You can be anything || Blind Channel || Olli x Sofia

76. Ollin äidin vaisto..

SOFIA

Timeskip kolme kuukautta

"Sä oot ihan mahoton." Olli nauraa minulle, kun olemme tulleet käymään studiolla, ja heti kun olen sisälle päässyt, minut löytää sohvalta puoliunessa.

"Älä valita. Mä se tässä raskaana oon." Totean silmät kiinni. "Voi teitä kahta." Niko lässyttää. Häneltähän raskaus ei pysynyt piilossa kuin hetken. Toki emme me missään vaiheessa häneltä, tai muilta tätä halunneet edes piilotella. Olli oli jo heti kuultuaan valmis julistamaan koko maailmalle että hänestä tulee isä.

"Mielummin mä väsyny oon ku että mä vittu oksentelisin samanlai ku vielä muutama viikko sitte. Se se oli vasta kauheeta. Varmaan Alvan painajainen." Naurahdan. "Alva sano mulle että jos halutaan joskus lapsi nii mun pitää synnyttää se.." Joel toteaa kuin tuo hänen sanomansa olisi ollut jokin ihan normaalikin asia. "Mä haluan nähä kyllä sut raskaana." Joonas nauraa Joelille, ja saa muutkin nauramaan tuolle mielikuvalle Joelista semmoisen pallomahan kanssa.

Timeskip

Seison vessan ovella ja katson itseään peilistä katsovaa Ollia, joka ei huomaa minua. Suoraan sanottuna, hän ei näytä kovin iloiselta. Mielumminkin siltä, että voisi tuhota koko tuon peilin, ja kaiken mikä hänen eteensä vain sattuu tulemaan. Mutta silti samaan aikaan, niin heikolta ja surulliselta. Voin melkein nähdä ahdistuksen puskevan hänen lävitse.

Olli pesee kyyneleitä täynnä olevat kasvonsa, ja kun huomaan hänen olevan lähdössä vessasta, hipsin mahdollisimman hiljaa keittiöön kuin en olisi edes nähnyt äsköistä.

Pian Olli tallusteleekin keittiöön luokseni neutraali ilme kasvoillaan. Selaan puhelintani muka sen enempää huomioimatta häntä. Pian kädet kiertyvät ympärilleni ja pää laskeutuu nojaamaan olkapäälleni.

"Sä oot ihana." Olli kuiskaa ja painaa suudelmia kaulalleni. En vastaa hänelle mitään, sammutan vain puhelimeni.

"Olli älä." Pyydän kun tuon kädet ovat eksyneet paitani alle. Käännyn katsomaan Ollia, joka katsoo minua kysyvä ilme kasvoillaan. "Mikä on?"

"Eiku mikä sulla on?" Kysyn yrittäen katsoa Ollia mahdollisimman myötätuntoinen ilme kasvoilla. Ollin hymy hyytyy hieman vaikka hän sitä yrittääkin peitellä. "Miks sä halailet ja teet kaikkea vaikka et oo oikeesti siinä yhtään mukana etkä halua sitä?"

"Oonhan." Olli väittää. Kohotan kulmiani ja katson häntä epäuskoisena. "Et oo."
Olli huokaisee syvään ja istahtaa penkille. "M-mä....en tiiä.." Hän mutisee jotain. "Mä en oo sulle mistään vihanen, mutta mä en vaan ymmärrä miksi sä teet itelle noin."

"Mua pelottaa.." Olli sanoo hiljaa katse käsissään. Istun hänen viereensä tuolille ja annan hänelle aikaa jatkaa. "Mikä sua pelottaa?"

"Mitä jos mä en osaakkaan pitää huolta jostain toisesta ihmisestä? En mä osaa olla kenenkää isä.." Olli selittää surullisena.
"Tietenki sä osaat. Kyllä tää on mullekki ihan uus asia mutta me opetellaan yhessä. Susta tulee maailman paras isi meidän lapselle."

***

"Tää on vasta tämmönen pikku möykky." Hymähdän hipsutellen sormillani paljasta vatsaani, jossa toden totta kasvaa oikea ihminen. Niin utooppiselta kuin se kuulostaakin, se on totta. Olli hymyilee jo parempi tuulisena maatessaan vierelläni sängyllämme.

"Kumpikohan se on?" Olli kuiskaa ja painaa kätensä myöskin vatsalleni. "Monet sanoo että niillä on semmonen tunne mistä ne tietää kumpi se on. Mulla ei oo hajuakaa." Naurahdan. "Mulla on. Se on tyttö. Oon satavarma." Olli toteaa.

"Jaa, mistäs sä sen tiiät?" Hymähdän. "Äidin vaisto." Olli virnistää. "No tottakai! Miten mä en heti tajunnu.." Selitän pyöräyttäen silmiäni.

"Eiku oikeesti. Mä rakastan teitä kahta, ihan sama minkä sukupuolinen tää pikkunen on." Olli huokaisee onnellisena. Katson Ollia sydämet silmissä, kirjaimellisesti.

"Potkasko se!?" Olli kysyy pakahtuneena onnesta. Tunsin tuon pienen tökkäyksen, minkä Ollikin taisi tuntea. Hymyillen nyökyttelen päätäni ja yritän tuntea potkun uudestaan.

Miten joku niin niin pieni voikin saada jonkun tuntemaan jotain näin suurta..

~~~~~~

Sanoja: 561

Mä tiiän että tässä kirjassa on aivan laittoman paljon asiavirheitä, ja yritän parhaani mukaan aina kirjottaa oikein, mutta pelkästään viimesessä parissa luvussa on asioita mitkä oikeesti ei mee niin. Sori siitä. Toivottavasti pystytte elämään niiden kans..

🖤