin niin ettei minua huimaa. Kävelen keittiöön Nikon kävellessä perässäni. Otan kaapista lasin ja laitan sinne vettä sekä juon sen. "No jos kerran söit nii kerroppa mitä sä söit?" Niko kysyy minulta. Nostan kulmiani katsoen Nikoa kyseenalaistavalla ilmeellä. "Et usko?" Kysyn häneltä. "En." Hän vastaa. Huokaisen syvään turhautuneena. "Leipää. En jaksanu tehä ruokaa." Valehtelen hänelle. Niko vain hymähtää epäuskoisena ja avaa jääkaappini oven. Ja kuten arvata saattaa siellä ei ole kirjaimellisesti mitään. Hieman maitoa kahviin ja joitain yksittäisiä juttuja. Juuri ja juuri leipä tarvikkeet. "Eihän täällä oo kirjaimellisesti mitään." Niko toteaa tarkastellessaan jääkaappiani. En vastaa hänelle mitään. Ei se auttaisi mitään. "Miks sä et syö? Oon oikeesti tosi huolissani susta." Niko sanoo suljettuaan oven samalla katsoen minua suoraan silmiin. Tunnen palan kurkussani taas mutta nielen sen. Käännän katseeni Nikosta lattiaan. "En voi." Vastaan hänelle hiljaa. "Miks et voi?" Niko kysyy ja kääntää kädelläni pääni häntä kohti. Katson Nikoa kyyneleistä kimaltelevilla silmilläni niellen itkuani. "En pysty. Mikään ei mee alas." Sanon hänelle puoleksi totuuden kierrellen sitä tosiasiaa että en voi syödä koska näytän tältä. "Sun pitää syödä et pärjää syömättä." Niko sanoo. Nyökkään vain vastaukseksi sillä en keksi miten muutenkaan voisin hänelle vastata.

Ovi paukahtaa kiinni. Niko lähti juuri kotiin. Minulla on kauhea olo. Jouduin syömään ettei Niko ala epäilemään mitään. Ahdistaa. En halua olla tällainen. Ruma ja arvoton paska jota kukaan ei tarvitse.

OLLI

Istun sohvallani ja katselen ikkunasta ulos. Käännän pääni vieressäni sohvalla olevaan paitaan. Se on Sofian. Häiritsee vieläkin se aamulla tapahtunut. En halua että sen takia välimme menevät pilalle. Pidän Sofiasta aivan liikaa. Sitä on enää turha valehdella itselle. En vain tiedä mitä Sofia ajattelee.

Timeskip tunti

Olen kohta perillä. Lähdin viemään Sofialle hänen paitaansa. Ehkä voisin samalla jutella hänen kanssaan.

