Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamos
Me pidetään bileiden siivouksen jälkeen Jasperin, Henrin ja Noelin kanssa leffailta. Jasperin ja niiden perheen televisiossa on Disney plus, joten me valitaan sieltä leppoisa lasten leffa, Urhea, ja katsotaan sitä Henri Jasperin syleilyssä ja Noel mun kainalossa. Meillä on tietty myös sipsiä ja karkkia sekä Pepsi Maxia, ja musta tuntuu että Henri ja Noel on alkanut bondaamaan ihan huolella, niiden naurua nimittäin kuuluu keittiöstä kun ne käy täyttämässä meidän limsalasilliset. Jasper siirtyy sohvan toisesta kulmauksesta lähemmäs mua kasvoillaan salamyhkäinen ilme.
"Kerroppas miten sä nappasit Noelin itsellesi kun kuitenkin oot välillä aika tohelo", Jasper supattaa mulle leikkimielisesti naljaillen ja mä työnnän sitä kauemmas otsasta ja nauran sille.
"En mä sitä napannut, se ihan itse löysi tiensä mun luokse", mä totean ja samalla hetkellä Henri ja Noel kävelee keittiöstä molemmissa käsissään isot cokis lasit, joissa ironisesti on kuitenkin sen kovinta kilpailijaa.
"Mistä te oikein puhutte täällä", Noel katsoo meitä siristäen silmiään ja istahtaa taas niin että mä saan laitettua käden sen ympärille. Henri menee myös puoliksi Jasperin syliin, ja mä hymyilen niille kahdelle. Onneksi Jasperkin on löytänyt elämäänsä jotain samanlaista mitä mulla ja Noelilla on.
"Ei mistään tärkeästä", Jasper virnistää ja nappaa kaukosäätimen painaen leffan taas pyörimään. Noel pyöräyttää Jasperille silmiään ja kääntyyy sitten mun puoleeni painaen suukon mun poskelleni. Mä katson sitä hymyillen ja sitten keskityn elokuvaan.
Me katsotaan leffa loppuun asti ja sen aikana Henri alkaa nuokkua ja lopulta nukahtaa Jasperin syliin. Minä ja Noel virnistellään Jasperille joka silittelee poikaystävänsä kiharoita näyttäen meille kieltä ylpeän näköisenä. Onhan se upeaa, kun on joku kuka huolehtii susta ja sama toisinpäin, mä tiedän sen paremmin kuin muut. Mun puhelimen soidessa Henri hätkähtää hereille ja on niin uninen että hetken aikaa luulee olevansa jossain aivan muualla, joka saa Jasperin härnäämään sitä. Noel katsoo kahta jätkää kuin ei uskoisi niiden olevan selväjärkisiä mun noustessa sohvalta venyttelemään puutuneita jäseniäni samalla vastaten puheluun.
"Haloo? Aamos ootko sä siellä?" mun isoveljeni Aimo puhuu puhelimeen ja mä kuulen sen äänensävyn olevan aika kireä. Mun ilmeeni varmaan muuttuu, sillä Noel katsoo mua sohvalta muodostaen huulillaan mitä? Mä en kuitenkaan tiedä itsekään joten siirryn keittiön puolelle nojaten altaaseen.
"Olen, onko kaikki hyvin? Sä kuulostat hermostuneelta", mä puhun puhelimeen ja katson sohvalle jonka suunnasta Noel katsoo mua huolestuneen näköisenä. Henri ja Jasper taas tökkivät toisiaan ja käyttäytyvät kuin lapset konsanaan.
"On, mä olen vain väsynyt, tai no, meille tuli kirje. Poliisilta, se äitin tekemä rikosilmoitus on edennyt ihmeellisen nopeasti ja meitä kuullaan oikeudessa tammikuun puolessavälissä", Aimo selittää ja haukottelee sanojensa välissä. Se on varmaan taas valvonut johonkin aamuyöhön luonnostellessaan tatuointeja.
