Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamos
Noel nukkuu tuhisten ja välillä sen toinen silmäluomi värähtää. Mä hymyilen sille ja nousen sängystä liikkuen hiljaa. Noel kuitenkin vain hymyilee unissaan ja jatkaa tuhistelua, mä en tiedä mitä unta se näkee, ehkä pitäisi kysyä kun se herää. Mä hipsin keittiön kaapille ja kaivan sieltä kirjekuoren, tarkistan että kaikki on edelleen siellä siistissä järjestyksessä, sitten mä kaivan kaapista sinne valmiiksi ostamani unelma-aamiaiseen kuuluvat värkit. Me puhuttiin siitä mitä Noel haluaisi aamupalaksi jos saisi joskus päättää ihan kaiken, ja sen mukaan mä ostin kaupasta tavarat.
Mä saan aseteltua kaikki pöytään just ennen kuin mä kuulen Noelin äänen sängystä kutsuvan mun nimeäni. Se on edelleen hieman voipuneen kuuloinen, vaikka kello on jo puoli kaksitoista. Mä kuitenkin arvelen että jatkuva riitely sen isän kanssa on väsyttänyt jätkää ja meidän ilta oli kuitenkin aika... no, paineita vapauttava.
"Aaaamooos", mä kuulen tutun äänen peittojen syövereistä ja kävelen sängyn luokse naurahtaen. Mä istun laidalle ja Noel katsoo mua silmiään räpytellen peitto vyötärönsä yllä.
"Huomenta. Tuu keittiöön kun oot saanu vaatetta päälle", mä annan käskyn ja Noel kohottaa mulle toista kulmaansa, "usko nyt vaan", mä naurahdan. Noel huokaisee ja kohauttaa olkiaan nousten peiton alta ja ryhtyessään pukemaan mä siirryn vielä keittiön puolelle.
Kun Noel astuu väliseinän takaa ja näkee pöydän johon mä olen kattanut kippoihin ananasta, vesimelonia, lautasille täytettyjä croissantteja ja mandariininpaloja yhteen kippoon, se katsoo mua silmät ihmetystä täynnä. Kun se katsoo mun ostamia kukkia jotka mä laitoin maljakkoon ja kirjekuoren nojaamaan siihen, se ottaa sen käsiinsä ja heilauttaa sitä mulle.
"Onko tää mulle?" se kysyy ja mä naurahdan ja astun sen viereen.
"Kenelle muullekkaan", mä totean ja painan pusun sen poskelle. Noel hymyilee ja mä huomaan miten sen hymystä kuultaa myös liikutus läpi. Hienoeleisesti se avaa kirjekuoren ja ottaa sieltä kortin ja mua jännittää.
"Hyvää syntymäpäivää Noel, tällä lahjakortilla olet oikeutettu lähtemään Aamoksen kanssa Leville ja saat unohtaa kaiken muun neljäksi päiväksi", Noel lukee ääneen ja katsoo mua suu auki. "Siis mitä? Millon me lähdetään? Tai siis onko tää tapahtumassa nyt vai mitä?"
Mä nauran Noelin puhetulvalle ja otan sen kasvot käsiini. Se katsoo mua kuin koiranpentu. "Me lähdetään tänään. Me mennään mun serkun perheen, yhden Jasperin mökille. Ne lainaa sitä meille ilmaiseksi, toki mä ostan sinne meille safkat. Mä olen jo ilmoittanut sun perheelle että sä lähdet tänään mun mukaani ja tulet vasta Tapaninpäivän jälkeen kotiin."
"Sä siis... suunnittelit tän kaiken mulle?" Noel kysyy ja mä huomaan kuinka sen silmiin tulee hieman kiiltoa. Mä katson sitä hellästi ja sipaisen peukalolla sen poskea.
"Hyvää syntymäpäivää Noel", mä kuiskaan ja Noel halaa mua hymyillen onnellisena. Mä pidän sitä syleilyssäni ja sitten me istutaan alas pöytään ja aletaan syömään.
