Maagi

8 - Taikavoimia

"Mitä?" Oli ainoa reaktioni. Miten niin tänne ylös? Huomasin, että herra Cheydorf ei pitänyt kysymysten esittämisestä, koska hän kallisti päätään taakse ja katsoi minua alentavaan sävyyn.

"Huoneesi siirtyy tänne ylös, sinun tulee olla aina paikalla, jos tarvitsen jotakin, saat enemmän töitä kuin muut." Mies selosti lattealla äänen sävyllä. Ja ennen kuin ehdin kysyä miksi, mies nousi ylös, tuijotti yhä minua suoraan silmiin ja vastasi mielessäni käyneeseen kysymykseen:

"Minä pidän sinua silmällä, neiti Freogwin."

Ja niine hyvineen hän asteli ohitseni ja käännyin katsomaan kuinka hän pysähtyi oviaukkoon.

"Tuo tavarasi tähän huoneeseen ja palaa takaisin alas. Saat luvan tehdä työsi loppuun." Hän sanoi ja poistui.

Seisoin hetken aloillani tietämättä mitä ajatella. Katselin huonetta ja yritin sisäistää, että se olisi nyt uusi huoneeni. Pääni tuntui räjähtävän kysymyksistä ja siitä, että olin juuri välttänyt rangaistukseni. Ellei tämä siirto sitten ollut se. Ja ainut ratkaisu jota pystyin ajattelemaan pääni selvittämiseksi, oli Leille puhuminen. Ja lähdin alakertaan.

Matkalla aloin käydä päässäni läpi Yaon sanoja sinä päivänä kun olin päästänyt hirviön sisään.

Koko sen ajan, jonka olen täällä linnassa työskennellyt, en ole koskaan nähnyt linnan taikojen järkkyvän näin paljon. Herra Cheydorf on jopa joutunut asettamaan niitä lisää tulosi jälkeen.

Mitä se tarkoitti? Herra Cheydorf oli juuri sanonut pitävänsä minua silmällä. Olinko ihan oikeasti niin... huolimaton? Että minua täytyi vahtia tarkemmin? Minua alkoi jo nolottaa, mutta juuri silloin astuin, tovin harhailun jälkeen, kielletyn portaikon ylätasanteelle ja näin kaikkien muiden, sekä Yaon, olleen odottamassa minua.

Kukaan ei sanonut sanaakaan, kun astelin portaat alas. Kun pääsin heidän luokseen, Yao katsoi minua kysyvänä.

"No?" Hän sanoi ja tunsin kaikkien katseet minussa.

"Minä... Minun täytyy muuttaa ylös." Kun olin saanut viimeisenkin sanan huuliltani, palvelijoiden joukko henkäisi yhteen ääneen ja kiivas supina syttyi heidän keskuuteensa. Näin Yaon puristavan huulensa yhteen ja katsovan minua järkyttyneenä ja vihaisena.

"Hyvä on." Hän kuitenkin sanoi töksäyttäen. Ja ilmeisesti tahtoi vielä jatkaa, muttei osannut vaan kääntyi sitten etsimään katseellaan Leitä, joka nousi portaita luokseni. Hän nyökkäsi nuorelle naiselle ja hoputti sitten muita palaamaan töihinsä. Näin kuinka kaikki katsoivat minua eivät vain halveksien vaan, varoen.

Lei ei ehtinyt sanoa mitään, kun Savinan ääni puhui vierestäni maireaan sävyyn:

"Näitkö hänen kasvonsa, Elaena?"

En vastannut, mutta vastaus luki pitkin naamaani. Savina henkäisi muka järkyttyneenä, mutta jokseenkin voitonriemuinen hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan.

"Oi, olet vainaa, lapsiraukka." Hän sanoi minulle ja lähti ivallisena hymyillen pois. Lei oli jäänyt seuraani ja Crow nousi juuri askelmia ylös.

"Mitä tuo oli olevinaan?" Kysyin Leiltä hermostuneena. Hän katsoi minuun surullisena ja huolestuneena ja istutti minut portaalle. Hän istui viereeni.

"Tekikö hän sinusta henkilökohtaisen palvelijansa?" Lei kysyi ja tarttui käteeni kuin tuoden minulle lohtua

"En... en tiedä." Vastasin hämilläni. "Hän sanoi, että asun nyt yläkerrassa ja minulle annetaan enemmä töitä-"

Lein katse muuttui nyt todella surulliseksi.

"Miksi niin? Mitä tämä tarkoittaa? Miksi kaikki katsovat minua niin oudosti?" Kysyin hädissäni ja Lei silitti kämmentäni.