Maagi

5 - Virheitä

Yao juoksi luokseni, tarttui käsivarrestani ja riuhtoi minua ulos tallista. Musta hevonen oli pillastunut totaalisesti ja potki karsinansa seinämiä villisti. Olin täysin hämilläni siitä mitä tapahtui. Yao ei sanonut mitään ja veti minua perässään ja olin kompastua askeleisiini. Sitten hän pysähtyi linnan seinämän juureen, siihen mistä valtava puutarha linnan ympärillä alkoi ja kääntyi minuun päin raivoissaan.

"Mitä ihmettä sinä luulet tekeväsi?" hän kysyi kiivastuneena. Auoin suutani toimeettomana.

"Minun käskettiin hoitaa talli-"

"Isännän hevoseen ei ole koskaan lupa koskea." Yao ärjäisi ja päästi kivualiaasti käsivarrestani irti.

"En minä voinut tietää-"

"Et hoida tallia ennen kuin olet ollut täällä töissä tarpeeksi kauan, onko selvä?"

"Mutta Savina-"

"Onko selvä?!" Yao sivuutti sanani. Olin pöllämystynyt. Savina oli juoninut minut tähän, koska tiesi tasan tarkkaan miten tässä kävisi. Huokaisin ärtyneenä, mutta kumarsin ja vastasin:

"On."

Yao katsoi minua vieläkin vihaa uhkuen kunnes hänen katseensa muuttui vihaisesta hieman järkyttyneeseen.

"En tiedä miten sinä teit tuon. Isännän hevonen ei ikinä anna lupaa koskea, kukaan muu ei osaa käsitellä sitä kuin herra Cheydorf."

Tuijotin Yaoon uskomatta korviani. Käänsin katseeni tallin suuntaan joka näkyi kaukana etten erottanut kunnolla hevosia sen sisällä. Hevonenhan oli ollut ihan rauhallinen? Siihen asti kun itse Yao oli saapunut paikalle. Silloin kuulin naisen tuhahtavan ja käänsin katseeni takaisin häneen.

"Mutta nyt, siivoa jälkesi ja ala painua keittiöön, saat siivota siellä loppuillan."

-

Olin istunut hiljaa keittiön nurkassa, pesten vateja ja muiden saappaita ainakin kolmelta tunnilta tuntuneen ajan verran ennen kuin Yao oli tullut luokseni ja sanonut, että työt minun osaltani olivat siltä päivältä ohi. Nousin voihkaisten ylös pieneltä puujakkaralta jossa olin koko illan kyyhöttänyt. Selkääni särki ja käsistäni tuntui lähteneen tunto kaiken sen jynssäämisen jälkeen. Vein siivousvälineet takaisin keittiön suureen kaappiin, juuri kun Lei ilmestyi nurkan takaa.

"Sinua minä olenkin etsinyt." Hän sanoi ja katseli minua päästä varpaisiin. "Kuulin, että joudut talliin töihin."

Huokaisin syvään vastaukseksi ja Lei naurahti.

"Tule, näytän sinulle meidän huoneen."

Olin niin väsynyt etten puhunut paljoa kun Lei ohjasi minua perässään keittiöstä yhden kerroksen ylemmäs maan tasolle ja kapeaan käytävään jota reunusti lukuisat ovet. Lei asteli määrätietoisesti käytävän loppupäätä kohti ja minä katselin ovia ohikulkiessani. Jokaisessa luki joko kahden taikka kolmen nimi, jotka ilmeisesti jakoivat huoneen. Jotkut olivat koristelleet omaansa kukkasilla tai maalauksilla ja joka oven vieressä oli koukku jossa riippui öljylamppu.

Silloin Lei pysähtyi ja kohotin katseeni. Vaalea ovi oli maalattu täyteen pieniä keijukaisia ja kyltissä luki Lei ja hänen nimensä alapuolella Elaena. Lei avasi oven ja astui ensimmäisenä sisään. Tulin hänen perässään ja katselin huonetta. Se oli hyvin pieni. Kummallakin seinustalla oli sänky ohuella patjalla, peitolla ja tyynyllä. Oven vieressä minusta oikealla oli allas ja seinällä riippui peili. Mutta mikä huoneesta teki kodikkaamman, eikä vain siksi, että en ollut melkein koskaan nukkunut katto pääni päällä, oli ikkuna takaseinällä, sänkyjen välissä. Lei istahti toiselle sängylle ja heittäytyi siihen makaamaan, mutta minä kävelin ikkunalle. Olimme tosiaankin juuri maan tasolla ja ikkunasta näkyi, mitä hämärässä erotti, puutarhan puita ja pensaita, joka olisi varmasti päiväsaikaan lumoava näky. Käännyin huoneen suuntaan ja Lei nousi istumaan hymyillen, kun näki kuinka olin ihastunut huoneeseen. Istahdin omalle sängylleni.