Maagi

4 - Linna

Hetken kuluttua seisoin noin nelisen kymmenen palvelijan edessä ja kaikki katsoivat minua uteliaina. Theodric oli käskenyt minua seuraamaan häntä aulan poikki ja siitä uusista pari ovista suureen saliin, jonka katto kohosi korkealle, seinillä kipusi lisää kasveja ja kummallakin sivulla olivat pitkät pöydät. Joka puolella säihkyi keijukaisten valoja ja kaikki oli kaikin puolin koristeellista. Aloin miettiä näinköhän unta. Miten minulla olikaan voinut käydä orjahuutokaupassa näin hyvä tuuri?

"Teidän joukkoonne on saapunut uusi." Theodric lausahti. Hän ei ollut vieläkään riisunut huppuaan. "Hoitakaa tarvittavat esittelyt hänelle. Älkää käyttäkö koko päivää."

Ja niine hyvineen mies asteli ohitseni ja kohti salin ovia ja katosi näkyvistä. Katsoin hänen peräänsä ja mietin, että tuotako varten hän oli juuri koonnut kaikki saliin. Muutaman lauseen takia?

Mutta silloin tajusin lukuisien silmäparien yhä tuijottavan minua ja odotin hermostuneena, että joku puhuisi. Silloin joukon reunasta esiin astui vanhahko nainen, ehkä viitisen kymmentä, joka näytti olevan johtaja. Hänen katseensa oli terävä kuin haukan, piirteet mukaan lukien. Hän katsoi minua ja minun erittäin likaista olemustani ja tuhahti.

"No niin." Hän sanoi ja hänen äänensä oli yhtä kylmä kuin hänen katseensa. "Nimi?"

"Elaena." vastasin oitis.

"Nimeni on Yao." nainen töksäytti. "Seuraa minua."

Nainen lähti ripeää tahtia kohti salin ovia ja seurasin häntä nopsasti perästä. En halunnut tehdä itsestäni huonoa vaikutusta. Muut palvelijat seurastivat meitä hieman taaempaa. Yao johdatti minua aulasta oikealle ja lukuisia käytäviä pitkin. Yritin yhdellä kertaa ihailla kaikkea tätä koristeellista jota näin ja samalla painaa mieleen mistä käännyimme ja kuinka monta kertaa, mutta sekosin laskuissani viiden mutkan jälkeen. Laskeuduimme puiset portaat alas ja siitä astuimme linnan ehkä alimmaisimpaan kerrokseen ja sisustus oli muuttunut. Nyt kaikkialla oli lämmintä puun ruskeaa ja kivisiä lattioita, valkean, valoisan ja koristeellisen sijaan. Täällä palvelijat kenties asuivat ja nyt ilmeisesti minäkin. Yao ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Ja kun hän tyrkkäsi käteen pyyhkeen, hiusharjan ja palvelijan asun, tiedostin vasta kuinka likainen oikeasti olinkaan verrattuna muihin. Kiitin ja suljin kylpyhuoneen oven perässäni, mutta ehdin nähdä kuinka muut palvelijat olivat jääneet katsomaan perääni.

Riisuin kiitollisena tyrmästä saadun paidan ja minun teki mieli polttaa se heti kuin vain voisin, mutta tyydyin viikkaamaan sen pienelle puujakkaralle. En uskaltanut ottaa pitkää suihkua, vaikka olisin tahtonut, oloni oli niin likainen, vaan peseydyin nopeasti enkä jäänyt nauttimaan höyryävän kuumasta vedestä sen kauempaa. Harjasin hiukseni, viime kerrasta oli aikaa, senkin olin tehnyt varastetulla harjalla ehkä muutama kuukausi sitten Troaniassa ja nyt oli miltei vapauttavaa saada valkeat hiukseni täysin takuttomiksi. Koska hiukseni olivat todella pitkät letitin ne takaisin palmikolle, joka ylsi selkäni puoleen väliin asti. Lopulta puin Yaon antamat vaatteet päälleni ja asetuin peilin eteen. Palvelijan asu oli hyvin yksinkertainen. Sinertävän vaalea mekko, jonka pitkät hihat sai käärittyä jos tahtoi, helma oli pitkä muttei liian pitkä eikä runsas, jotta olisi tiellä. Vedin eteen myös valkean esiliinan ja jalkaani ruskeat, korkea vartiset saappaat, jotka olivat ilmestyneet lattialle puisen jakkaran viereen. Katsoin itseäni peilistä kirkkaan vihreisiin silmiin.

Tästä se nyt alkaisi, uusi elämäni. Yritin unohtaa, että tämä kestäisi vain kolme kuukautta, mutta se oli minulle pitkä aika. Olin onnistunut jotenkin välttämään raakalaismaisen orjuuden johon tiesin muiden takuu varmasti joutuneen ja minun piti ottaa tästä kaikki irti ja yrittää toimia niin hyvin kuin suinkin vain pystyin. Theodric kenties hermostutti minua vieläkin, mutta jos hän oli oikeasti ostanut minut vain, jotta sai yhden palvelijan lisää kuuraamaan hänen lattiaansa, minua ei kiinnostanut hänen salaperäisyytensä sen enempää.