Maagi

12 - Halfen

Istuin huoneeni ikkunalla ja katselin linnan pihalle. Olin juuri selostanut juurta jaksaen keijukaisille mitä oli tapahtunut, kyseenalaistanut Theon mielenailahtelua ja kertonut, että nyt mies oli yhtäkkiä päästämässä minua linnan ulkopuolelle, noin vain, viikon harjoittelun jälkeen.

"Herra tietää nyt itsekin, että Khieran muutos on hänen syynsä, hän ei vain tohtinut myöntää sitä sinulle, opettajanasi." Yksi keijukainen piipitti.

"Hän varmasti luottaa sinuun enemmän kuin antaa olettaa." Toinen jatkoi. Käänsin katseeni niihin.

"Niin varmaan." Mutisin ja vilkaisin vaatepinoa, jonka keijut olivat tuoneet. Ne olivat täysin uudet ja selvästi tarkoitettu siihen, että sulauduin maalaiskaupunkiin, mutta samalla sopivat jos minun täytyi alkaa taistelemaan. Yritin mahduttaa päähäni sitä, että muutaman tunnin päästä, astuisin linnan porteista ulos. Minua ehkä jopa innosti tuleva enemmän kuin pelotti, mutta samaan aikaan minua huoletti se, miksi Theon mieli oli muuttunut niin nopeasti. Sille oli varmasti jokin epämieluisa syy.

Saavuin hevostallille sovitusti myöhemmin iltapäivällä. En ollut aamun jälkeen nähnyt Theoa ja tarkkailin häntä varuillani jo kauempaa kun lähestyin häntä. Jos hän oli tulossa myöskin kaupunkiin, hänen mustat vaatteensa erottuisivat varsin selkeästi. Hän kääntyi jo hyvissä ajoin katsomaan suuntaani, kun astelin lähemmäs.

Hän ojensi jousta minulle. Otin sen ja heitin sen, sekä viinen selkääni. Theo katseli minua ja minun vaatteitani päästä varpaisiin, kunnes lopulta kääntyi pois päin ja meni talliin. Huokaisin ja seurasin häntä.

Opettajani antoi minulle yhden hevosista. Hän talutti kastanjan ruskeaa, siroa tammaa minua kohti ja tartuin sen ohjaimesta, jota Theo ojensi minulle. Jäin silittämään hevosta kun mies haki oman, mustan orinsa karsinasta. Mietin, missäköhän kohtaa minun kannattaisi mainita etten osannut ratsastaa. Mutta juuri kun avasin suuni sanoakseni asiasta, Theo pääsi orinsa kanssa minun luokseni ja ori pillastui.

Musta hevonen nousi aivan äkkiä arvaamatta takajaloilleen ja Theo tyrkkäsi minua juuri parahiksi käsivarteen ja pois hevosen alta, joka tähtäsi ruskeaan lajitoveriinsa.

"Hei!" Theo älähti orille, joka jäi liikehtimään hermostuneena. Palasin ruskean tamman luokse tarkistamaan oliko siihen sattunut samalla kun yritin tasata sykettäni, joka oli pompannut säikähdyksestä kiivaaksi. Tamma näytti sekin hermostuneelta, vaikka yritinkin silittää sitä rauhoittaakseni. Onneksi siihen ei ollut sattunut, mutta se liikehti pelokkaasti. Vilkaisin taakseni missä Theo rauhoitteli oriaan, mutta se oli virhe.

Jostain syystä, kun ori näki minun kääntyneen, se pillastui uudestaan ja lähti yrittämään minua ja tammaa kohti. Theo sai kuitenkin pidettyä sen taikuudellaan aisoissa, vaikka näinkin, että se oli selvästi vaikeaa.

"Vie se takaisin." Theo älähti minulle tallin toisesta päästä ja nytkäytti päätään karsinaa kohti. Hän veti oria pois päin meistä. Sain vain nyökättyä ja lähdin taluttamaan tammaa takaisin. Sain rauhoiteltua sitä ja jätin sen karsinaan, mutta kun astuin takaisin tallin käytävälle, en uskaltanut liikkua. Katsoin pelokkaana mustaan oriin, joka viimeksi kun olin kohdannut sen, oli käyttäytynyt hyvin minun seurassani. Theo huomasi katseeni.

"Se ei pitänyt toisesta hevosesta, ala tulla." Hän töksäytti minulle ja viittoi peräänsä. Tulin varoen ulos tallista ja näin Theon odottamassa hevosen vierellä, joka oli nyt paljon rauhallisempi, miltei liikkumatta.

Mies kohotti äkisti kätensä ja osoitti hetken aikaa minua etu- ja keskisormellaan, kunnes hän painoi sormet keskelle otsaani. Meinasin kysyä mitä ihmettä hän teki, kun sorminpäiden koskettaessa ihoani, tunsin taikuuden väreilevän pitkin kehoani, päästä varpaisiin asti.