You Made Me Raise My Game ~ Oleksi & Jorko

Luku 37. Toimisiko Meidän Suhde Enää?

Timeskip: 2 päivää

Joonaksen pov:

Treenipäivä... En halua nähdä enää Joelia. Rakastan häntä, tottakai, mutta siinä se vika onkin. Rakastan Joelia, mutta hänellä on tyttöystävä, tai niin ainakin luulen... Voi vittujen kevät... En taaskaan antanut Joelin selittää asiaansa loppuun. Ehkä se oli taas joku väärinkäsitys, mutta ei. Tämä on jo toinen kerta sen naisen kanssa.

Pitäisi mennä treeneihin. En uskalla. En halua. En pysty. Mutta en voi jättää niitä välistäkään, joten nousen ylös ja kävelen eteiseen. Laitan kengät ja takin, avaan oven ja astun ulos. Kylmä ilma nipistelee poskia. No, ei kai tässä... Alan kävelemään kohti treenikämppää.

Saavun studiolle. Kävelen hitaasti ovelle. Meinaan avata sen, mutta en pysty. Pian huomaan, kun jonkun käsi tarttuu kahvaan. Se käsi kuului Joelille. Hän avaa oven ja odottaa, että menisin ensin. En viitsi jäädä siihen seisoskelemaankaan joten astun sisälle. Riisun kengät ja takin, ja suuntaan kohti sohvaa. Voi helvetti... Haluan pois. En pysty tähän nyt.

"Aletaaks suunnittelee sitä uutta biisiä?" Niko kysyy. "Juu" Olli vastaa. Nyökyttelen vain. Huomaan, kun Joel katsoo minuun. Katson vahingossa takaisin ja me saamme katsekontaktin. Se oli kiusallista, mutta huomasin Joelin silmistä kuinka hän on pahoillaan. Pitäisi puhua hänelle, mutta toimisiko meidän suhde enää? En tiedä. Ei kukaan tiedä.

Timeskip: 6h

Helvetin pitkä työpäivä. Tai siltä se ainakin tuntui. Istuimme vain ja mietimme sanoituksia uuteen biisiimme. Entisiäkin on tekeillä, mutta tykkäämme jättää ne kesken. Varmaan paha tapa. Menen studion eteiseen. Puen vaatteet ja avaan ulko-oven. Näen, kun Joel kävelee autonsa luo. Nyt olisi hyvä aika puhua hänen kanssaan, mutta en pysty. Miksi? Miksi en pysty tehdä nyt mitään? Kaikki ahdistaa, pelottaa tai ärsyttää. Ehkä vain menen kotiin miettimään asioita.