Saavun oikeaan kerrostaloon ja menen hissillä oikeaan kerrokseen. Kävelen oikealle ovelle ja huomaan sen olevan hieman raollaan. Avaan oven hieman ihmeissäni. "Sofiaa?" Huhuilen mutta en saa vastausta. Miksi ovi on auki eikä Sofiaa näy täällä? Astun sisään ja suljen oven. Kierrän kämpän läpi vain todetakseen sen olevan tyhjä. Kävelen keittiöön. Olen jo kaivamassa puhelimestani Nikon numeroa kunnes näen parvekkeella liikettä. En sitten tajunnut katsoa sieltä. Laitan puhelimen takaisin taskuuni ja astelen parvekkeen ovelle. Avaan sen ja huomaan Sofian parvekkeen sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneen. Hän on selkä minuun päin eikä huomaa minua. "Sofia?" Sanahdan kysyvästi hänelle. Hän kääntää päänsä säikähtäneenä minuun päin. Hänen silmänsä ovat aivan punaiset ja turvonneet. Hän on itkenyt ja sen kyllä huomaa. Hän kääntää päänsä takaisin ja nojaa sillä sohvan selkänojaan samalla pitäen käsiänsä jalkojensa ympärillä. Sohvapöydällä on tölkkejä ja viina pullo. Kävelen Sofian viereen ja istahdan sohvalle. "Sofia." Sanon hänelle ja laitan käteni hänen olkapäälle. Sofia kääntää taas päätään mutta ei sano mitään. "Ootsä kännissä?" Kysyn häneltä hieman huolissani. "KyLLä Mä vÄhÄ VissIiN JoIn." Hän vastaa sammaltaen. "Vähän joo." Sanon hänelle epäuskoisena. "Mä toin sulle tän paidan minkä sä unohdit." Sanon hänelle. Sofialla on päällä tuo minun -hänelle iso- huppari. "KhIvA." Hän sanoo ja nousee huojuen ylös ja ottaa pöydältä tölkin ja juo siitä. Nousen itsekin ylös sohvalta. "Älä juo enää." Sanon hänelle ja otan tölkin häneltä pois. "MItÄ sE SuLlE kUuLUu mItÄ Mä jUoN?" Hän vastaa hieman vihaisen kuuloisena ja lähtee parvekkeelta sisälle. Seuraan häntä laittaen parvekkeen oven samalla kiinni. "Sä VOiT lÄhTä." Sofia sanoo ja kävelee huoneeseensa laittaen oven kiinni. Hetken päästä hän tulee kuitenkin takaisin. Hän tulee luokseni ja kiertää kätensä ympärilleni. "Älä lähe." Hän pyytää hiljaa. Kierrän toisen käden hänen ympärille ja toisella kädellä silitän hänen vaaleita hiuksia. Hän nojaa päätään rintaani vasten. "En lähe." Vakuutan hänelle. Hän nostaa katseensa hetken päästä ja katsoo suoraan silmiini. Tuijotan häntä takaisin pitäen käsiäni edelleen hänen ympärillään. Hän nostaa kätensä leukalinjalleni ja katsoo edelleen minua. Väli huuliemme välillä sulkeutuu ja tunnen hänen huulet omillani. Tiedostan Sofian olevan humalassa ja että hän ei välttämättä muista tästä mitään seuraavana päivänä mutta en vain voi olla vastaamatta suudelmaan. Rakastan häntä ja hänen huulia sekä jokaista pientäkin yksityiskohtaa hänessä. Ehkä hieman hassua sanoa noin kun olemme tunteneet vasta niin vähän aikaa mutta tiedän että en vain voi vastustaa häntä. Sofia vetäytyy suudelmasta ja katsoo minua taas silmiini. Nuo smaragdinvihreät silmät alkavat kimmeltää kyynelistä ja Sofia kääntää päänsä. Hän purskahtaa itkuun ja perääntyy kauemmas minusta. Hän nojaa seinään ja valuu siitä samalla alas nyyhkyttäen samalla. "Heii.. mikä on?" Kysyn häneltä ja kyykistyn hänen viereensä ottaen hänet halaukseen. "M..mä en.. ha...halua tykätä su..sta." Hän sanoo itkien samalla. Ei halua tykätä minusta? Mitä hän tarkoitti tuolla? En vastaa hänelle mitään vaan halaan ja vain silitän hänen selkäänsä.

"Hyi.." Sofia sanahtaa. Hän nousee äkkiä lattialta ja juoksee vessaan. Menen hänen perässä sinne ja kyykistyn hänen viereen ja pidän hänen hiuksia pois hänen kasvoilta kun hän oksentaa. "Voi helvetti!" Sofia kiroaa hiljaa kun ei enää oksenna vaan nojaa vessan seinään. Hän sulkee silmänsä ja nukahtaa aivan kohta siihen. "Sofia tuu. Mä vien sut nukkumaan." Sanon hänelle mutta saan vain epämääräistä mutinaa vastaukseksi. Kyykisyyn hänen viereen ja huokaisen syvään. Kierrän hänen kädet niskani taakse ja nostan hänet syliini. Lähden kävelemään hänen huoneeseensa ja lasken hänet sängylle. Peittelen hänet siihen ja sammutan valot. Siivoan vähän paikkoja ja etsin itselleni peiton ja tyynyn jotta voin laittaa itselleni pedin sohvalle.

Laitan kännykän pois ja olen alkamassa pikkuhiljaa nukkumaan. Mielessäni pyörii Sofia ja se mitä kaikkea on tapahtunut meidän välillä. Etenkin se mitä hän sanoi. Hän sanoi että ei halua tykätä minusta. Miksi? Tykkääkö hän minusta?

Kuulen askeleiden tulevan sohvaa kohti jossa olen. Nostan päätäni ja näen Sofian sohvan päädyssä. Hän tulee viereeni sohvalle ja käpertyy viereeni aivan kiinni minuun. Hän on aivan unessa. Kuulen suloista tuhinaa. Hän nukahti siihen. Laitan peittoani päällemme ja kierrän käteni hänen ympärille jotta hän ei tipu sohvalta. Nukahdan kuunnellessani Sofian rauhallista tuhinaa.

~~~~~~

Sanoja: 1033

Mää toivon ettei tää oo ihan hirveen sekava ku välillä näitä lukiessa siltä tuntuu..

🖤