Maagi

16 - Tuntemuksia

Keijut pakottivat minut lepäämään seuraavat kaksi päivää. Ei sillä, että olisin jaksanut tehdä muutakaan, mutta mieleni oli räjähtää osiin. En nähnyt Theoa kertaakaan niinä päivinä, mutta olisin voinut vannoa kuulleeni puoli unessa oven käyvän eräänä yönä. Kolmantena päivänä, sain aneltua keijuja tuomaan minulle kirjan, josta voisin edes lukea miten mahdollisesti voisin parantaa itseni.

Keinoja näytti olevan monia, mutta kaikissa oli yhtä suuri mahdollisuus epäonnistua. Yritin juurta jaksaen selvittää missä oli paras onnistumisprosentti, mutta aina löysin lisää syitä, miksi jokainen tapa oli minun taikuuden tasooni liian suuri riski.

Huokaisin ärtyneenä ja heitin luetun kirjan lattialle. Katsahdin keijuihin, jotka häärivät ympärilläni, kun ne alkoivat vaihtaa siteitäni. Mietin hetken uskaltaisinko kysyä asiaa joka oli vaivannut minua kaikki nämä päivät.

"Mitä Theo aikoi tehdä minulle?" Päätin kuitenkin kysyä. Kaikki keijut säpsähtivät kysymystäni ja yksi jopa pudotti otteen siteestä.

"Ei sen niin väliä, neiti."

Huokaisin uudestaan.

"En aio kysyä häneltä apua," Selvensin. "Haluan vain tietää."

Keijut olivat kauan hiljaa ennen kuin yksi uskalsi vastata.

"Hän olisi jakanut omia voimiaan sinulle, neiti."

Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.

"Miksi se olisi ollut vaarallista?" Utelin. Keijut olivat taas kauan hiljaa. Niin kauan, että siteeni oli saatu vaihdettua. Jolloin tajusin, etten edes ollut saamassa vastausta. Tuhahdin hiljaa ja heitin jalkani sängystä alas.

"Neiti, sinun on parempi pysyä sängyssä." Keijukaiset helisivät hätääntyneinä.

"En pysty olemaan enää neljän seinän sisällä." Ärähdin ja vedettyäni vaalean puseron mekkoni päälle, lähdin ovesta ulos käytävälle. Olihan kipu jo sentään melkein kadonnut, vain särky ja haavat olivat jääneet jäljelle. Välttäisin vain äkkinäisiä liikkeitä ja haavani paranisivat varmasti nopeasti.

Tiesin jo mitä paikkaa linnasta etsin ja toivoin vain etten törmäisi Theoon. Vaikka kävelyni oli joskeenkin hidasta, saavuin varsin nopeasti kohti tuttua lehtiverhottua puuta. Hengähdin oikein syvään ennen kuin vedin lehdet syrjään.

Minun onnekseni, puun juuri oli autio, Theo ei ollut siellä. Toisaalta ei myöskään Khiera. Keijukaiset katsoivat kun istahdin puunjuurelle, kunnes ilmoittivat, että yksi heistä jäisi minun seurakseni. Niinpä yksi valopallo kiisi luokseni ja istahti olkapäälläni. Nojasin päätäni puun runkoon ja katselin ylös sen aavistuksen rakoilevaan lehtiverhoon, josta aurinko yritti läpi. Kuuntelin lintujen hentoa laulua. Suljin silmäni. Annoin ajatusteni juosta.

Olin viime päivät miettinyt Theoa. Ja tarkemmin hänen mystisiä aikeitaan. Olin ollut varma ja uskonut häntä kun hän sanoi, että opettaisi minua, jotta selviäisin ulkomaailmassa, mutta viimeisimmän tehtäväni jälkeen oli alkanut epäillä. En halunnut uskoa picadomia, ennemmin uskoin opettajaani, mutta loppujen lopuksi, en tiennyt miehestä mitään. Hän oli ihan hyvin voinut ostaa minut täysin rahapalkkion perässä. Sen lisäksi, että olin miettinyt Theoa, olin miettinyt tätä mystistä Renaa ja hänen jälkeläistään. En ollut kysynyt keijukaisilta mitään. Jostain syystä en uskaltanut. Nimen takana tuntui olevan paljon voimaa. Oliko totta, että pimeät taikavoimat olivat nousemassa? Sitä ei tuntunut näkevän arkielämässä. Esimerkiksi vaikka eläessäni Troaniassa. Toki olin itse selviytynyt julmissa oloissa päivästä toiseen, mutta bordelli bisneksen ja varakkuuserojen välillä oli ihmisten omat ongelmat, eivät pimeä taikuus. Toki sitä suuremmalla syyllä, minun täytyisi oppia suojelemaan itseäni, jos jokin taikasota syttyisi. Mutta ehkä kaikista eniten minua huoletti, mitä neljän viikon päästä tapahtuisi. Voisinko kysyä Theolta saisinko jäädä palvelijaksi? Voisiko hän ostaa minut bordellilta pois? En tiennyt mitä Sopimuksessa oli sanottu, jonka hän oli allekirjoittanut, mutta jos se kieltäisi Theoa ostamasta minua lopullisesti, minun täytyisi alkaa valmistella suunnitelmaa, jolla pakoilisin Brackia. Voisin muuttaa henkilöllisyyteni, voisin leikata hiukseni tai värjätä ne. Ehkä pääsisin Adaecin majataloon töihin.