Maagi

6 - Pahan enne

En tiedä tajusiko herra Cheydorfkaan kunnolla aluksi mitä oikein tapahtui. Katsoin miehen erittäin komeisiin kasvoihin, täydellisesti ja rennosti päälaelleen muotoilluihin vaalean ruskeisiin hiuksiin, omituisen värisiin, sinertävän violetteihin silmiin ja niihin huuliin, jotka olin jo aiemmin nähnyt hupun reunan alta. Hänellä ei ollut yllään mustia vaatteita, vaan vaalea pusero ja tumman vihreä liivi sekä tummat, suorat housut. Tajusin, että hän kantoi kirjaa toisessa kädessään, eikä näyttänyt yhtään niin uhkaavalta kuin toisissa vaatteissaan.

Ja seuraava asia jonka tajusin, oli, että en varmaankaan saanut tuijotella miehen naamaa, kerran hän kulki aina naamio kasvoillaan.

Käännähdin salaman nopeasti ympäri sydän kiivaasti tykkyttäen ja mietin, jos mies, joka näytti olevan myöhäisillä parikymppisillään, näytti tuolta, miksi ihmeessä hän piiloutui naamion taakse.

"A-anteeksi." Sopersin tyhmänä ja olin unohtaa miksi olin tullut yläkertaan. Herra Cheydorf ei kuitenkaan sanonut aluksi mitään. En kääntynyt takaisin ympäri.

"Miksi helvetissä sinä olet täällä?" Miehen ääni lopulta sanoi kylmä sävyisenä ja tunsin kylmät väreet selässäni.

"Ovella, t-tai siis, portilla on joku joka tahtoo tavata sinut... teidät." Vaihdoin nopeasti kohteliaammaksi. Mies ei vastannut, mutta kuulin askelten kaikkoavan hetkeksi huoneeseen, josta hän oli tullut. Odotin huultani purren paikoillani ja mietin pitäisikö minun lähteä jo, kun olin kertonut asiani, vai pitäiskö minun odottaa, että hän tulisi rankaisemaan minua, kun oli toiminut sääntöjen vastaisesti jo möhlittyäni aikaisemmin päivällä.

Silloin askeleet kuitenkin lähestyivät ja tällä kertaa tummaan pukeutunut herra Cheydorf asteli ohitseni, naamio takaisin kasvoillaan. Yritin pysyä hänen perässään ja mietin, olikohan kukaan muista koskaan nähnyt miehen kasvoja, paitsi minä... vai jäisikö se kenties viimeiseksi teokseni kun mies oli saanut hoidettua vieraansa?

Mutta juuri kun olimme päässeet kielletyn portaikon yläpäähän, herra Cheydorf pysähtyi ja kääntyi minua kohti. Ja nyt vaikka naamio oli hänen kasvoillaan tiesin, että hän katsoi minuun, koska tasanteella ei ollut muita. Sitten aivan äkisti hän astui minua kohti ja kavahdin automaattisesti taakse päin. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä, koska mies oli yhdellä askeleella minun edessäni. Jostain syystä odotin hänen lyövän minua tai jotain, mutta hän tarttuikin minun teipattuihin käsiini.

Yksi käden heilautus ja siteet, samoin haavat, olivat poissa. Katsoin hölmistyneenä käsiini, samalla kun herra Cheydorf jo asteli portaikkoa alas pitkin askelin. Tuijotin hänen selkäänsä hetken kunnes tajusin lähteä perään. Mies ei sanonut mitään matkallamme portille enkä voinut sivuuttaa mieleni perukoilla kytevää pelkoa miten joutuisin maksamaan tästä. Ehkä uudella hutkimissessiolla?

Crow ja suonhenki olivat yhä portin luona ja heistä pojan katse muuttui järkyttyneeseen, kun hänen pyydettyään minua hakemaan Yaon, olin palannut Theodric Cheydorfin kanssa. Menin Crown luokse ja astuimme sivuun kun herra Cheydorf lähestyi porttia.

"Miksi sinä toit hänet? Mistä sinä hänet löysit?" Crow supatti ja kun hän näki ilmeeni, väri valahti hänen kasvoiltaan aavistuksen verran. "Et kai sinä vain-"

Mutta silloin herra Cheydorf puhui suonhengelle.

"Mikä suo minulle tämän kunnian, arvon suohenki?" Herra Cheydorf lausui lainkaan arvostusta äänessään, ennemminkin ivaa.

"Sinä tiedät miksi olen täällä, Theo." Suonhenki virnisti leveästi. "Huhut kantautuvat suolleni varsin nopeasti. Huhut viimeisimmästä hankkeestasi."

Katsoimme Crown kanssa kuinka herra Cheydorf, jota oli juuri kutsuttu Theoksi suonhengen toimesta, kohotti kätensä meitä kohti. Tartuin vaistomaisesti Crown käsivarresta, mutta mies kuitenkin vain langetti, silminnähden, meidän yllemme jonkin taian, ennen kuin avasi portin.