Maagi

15 - Picadomi

Theon käsitys tahdin lisäämisestä tuli ja samaan aikaan ei tullut minulle yllätyksenä, mutta se vei yhtä kaikki minut äärirajoilleni niin, että olin jo hetken valmis luovuttamaan kaiken suhteen. Mutta sisimmässäni tiesin, että se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kaikki tämä valmistaisi minua muuhunkin kuin vain uusiin tehtäviin linnan ulkopuolella. Esimerkiksi siihen päivään kun Sopimus loppuisi. Päivään, jota olin alkanut ajatella entistä enemmän ja pidin pelon siitä motivaationani.

Hän ei tosiaankaan ollut vitsaillut kun sanoi rikkovansa minut. Heti seuraavana päivänä kun oli palannut yläkertaan, keijukaiset kiskoivat minua hereille ennen auringon nousua ja sanoivat, että oli kiire. Ehdin hädin tuskin syödä ja samalla jopa kiskoin vaatteita ylleni ja olin viidessätoista minuuttissa huoneestani ulkona ja juoksin keijujen viestittämänä pohjoistorniin. Olin hengästynyt astuessani tornin tasanteelle ja yritin sitoa valkeita hiuksiani kiinni, kun näin Theon seisovan tornin keskellä odottamassa minua. En ollut edes viitsinyt huomauttaa, miksi aloitimme näin aikaisin.

Harjoittelin Theon avustuksella reaktio kykyäni, nopeuttani ja tarkkuuttani taukoamatta yli puoleen päivään saakka. Olin lopun uupunut, nälkäinen ja vapisin kävellessäni miehen luokse kun tämä oli viimein ilmoittanut, että nyt riittää.

"Päivällisen jälkeen, tule tallin luokse." Theo oli sanonut ja saatuani tunnin alkaa syödä, levätä ja käydä suihkussa, harjoittelin jousitaitojani koko loppupäivän. Illan suussa, kun Theo oli tyytyväinen päivän harjoituksiin, hän oli ilmoittanut, että oli valinnut minulle kirjoja, jotka minun tulisi lukea ja opiskella esimerkiksi taikarohdoista, taikavoimista, taikuuden historiasta ja taikaolennoista. Raahauduin siis vielä kirjastoonkin illan päätteksi ja yhdellä pöydällä minua odotti suunnaton kasa kirjoja. Vinot pinot paksuja kirjoja peittivät miltei kokonaan yhden pitkän pöydän. Huokaisin lopen uupuneena, mutta istahdin pöydän ääreen ja nappasin hammasta purren ensimmäisen kirjan ja aloin lukemaan.

En muista missä vaiheessa yötä olin nukahtanut, mutta jälleen seuraavana aamuna, keijut kiskoivat minua hereille, tällä kertaa minun nukahtaneena kirjaston pöydän ääreen.

Tätä samaa jatkui viikon ja seitsemäntenä päivänä Theo joutui kiskomaan minut ylös maasta, kun olin niin yksinkertaisen poikki, etten kyennyt seisomaan.

Hän piti yhä käsivarrestani kiinni kun olin noussut horjuen ylös pohjoistornin huipulla, juuri kun auringon nousun ensimmäiset säteet valaisivat aamun. Hengitin raskaasti ja olisin varmasti läsähtänyt takaisin maahan ellei miehen ote olisi ollut niin vahva. En ollut nukkunut ollenkaan edellisyönä, sillä olin lukenut kirjoja aamuun asti tehden muistiinpanoja erilaisita taikaolennoista ja niiden vaaroista.

"Lepää loppupäivä, ylihuomenna on uuden tehtävän aika." Theo sanoi ja katsahdin häneen. "Lepää kunnolla."

Mies talutti minut aina huoneeseeni asti ja oli päästämäisillään irti kädestäni oven suussa, mutta kun näin sänkyni jolla ei oltu nukuttu päivä kausiin, jalkani olivat lakata kokonaan toimimasta. Horjahdin aika surkeana kohti lattiaa, mutta miehen kämmen otti minut vyötäisiltä vastaan ja veti takaisin ylös. Kuulin hänen huokaisevan. Hän istutti minut sängylleni ennen kuin päästi irti ja minä mutisin hänelle: "Anteeksi."

Mies käski vielä uudestaan minun levätä kunnolla ennen kuin lähti sulkien oven perässään. Rojahdin makaamaan sängylleni ja nukahdin miltei heti kun pääni osui tyynyyn, mutta tunsin silti omituisen kutkuttavaa kihelmöintiä vyötärölläni, johon Theon käsi oli hetki sitten koskenut.

-

Seisoin linnan etuoven luona. En tiedä mitä odotin, mutta katselin odottelevasti ympärilleni. Sitten kuulin hevosen kavioiden kopsetta. Vilkaisin sivulle nähdäkseni Theon mustan orin Acadonin ravaavan viereeni. En aluksi huomannut, mutta sitten näin Theon istuvan sen selässä, naamion takana.