You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

24. Tottahan se on.

SOFIA

Timeskip kaks viikkoa

On perjantai ilta. Olemme menossa baariin juhlistamaan Ollin ja Aleksin synttäreitä. Vaikkakin virallisesti ne ovat olleet jo mutta kukapa ei tässä porukassa juhlimaan haluaisi.

"Voijaanko me vaan jäähä tähän." Olli kysyy. Makaamme sängylläni minä hänen päällään, käsiemme ollessa toistemme ympärillä. "Ei. Nehän on sun ja Alen synttärit." Huomautan painaen otsani vasten hänen otsaansa. "Mut haluun jäähä sun kaa tähä." Olli selittää. Hymähdän vain ja suutelen häntä.

Olli kääntää meidät ympäri niin että minä olen nyt hänen allaan. Hän pusuttelee naamaani minun vain kikattaessa kuin mikäkin pikkutyttö. Olli siirtyy kaulalleni ja alkaa tekemään siihen merkkiään. "Olli. Me ei voija nythh.." Selitän mutta Olli osuu juuri samalla hetkellä herkkään kohtaan. "Voijaanpas." Olli vain toteaa ja jatkaa. Huokaisen nautinnosta jolloin tunnen Ollin virnistävän kaulaani vasten.
Hetken päästä Olli lopettaa ja katsoo minua. "Vittu Olli." Sanahdan huvittuneena kun tajuan että Ollilla seisoo. "Ite oot nii saatanan kuuma." Hän puolustelee. "Joten vielä me ei lähetä yhtään mihinkää." Hän jatkaa virnistellen ja alkaa suudella minua.

***

"Mikä teillä kesti?" Joel kysyy kun vihdoin ennätämme paikalle Ollin kanssa. Vilkaisen Ollia pidätellen naurua. "Ei, älkää sittekään kertoko." Joel peruuttaa puheensa sen näköisenä ettei olisi halunnut edes kuulla vastausta.

"Heii, se oli mun." Niko sanoo nostaen kulmiaan kun join hänen juomansa omani loputtua. "Nii se oli mut ei oo enää." Sanon nauraen. "No Soffe, aijokko haastaa Joelin ja voittaa?" Aleksi kysyy naurahtaen muistellessaan viime kertaa. "En! En todellakaan sen darran jälkee." Selitän kieltäytyen. En todellakaan joisi itseäni siihen kuntoon uudestaan. Ainakaan nyt..

***

"SoFiA TuU tAnsSiI!" Joonas huutaa kauempaa innoissaan musiikin ylitse. "Ehen varmasti." Kieltäydyn. En erityisemmin pidä siitä. "EiKu nYt Me meNnÄä." Niko sanoo hymyillen ja ottaa kädestäni kiinni lähtien vetämään minua Joonaksen luokse. Olli nauraa minulle istuessaan pöydän ääressä. Luon häneen vittuuntuneen katseen. Mitähän tästäkin tulee..

"Johoo, kiitti mulle riitti!" Selitän Nikolle ja Joonakselle lähtien takaisin pöytää päin. Tällä alkaa porukka oleen jo aika aikamoisessa jurrissa. Kävelen pöydän luo ja istahdan Ollin viereen.

"Ei jumalauta." On ainut asia minkä saan suustani kun olen hetken aikaa istunut tässä paikallani. Muut pöydässä istuvat kääntyvät myös katsomaan minua. "Mitä?" Olli ihmettelee katsoen samaan suuntaan minne minä katson. "Tuolla on se tyyppi joka seuras mua sillo." Selitän kääntäen pääni pois päin siitä. "Siis.. se joka vittu ahdisteli sua sillo joskus?" Olli kysyy kuulostaen vihaiselta. "Juust se." Vastaan katsoen juomaani. "Nii teki mitä?" Joel saa sanottua hämmästyneenä. "Vittu se saa muuten katua." Olli selittää vihaisen kuuloisena ja nousee pöydästä aikeissaan mennä sen miehen luokse. Estän kuitenkin hänen aikeensa ja tarraan hänen kädestään kiinni vetäen hänet takaisin. "Sä et mee minnekkää." Sanon katsoen Ollia tuimasti. "En mä voi vaa kattoa vierestä ku se voi tehä nii kelle vaan." Olli selittää. "Ei. Sä saisit vaa vittu turpaas. Sitäpaitsi se oli nii sekasi sillon ettei se ees välttis muista siitä mitään." Selitän turhautuneena. "Olli, vituttais muaki mutta sun ei oikeesti kannata mennä ärsyttään sitä. Sofia on iha oikeessa." Aleksi järkeilee. Olli vain tuhahtaa. Tavallaan se on jopa söpöä että Olli välittää niinkin paljon että oli valmis kostamaan sen tuolle miehelle.

***

"Minnekköhän Niko ja Joonas on päätyny?" Kysyn naurahtaen ajatuksille siitä missä he saattaisivat olla. Makoilen peittoni alla. Olli on vieressäni kyljellään ja katsoo puhelintaan. On muuten aika outoa että juhlimme Ollin ja Aleksin synttäreitä eikä me kumpikaan olla erityisesti hurmoksessa. "Sä et vastannu mulle." Huomautan kun Olli ei sano mitään. "En tiiä minne ne on menny. Eiköhän ne sitte ilmota itestään." Hän vain vastaa välinpitämättömästi. "Mikä sulla on?" Kysyn. Olli ei todellakaan ole normaalisti tuollainen. En kuitenkaan kuule vastausta kysymykseeni. Otan Ollin kännykän, sammutan sen ja laitan yöpöydälle. "Mitä?" Olli kysyy ärsyyntyneen kuuloisena. "Nii, että mikä on?" Toistan kysymykseni uudestaan katsoen häntä kulmat koholla. "Ei mikää." Hän vastaa kääntyen selälleen. "Onpas. Oot ollu melkee koko illan tommonen." Selitän nousten niin että nojaan käsiini. Olli ei taaskaan vastaa mitään. Okei sit. Olen itsekin vain hiljaa ja odotan että hän vastaa. "Ehkä mua vaa vituttaa se että sä et antanu mun mennä sanoo mitää sille miehelle tai sanottasko mielummin kusipäälle." Olli vihdoin päästää suustaan. "Äläkä ees alota sitä että 'oisit saanu vaa turpaas' tai että 'ei se varmaa ees muista sitä'." Hän vielä jatkaa. Huokaisen syvään. "Se ei ollu mulle eka eikä varmasti vikakaan kerta. Maailmassa on nii paljo just tommosia ihmisiä." Sanon huokaisten. "No ois ollu ainaki yks vähemmän. Ei kukaan sais tehä nii kenellekään." Olli sanoo. "Mm." Vastaan myöntävästi ja kaadun selälleen makaamaan. Tottahan se on. "Onks meijän kuitenkaa pakko riidellä siitä?" Kysyn vielä häneltä. Olli pyörähtää lähemmäs minua ja painaa huulensa omilleni. "Ei."

~~~~~~

Sanoja: 743

🖤