Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Noel
Mä en voi uskoa että Aamos oikeasti tuli, keskellä yötä, keskeltä omaa kriisiään, mun tueksi - ja kuinka hyväksi tueksi. Se sai mun oloni heti hyväksi, tuntemaan itseni arvokkaaksi ja sellaiseksi mistä kannattaa välittää. Todellisuudessa mä olin aivan palasina ennen kuin se tuli sairaalalle, vaikken sitä ulospäin näyttänytkään. Mä melkein oksensin kun Diego löi sillä säpäleisellä mailalla Mikaelia ja sen käsi aukesi. Ne miehet vain virnistelivät, Mikael valahti lattialle ja Diego antoi uhkavaatimuksensa viikosta, lähti ja jätti mut keskelle verilammikkoa valkean Mikaelin kanssa. Mä ryntäsin hakemaan pyyhkeitä ja tein jonkinlaisen kiristyssiteen vyöstä ja soitin ambulanssin. Mustan silmänkin Mikael sai ja pari ruhjetta yläkroppaansa, ihme ettei ne antanut meille molemmille selkään tai Mikaelille vielä pahemmin.
Siinä olikin selittelemistä miten ikkunakin oli säpäleinä kun ambulanssikuskit tuli ja kyseli mitä on tapahtunut. Hetken ne jopa kai epäili mun olleen koko jutun takana mutta Mikael sai ne uskomaan jonkun aineissa olleen kaverinsa tulleen ja antaneensa tälle turpaan. Toki se ei halunnut rikosilmoitusta tehdä (tietenkään) joten se herätti epäilyksiä, mutta toivottavasti ne ei jaksa selvittää asiaa enempää. Mä en jaksais ainakaan asiaa enempää vatvoa, nyt vaan pitää keksiä joku tapa millä Mikael saa rahansa kasaan seitsemässä päivässä ja selviää hengissä. Aamoksen sanoin, tää kaikki on kuin jostain Riverdalesta ja henkisesti hyvin väsyttävää.
Sen takia mä olenkin niin onnellinen siitä että Aamos istuu mun vieressäni ajamassa autoa aina välillä vilkaisten mua, kuin varmistaen että mä olen siinä ja että kaikki on kunnossa. Tietty mulla on, nyt kun mä olen tässä sen kanssa.
Aamos ja mä kävellään suoraan mun huoneeseen ja Maria ja äiti omaansa. Kello näyttää vartin yli kolmea kun mä riisun vaatteeni ja kömmin sänkyyn johon Aamoskin tulee. Mä käperryn sen kylkeen kiinni ja se heittää käteensä mun ympärilleni vetäen mut kiinni rintakehäänsä. Se on lämmin, ja mun sydän meinaa poksahtaa. Mä pidän siitä tunteesta että mä olen turvassa aina kun se vetää mut halaukseen tai kiinni itseensä. Daddy issues? En usko, Aamos on vaan ihmeellinen.
"Sä oot lämmin", mä mumisen vasten sen rintakehää ja se naurahtaa hiljaa. Huoneessa on hiirenhiljaista, ja mua alkaa nukuttaa hyvin nopeasti. Aamoksen tuoksu sekoittuu mun huoneen tuoksuun ja se on hyvin kotoisa tuoksu mun muumilakanoiden keskellä.
"Noel", Aamos yhtäkkiä kuiskahtaa ja mä säpsähdän puoliunestani hereille. Mä räpyttelen vähän pimeydessä ja haukottelen hiljaa.
"Joo?"
"Nuku hyvin", Aamos kuiskaa hetken hiljaisuuden jälkeen ja mä hymähdän. Siitä ei ole epäilystäkään.
"Samoin."
Yö humahtaa yhdessä silmänräpäyksessä ja musta tuntuu herätessäni kuin mä olisin nukkunut ehkä vartin. Aamos nukkuu mun vieressäni ja mä nousen hieraisten niskaani ja vetäisen puutuneen käden sen alta hymyillen. Kello näyttää kymmentä, luojan kiitos on lauantai. Mä laskeudun mahalleni ja katson Aamoksen paljasta olkapäätä ja rintakehää. Se on niin ihmeellinen, mä en ymmärrä miten se vain saapui mun elämääni saaden mut ihan uudeksi ihmiseksi. Hyvällä tavalla tietenkin, mä en edes tiedä mitä olisi käynyt ilman Aamosta kun mä joskus olisin ihastunut jätkään ja joutunut käymään sen yksinäni läpi. Onhan mulla kyllä liberaalit joukot täällä kotona, mutta silti, on se itsellekin aikamoinen vuoristorata. Kun en mäkään itselleni sitä ollut koskaan oikeasti myöntänyt, mutta pysyin vain erossa kaikista sutinoista kummankaan sukupuolen kanssa, kunnes Aamos tuli. Sen kanssa kaikki on tuntunut vain niin helvetin oikealta.
