Maagi

25 - Acusdraco

Oletin herättyäni, että Khiera olisi poissa, mutta kun avasin silmäni valoisaan huoneeseen, tunsin kissan yhä kainalossani. Venyttelin ja päästin kissan irti jolloin sekin venytteli raajojaan. Vasta silloin huomasin sivusilmälläni jonkun seisovan ikkunasyvennyksessä ja olin kiljaista säikähdyksestä ääneen.

Theo katseli minua ja Khieraa varsin arvostelevaan sävyyn. Kuulin hennon tömähdyksen ja näin kissan hypänneen alas sängyltä isäntänsä jalkoihin. Huokaisin ja hieroin unisia silmiäni vain välttääkseni Theon katseen.

"Aamu on jo pitkällä." Theo tokaisi ja käänsin katseeni mieheen. Hän katsoi minuun yhä kulmat kurtussa. Huokaisin uudestaan, mutta hiljempaa ja heitin jalkani sängyn laidan yli. Olin jo avannut suuni pyytääkseni anteeksi, mutta tapa jolla mies katsoi minua, sai minut jopa närkästymään. Suljin suuni ja nousin ylös. Yritin saada sykkeeni kuriin kun katsoin häneen.

Unohda kaikki. Keskity johonkin muuhun.

"Syö ja tule sitten ulos." Theo sanoi ja työnsi itsensä syvennyksestä. Hän asteli ohitseni ovelle. Minun teki mieli kysyä kauan hän oli oikein ollut huoneessani, mutta päätin sivuuttaa sen.

"Ulos?" Kysyin hieman hämmentyneenä. Pelkkä ajatus lumen keskellä harjoittelusta sai minut hytisemään kylmästä. Theo kääntyi käsi oven kahvalla. Näin jopa ohimenevän hymyn käyvän miehen kasvoilla, mutta hän vain nyökkäsi ja lähti Khiera perässään pois.

Mitä tuo oli olevinaan?

-

Kun avasin linnan sivuoven, kylmä pakkasilma iski vasten kasvojani. Vaikka aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta, se ei lämmittänyt ollenkaan. Vedin talvivaatteitani tiukemmin ylleni, päästin taikaani hieman irti, jotta se lämmittäisi minua ja lähdin tarpomaan lumihankeen. Theo oli selvästi jo kulkenut siitä ja yritinkin hyppiä hänen tekemistään jäljistä toiseen. Ja minun täytyi kirjaimellisesti hyppiä sillä yli kaksimetrisen miehen harppaukset olivat minulle aivan liian pitkiä.

Näin jo kauempaa Theon odottavan ammuntakentän luona, joka oli siistitty lumesta. Näin kuinka hän seurasi loikkimistani ja tunsin nolostumisen punan kasvoillani. Mitä lähemmäs pääsin, sitä paremmin erotin miehen kasvoilla huvittuneen ilmeen.

"Et sitten sulattanut itsellesi tietä?" Mies kysyi kulmiaan kohottaen kun saavuin hänen luokseen. Ja silloin tajusin sen vasta itsekin. Avasin suuni entistäkin nolompana, mutten oikein osannut vastata, joten tyydyin tuhahtamaan. Sykkeeni oli hypähtänyt inhottavasti kun näin Theon hymyilevän.

Kuin eilen ei olisi tapahtunut mitään.

"No?" Kysyin saaden harhautuksen itselleni ja katselin ympärilleni ammuntakentällä tajuten, että kaikki aseet olivat kadonneet. "Mitä me teemme?"

Theo asteli paremmin eteeni ja lukitsi katseensa omaani. Tahdoin riistää silmäni hänen omistaan, mutten voinut antaa hänen nähdä, etten osannut unohtaa asioita niin helposti kuin hän. Niin itsevarmasti kuin suinkin pidin varsin epävakaan katseeni hänessä.

"Tänään opetan sinut lentämään." Theo heitti sanat ilmoille ja silmäni suurenivat, en ollut osannut odottaa tuota.

"Mutta älä turhaan innostu," Hän jatkoi nähtyääni ilmeeni. "Siihen vaaditaan paljon opiskelua, että pääset lentämään vapaasti."

Puhahdin tylsistyneenä, mutta nyökkäsin. Nyt ymmärsin myöskin miksi olimme tulleet ulos. Täällä olisi tarpeeksi tilaa lennellä ympäriinsä. Mutta tulin pettymään, vaikka Theo olikin siitä varoittanut, ja aloitimme sillä, että keskittyisin hyppäämään tavallista korkeammalle taian avulla. Tunsin nolostuvani vielä uudestaan, sillä olinhan juuri hypellyt pitkin pihaa kuin valmistautuneena tähän. Tuntui myöskin varsin typerältä loikkia Theon edessä.