Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamos
Mun herätys soi viittä vaille kaheksan, ja musta tuntuu automaattisesti siltä kuin mä tekisin kuolemaa. Silmät painaa varmaan tuhat kiloa, ja olo on kuin jyrän alle jääneellä hiirellä. Mä raahustan pienessä yksiössäni sängyltä keittiötasolle ja napsautan illalla - tai oikeastaan yöllä - valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle. Mun hiukset on likaiset, mutta mä en jaksa käydä suihkussa. Kyllä ne yhden työvuoron menisi. Niinpä mä vain pörrötän niitä hieman, ettei kukaan sattuisi kiinnittämään katsettaan juuri mun päässä roikkuvaan rasvapehkoon. Mä työskentelen aspana läheisessä Lidlissä, joka on kyllä ihan jees duuni. Mun mieli pitää erilaisista päivistä, ja vaikka ihmiset on välillä ihan vitun perseestä, niin ei mua silti saa ikinä oikein mikään huonolle tuulelle töissä. Työkaveritkin on tosi mukavia, niiden kanssa on helppo tehdä duunia.
Kun mä saavun kaupalle, Saana on jo avannut sen, ja häärää hyllyjen välissä täyttämässä vajanaisia karkki- ja sipsihyllyjä. Mä huikkaan sille heipan samalla siirtyen kassan taakse laskemaan pohjakassaa. Yhtäkkiä mä näen tutun näköisen nuorukaisen kävelemässä jalkakäytävää pitkin mustat bluethoot kuulokkeet päässään, talvitakki tiukasti kiinni vedettynä, ja mun maha heittää kuperkeikkaa. Se on se sama söpö jätkä, jonka mä näin eilen illalla ikkunasta, se poltti tupakkaa ja siinä näkyi samaa fiilistä, mikä mussakin joskus näkyi liiankin usein. Mä käännän katseeni pois ennen kuin mun stalkkaukseni huomataan.
Päivä kuluu normaalisti, mä palvelen ihmisiä ja käyn lounaan aikana syömässä viereisessä Rollsissa samalla selaten sosiaalista mediaa. Roskaruoka on mun salainen paheeni, jota mun tekee mieli vähän liiankin usein huomioiden, että mun hyötyliikunta perustuu suurimmilta osin yöllisiin lenkkeihin, kun mä en saa unta ja ajatuksia on liikaa. Mun palatessa takaisin kassan taakse mä vapautan Saanan tauolle samalla tervehtien Tomia ja Miisaa, jotka on myös saapuneet duuniin. Sitten, kuin ihmeen kaupalla, jo toisen kerran tänään mä näen saman jätkän. Mun kulmat kohoaa hieman yllätyksestä, sillä mä en ole tottunut näkemään kuolaamiani jätkiä useammin kuin kerran 24 tunnin aikana. Se kävelee hajamielisen näköisenä karkkihyllyillä kuulokkeet kaulalla kantaen yksinäistä tölkkiä energiajuomaa ja seisahtuu hetkeksi kurtistaen kulmiaan. Sitten se nappaa hyllystä pussin hedelmäkarkkeja ja kävelee kassoja kohti, jolloin mä keskityn taas palvelemaan asiakasta. Mä tervehdin mummelia, joka ottaa maksamisen jälkeen kuitin toivottaen hyvät päivänjatkot herttaisesti. Mä vastaan samoin ja käännän katseeni seuraavaan asiakkaaseen vain havaitakseni, että se söpöläinen on eksynyt juuri mun kassalleni. Syke kohoaa hieman ja kädet meinaa hiota, mutta mä käyttäydyn niin kuin aina - ainakin yritän. Mä toivotan taas mukavaa loppupäivää asiakkaalle antaen vaihtorahat ja kuitin. Jätkä kävelee eteenpäin jonossa sen liikkuessa ja sanoo mulle heipan katsomalla mua silmiin. Sillä on siniset silmät, joissa on vihreitä juonteita keskellä, mä pistän merkille. Mä tervehdin ääni melkein korahtaen ja häpeän saman tien itseäni. Jätkä ei näytä pistävän mun outoa olemusta merkille, ei se varmaan ole tottunut, että toinen jätkä pitäisi sitä hyvännäköisenä, suurin osa mua kiinnostavista on yleensä heteroja. Ruskeahiuksinen kaivaa korttiaan lompakostaan, kun mä siirrän sen energiajuoman ja karkkipussin kassan sivulle. Lopulta se saa kortin esiin, näyttää lähimaksua, ja kun mä kysyn haluaako se kuittia pudistelee se päätään ja nappaa ostokset lähtien kävelemään kohti ulko-ovea. Mä jään perään tuijottamaan, haaveillen kuinka se olisi halunnut kuitin ja mä olisin uskaltanut kirjoittaa numeroni siihen, vaikkei sitä koskaan olisi tapahtunutkaan koska a) mä oon yleensä ujo tekemään mitään mooveja ja b) toi jätkä oli ihan varmasti joko varattu tai hetero, varmaan molempia. Huokaisten mä jatkan seuraavan ihmisen ostosten piippailua ja harkitsen jo vakavasti lataavani Tinderin jälleen kerran.
