Maagi

10 - Theo

Unohdin hengittää. Tikari suhahti minua kohti ja puristin refleksin omaisesti silmäni kiinni, juuri kun tikari pysähtyi sentin päähän otsastani. Avasin silmäni ja tikari kalahti maahan. Herra Cheydorf katsoi minua vihaisena.

"Olet liian hidas."

Huokaisin ärtyneenä.

"Kerää veitset, otamme saman uudelleen." Hän käski ja lähdin kiskomaan teriä irti ovesta. Ne olivat uponneet todella syvälle, kun kerran olivat tulleetkin ovea kohti hurjalla vauhdille.

"Kun sanon, että taikuutta ei saa muulloin käyttää, se tarkoittaa, että nyt voit käyttää sitä mielesi mukaan. Vauhtia." Miehen ääni kuului takaani kun hän oli ilmeisesti seurannut epätoivoisen näköistä kiskomistani. Käännähdin ympäri.

"Tajuatko, herra Cheydorf," Sanoin ja painotin miehen nimeä ja näin kuinka hän pysähtyi. "Että en osaa. En osaa kuin sytyttää itseni tuleen."

Mies kääntyi ollessaan sitä ennen selkä minuun päin puisen pöydän luona, jonka huomasin vasta nyt.

"Sitten meidän täytyy aloittaa ihan alusta. Lasten tasolta." Hän sanoi piikkittelevään sävyyn, mutta näytti, että se fakta ärsytti häntä, ja hän nappasi pöydältä lukon. Hän käveli minua ja ovea kohti ja juuri kun hän oli asettunut viereeni ja laittoi lukkoa oveen hän sanoi, katsomatta minuun päinkään.

"Theo."

"Anteeksi?"

"Theo." Hän toisti nimensä, jota suonhenkikin oli hänestä käyttänyt. "Kun olet minun oppilaanani, kutsut minua Theoksi, onko selvä?"

Nyökkäsin hieman hämilläni ja katsoin sitten lukkoon jonka mies, Theo, oli oveen laittanut.

"Avaa se." Hän tarkoitti lukkoa. Henkäisin kerran oikein syvään, laskin kädessäni olleet tikarit maahan ja tartuin lukkoon. Suljin vielä varmuudeksi silmänikin ja keskityin. En tiennyt mitä minun kuuluisi tarkalleen ottaen tehdä, jotta lukko aukeaisi, joten yritin keskittyä siihen, että tuntisin lukon avautuvan kämmeneni sisällä. Tunsin kipristelevän taikuuden tahtovan ulos sormeni päistä. Sitten...

"Auts!" Vedin käteni irti lukosta, josta oli tullut tuli kuuma, kunnes tajusin, että kätensi oli taas tulessa. Menin pieni muotoiseen paniikkiin. Olin päästänyt taikuutta liikaa irti. Taas.

Mutta sitten tunsin ja näin herra Cheydorfin, tai siis Theon, käden sulkeutuvan hetkeksi oman käteni päälle ja liekki sammui.

"Uudestaan." Hän käski, mutta minä tuijotin sammunutta kättäni. Kohotin katseeni mieheen.

"Miten sinä tuon teit?" Kysyin häkeltyneenä. Mies vilkaisi minuun, muttei vastannut kysymykseeni.

"Uudestaan." Hän toisti. En aluksi heti toiminut vaan katsoin kättäni ja kääntelin sitä edessäni. Kunnes lopulta, kun tunsin Theon katseen ihollani, kun en tehnyt mitään, tartuin lukkoon uudestaan. Tällä kertaa jätin silmäni auki, että näkisin jos alkaisin palaa. Tuijotin lukkoa. Tahdoin niin kovasti ,että se aukeaisi, etten näyttäisi totaalisesta epäonnistujalta. Puristin lukkoa entistä lujemmin.

Kilahdus.

Suuni loksahti auki, kun vedin avautuneen lukon irti ovesta. Vilkaisin Theoon. Hän katsoi hetken lukkoa kunnes nyökkäsi sitten ovea kohti.

"Nyt veitset."

Ehdin siis iloita onnistumisestani vain vähän aikaa ja hengähdin uudestaan syvään kun painoin toisen kämmeneni oven puu pintaa vasten ja keskityin siihen, että terät lentäisivät irti ovesta. Äkisti kaikki veitset alkoivat väristä. Katselin niitä ja uskalsin yrittää päästää taikaani vielä enemmän irti, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan.