Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamos
Noelin rintakehä kohoilee hiljaa, sen luomet on kiinni ja mä vaan ihailen sitä nojaten käteeni. Sillä on tosi pitkät silmäripset ja mä kuljetan sormiani sen hiuksien seassa jotka tuntuu ihan ihmeellisen pehmeiltä. Kello on noin varttia vaille kuusi, me nukahdettiin lopulta sylikkäin ja mun ihoa kihelmöi kun mä edes ajattelen viime yötä. Ossin ja Anteron näkeminen ei edes masenna mua enää, ei tippaakaan. Eikä se tietenkään pelkästä seksistä johdu, vaikka oli sekin ekaksi kerraksi vitun upeaa. Ja sen jälkeinen kerta vielä parempaa. Mutta suurimmaksi osaksi kaikki johtuu vaan Noelista, miten se osaakin olla niin täydellinen. Mun ihaillessa Noelia se yhtäkkiä säpsähtää silmät rävähtäen ja nousee istumaan nopeasti.
"Onko kaikki hyvin?" mä kysyn edelleen nojaten käteeni ja Noel hieroo niskaansa. Sen selässä on pari luomea sikinsokin, mutta muuten iho on tasaisen pehmeää. Noel huokaisee ja laskeutuu takaisin selälleen kääntyen kyljelleen muhun päin.
"Joo, sama painajainen vain mikä aina", se sanoo hiljaa ja katsoo mun hiuksien sekaan.
"Onko se Miskasta?" mä arvaan, sillä mä kyllä tiedän miten traumat muuntuu jokaöisiksi helveteiksi. Noel nyökkää ja vetää syvään henkeä, mun käy jätkää sääliksi joten mä siirryn lähemmäs ja nostan käteni sen kyljelle. Noel värähtää hieman ja munkin sydän tykyttää, vaikka läheisyys on jo tuttua, mä en silti ole koko ajan niin itsevarma. "Haluatko sä puhua siitä?"
"En oikeastaan, säästetään mun trauma toiselle kerralle", Noel toteaa virnistäen pienesti ja mä nyökkään vuorostani. Mä silitän Noelin kylkeä ja se katsoo mua kujeilevasti ennen kuin siirtää toisen kätensä mun poskelleni ja huulensa mun huulilleni.
Vittu se on ihana.
Me käydään suihkussa, valitettavasti erikseen, sillä mun suihkuni on vähän ahdas kahdelle hengelle. Mä istun vessanpöntön päällä pyyhe lanteillani ja kuuntelen kun Noel selittää suihkuverhon takaa, johon on painettu Euroopan kartta, siitä bileillasta. Mä hymähtelen sen kertomuksille humalaisista ihmisistä ja naurahdan kohdalle missä Mikael oli yrittänyt moovejansa Noelia kohtaan. Mä voisin olla asiasta mustasukkainen, mutta mä en tiedä mitä hyötyä siitä olisi. Jos Noel haluaisi olla jonkun muun jätkän tai tytön kanssa, se varmaan tekisi niin. Vaikka tietenkin mä haluaisin ettei kukaan tulisi iskemään Noelia, mä en sitä voi kontrolloida. Oonpas mä nyt oppikirjan mukainen.
"Aamos?" mä hätkähdän ajatuksistani kun Noel seisoo mun edessäni pyyhe lanteillaan vettä valuen sen hiuksista ylävartalolle. Mä katsahdan muualle posket lievästi punehtuen, vaikka me tehtiinkin viimeyönä kaikenlaista, mä en ole enää siinä samassa huumassa mitä silloin. Nyt mä olen taas vähän ujompi itseni. "Sä voit mennä suihkuun", Noel virnistää ja mä läppäsen sitä käteen pudottaessani pyyhkeen lattialle ja astuessani suihkuverhon taa.
Kun me ollaan puettu päällemme ja syöty aamupalaa, me päätetään että mä lähtisin viemään Noelin kotiinsa. Mulla on iltavuoro joka alkaisi kolmelta, johon toki on vielä neljä tuntia, mutta Noel huomauttaa myös sillä olevan vielä tekemättömiä kouluhommia. Niinpä me puetaan päälle ja mä kyselen samalla Noelin koulusta ja siitä miten siellä menee johon Noel vastaa yksinkertaisin vastauksin. Sitten mä avaan rapun oven, päästän Noelin mun edelle ja lukitsen sen perässäni.
