Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamos
Musta tuntuu pahalta kun mä kävelen kauemmas lukiolta ja pois Noelin luota. Meidän puheenaine sai mut hermostumaan ja mä tiedän jättäneeni Noelin varmasti aivan ymmälleen ja ärsyyntyneeksi. Mä huokaisen kävellessäni kohti autoa jonka mä parkkeerasin yläasteen parkkikselle. Avainten lukitus päästää pienen piippauksen kun mä painan ovet auki ja avaan sen istahtaen kylmälle penkille. Mä nojaan päälläni tuolin päänojaan ja katson itseäni taustapeilistä.
"Hitto Aamos", mä sanon itselleni ja käynnistän auton. Kello on puol kaks, mä voin siis yhtä hyvin ajaa suoraan Lidlille vaihtamaan vaatteitani.
Matkan aikana mä ehdin ajatella koko pientä kinaa vielä enemmän. Mä en tiedä miksi mun reagointi oli niin paha, mutta sen mä tiedän etten pidä ajatuksesta Noelin olevan kahdestaan Anteron kanssa. Se jäbä on melkein yhtä kiero kuin veljensä vaikkei niin edes uskoisi, se kun osaa näyttää myös viattomalta ulospäin. Toisaalta, Anteron älykkyysosamäärä on hieman korkeampi kuin Ossilla eikä se ole niin luolamiehen tapainen. Väkivaltaa se inhoaa, mutta osaa juonitella muilla tavoin. Mulla ei ole Noelilta mitään salattavaa, tietenkään, mutta silti mä pelkään että Antero kertoo sille jotain sellaista mikä saa Noelin ajattelemaan musta eri tavoin. Mä en edes ole kertonut sille vielä Siiristä, ja jos Antero ehtii kertoa tarinan ensin omasta näkökulmastaan, se saattaa kuulostaa huonolta. Antero on muutenkin ollut mun kaverini niinä aikoina kun mä olin hyvin erilainen ihminen kuin nykyisin, ja mä en haluaisi niitä asioita Noelille, ainakaan vielä.
Me tavattiin Anteron ja Ossin kanssa kun minä ja Siiri oltiin vasta 14-vuotiaita kakaroita. Ossi ja Siiri oli samalla luokalla ja vaikka Antero oli meitä nuorempi, se ei ikinä haitannut meidän menoa. Mulla oli kotona erityisen rankkaa silloin erinäisten syiden takia, joten mä hengailin paljon Siirin perheen luona, olihan sen äiti mun täti kuitenkin. Minä ja Siiri oltiin niin kuin paita ja peppu, erottamattomia. Vaikka se ja Ossi alkoi seurustelemaan, meidän dynamiikka toimi silti ilman ongelmia. Me tehtiin paljon kaikkea ja siihen mahtui typeriäkin juttuja, kuten pilven kokeilu ja alkoholin juonti vaikka ikää oli kaikilla hädintuskin kuuttatoista vuotta. Mulla se kaikki tasaantui kun mä täytin 17, mutta Siirillä sen kuin kiihtyi. Ossi veti sen mukaansa huumepiireihin ja yhtäkkiä mä en enää tunnistanut niitä kumpaakaan. Antero yritti kai saada veljensä järkiintymään, mutta silti kaikki päättyi miten päättyikin.
Mä olen työvuorossani ajallaan enkä paljoa puhele mitään, joten mä päätän keskittyä täyttelemään hyllyjä ja olemaan vähemmän kassalla. Se on onneksi mun joustavan työkaverin ansiosta mahdollista ja kun kello neljä mulla on ruokatauko, mä naputtelen viestin Noelille vetäen energiajuomaani hermostuneesti.
Anteeks kun hermostuin, mä haluan selittää koko asian. Älä mee näkee sitä Anteroa, nähdään kaupalla kun mun vuoro loppuu?
Noel ei ole paikalla eikä lue mun viestiä siihenkään mennessä kun mun taukoni on ohi, joka saa mut entistä kireämmäksi. Mä haluan uskoa että se lukisi sen neljään mennessä, mutta mun toiveeni ei käy toteen. Viis yli neljä mä karkaan pukuhuoneeseen ja yritän soittaa Noelille. Sen puhelimeen ei saa yhteyttä ja mä tajuan sen puhelimesta varmaan loppuneen akku. Mä yritän soittaa vielä uudemman kerran tietämättä miksi, mutta sama dialogi numeroon ei saada yhteyttä kuuluu mun korvassani. Mä kiroan hiljaa ja työnnän puhelimen mun housujen taskuuni. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata töihin rukoillen että Antero kidnapattaisiin tai jotain, ettei ne näkisi Noelin kanssa.
