Maagi

19 - Uusi alku

Seuraavana aamuna heräsin outoon tunteeseen. En ollut tottunut olemaan näin iloinen aamuisin. Olin tottunut ennen tänne tuloa heräämään roskien seasta tai yllättyneenä, että ylipäätään heräsin, mutta jopa tänne tultuani, Sopimus oli kalvanut mieltäni päivittäin. Oli omistuista herätä siihen tunteeseen, että tiesi olevansa siellä mistä minua ei enää häädettäisi pois. Ellen suuttuttaisi linnan omistajaa.

Keijukaiset tervehtivät minua ja kysyin oitis niiltä oliko Theo käskenyt minua mihinkään siinä toivossa, että harjoitteluni jatkuisi pian. Mutta keijut sanoivat, ettei miehestä ollut kuulunut mitään, hän saattoi jopa olla poistuneena linnasta.

Niinpä päätin käyttää päivän harjoittelemalla itse.

Menin kirjastoon ja nappasin mukaani muutaman suojataikuutta koskevan kirjan ja lähdin linnan sivuovesta ulos kohti hevostallia. Huomasin kaukaa, että joku oli tallissa. Mieleni kävi Theossa, mutta hahmo ei ollut niin pitkä. Mutta mitä lähemmäs kävelin, aloin erottaa kuka tallia siivosi. Savina.

Käännyin oitis kohti jousiammunta tauluja. En halunnut kaiken tapahtuneen jälkeen puhua naiselle. En tiennyt paljon hän taustastani tiesi, enkä tosiaankaan ottaisi selvää. Mutta hän oli huomannut minut.

"Elaena!" Savinan ivallinen ääni huusi perääni. En kääntynyt vaan jatkoin matkaa. Mutta kuulin naisen seuraavan minua, aina ampumakentälle saakka. Laskin kirjat maahan ja vedin jousen käteeni juuri kun Savina saavutti minut.

Käännyin katsomaan itsevarmasti naisen suuntaan.

"En olisi ikinä uskonut, että kaiken jälkeen palaisit vielä takaisin." Nainen piikitteli. "Eivätkö edelliset omistajasi halunneetkaan sinua? Ei kun hei, et ollutkaan palvelija ennen tänne tuloasi, vai mitä?"

Hänen äänensä sävynsä oli uhkaavasti sen kuuloinen, että hän tiesi jotain. Puristin jousta kädessäni rystyset valkeina ja yritin pitää sisälläni kiermustelevaa taikaa kurissa. Savina asteli lähemmäs, jotta pystyi kuiskaamaan minulle:

"Kuulin, että olit ihan oikea huora."

Vedin terävästi henkeä. Mistä hän oli kuullut sen? Ja aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni kasvoiltani hän jatkoi:

"Älä huoli, kaikki tietävät sen jo. Ja kaikki me ajattelemme samaa asiaa." Hän sanoi ivaa tihkuvalla äänellä. "Me tiedämme miksi oikeasti olet täällä ja miksi sinut siirrettiin ylös."

Kuulin ivan seasta vihaa, jopa kateutta.

"Miltä tuntuu olla herra Cheydorfin henkilökohtainen lelu-?"

Viimeisen sanan kohdalla, hajosin. Jousi putosi nurmikolle ja nappasin itseäni pidemmän naisen mekon etumuksesta kiinni. Tyrkkäsin naisen maahan ja asetuin hänen päälleen. Painoin toisella kädellä naisen kaulaa ja toiseen syttyi liekki. Näin kauhun naisen kasvoilta, joka yritti nykiä kätteni pois hänen kurkultaan.

Hengitin raskaasti ja vaikka nostin liekin ylös kuin valmiina iskuun, en tehnyt mitään.

"Ymmärrän kyllä miksi sanot minusta noin," Aloin ääni vihasta täristen. "Mutten voi uskoa, että puhut isännästäsi tuohon sävyyn."

En tiedä sisäistikö nainen sanojani, niin peloissaan hän oli. En tiedä oliko hän tiennyt, että osasin taikoa.

Mutta silloin minä aloin viimein tiedostaa mitä tein.

Äkillinen pelko valtasi kehoni ja jähmetyin aloilleni. Mieleni katosi äkisti siihen huumehöyryiseen huoneeseen ja muistin kuinka olin itse maannut samanlaisen otteen alla sillä sängyllä. Pahoinvoinnin aalto vyöryi ylisteni.