Noel asuu äitinsä ja hänen kihlattunsa kanssa ja opiskelee lukiossa toista vuotta. Hänen ystävänsä kuolema varjostaa tämän elämää ja hetkittäin hengittäminenkin ahdistaa.
Kun hän tapaa kaksi vuotta vanhemman Aamoksen, löytää Noel itsestään uusia asi...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Noel
Mä herään viimeiseen päivään meidän ihanaa talvilomaa siihen että sänky on tyhjä ja Aamos on jossain. Uneliaana mä kurtistan kulmiani ja taputtelen sen paikkaa kuin varmistaen että jätkä todella on jo noussut eikä ole muuttunut yön aikana näkymättömäksi. Mä huokaisen ja nostan käden naamalleni, mä en haluaisi lähteä täältä kotiin ja palata arkeen. Kello näyttää kymmentä ja mä kuulen puheensorinaa alhaalta, muut on varmaan jo herännyt. Äiti ei ole soittanut sitten meidän saapumisen jälkeen tänne, ja kun mä olen laittanut viestiä, se on vastannut lyhyesti ja viimeisimpään ei ollenkaan. Se saa mut pohtimaan että olenko mä suututtanut sen, mutta millä, siihen mä en keksi järkevää syytä.
Mä puen päälleni hetken makoilun jälkeen ja katson tatuointiani iloiten. Se on upea, ja mulle tulee lämmin olo kun mä katson sitä, mähän pidin lupaukseni Miskalle. Mä haron hieman hiuksiani parempaan kondikseen puhelimen avulla ja avaan samalla kameranrullasta pilkottavan selfien missä minä ja Aamos ollaan vierekkäin ja hymyillään etukameraan. Se on ihana, taustalla on luminen maisema ja meidän posket on punaiset. Helvetti vie, kun mä rakastan sitä niin kovaa että tuntuu kuin mun sydän poksahtaisi. Mä selaan vielä hetken aikaa kameranrullaa ja siellä olevia kuvia hymy huulillani ennen kuin otan suunnaksi portaat ja niiden kautta alakerran.
"Huomenta!" Henri huomaa mut ensimmäisenä ja kurkistaa levitettävän sohvan uumenista, se on selkeästi samanlainen kuin minä, eli aamu-uninen. Telkkarista pyörii joku sarja ja mä vilkaisen sitä kiinnostuneena. Aamos kuitenkin huomaa mut hellan äärestä missä se kokkaa Jasperin kanssa ja tulee antamaan mulle aamusuukon.
"Sä vain hylkäsit mut tonne", mä totean sen jälkeen mutristaen hieman huultani. Jasper virnistää ja Aamos katsoo mua anteeksipyytävänä, silti hymyillen. Mä en voi sen hymylle mitään, ja muakin alkaa hymyilyttää.
Mä istahdan pöytään ja seuraan kun Jasper ja Aamos kokkaavat niin kuin mitkäkin kauhukaksoset, Henrin älähdellessä sarjan päähahmon typeristä päätöksistä sohvalla. Tunnelma on rento ja hauska, ja mä nauran kun Jasper yrittää heittää Aamoksen suuhun minitomaatin ja se menee parin yrittämän jälkeen. Lopulta aamiainen saadaan nauramisen ja vitsailun jälkeen pöytään, ja Henri sulkee television valittaen edelleen sarjan käänteistä meidän muiden nyökkäillessä niin kuin tajuttaisiin jotain, vaikka ei tietenkään tajuta kun ei sitä pahemmin seurattu. Me kaikki istutaan pöydän ääreen ja mä hyökkään Jasperin paistaman kokkelin ja nakkien kimppuun. Mulla on hirmu kova nälkä, joten mä en aikaile syömisen kanssa. Aamos hymyilee mulle mun vierestä saaden mut katsomaan sitä kysyvänä. Jasperin ja Henrin ollessa jossain niiden omassa keskustelussa se kumartuu mun viereen ja kuiskaa: "sä olet älyttömän kuuma", saaden mun niskan väreilemään.
"Kuule samat sanat vaan", mä hymähdän tunkien sitten tomaatin suuhuni ja piilottaen hymyni siihen. Mun posket hieman punoittaa, sillä Aamoksen kommentti sai mut ajattelemaan viime yötä, joka taas johtaa siihen että mun kroppani alkaa käydä ylikierroksilla. Aamos vain virnistää tietäen tasan tarkkaan mitä aiheutti ja mä mulkaisen sitä kuin mitäkin pahantekijää.
