You Made Me Raise My Game ~ Oleksi & Jorko

Luku 18. Kaverimielessä

Joonaksen pov:

"Joel ei.. Mä haluun olla sun kaveri.. Mutta, no.. En mä osaa selittää..." änkytän. Toivon, että Joel ymmärtäisi. En haluaisi edetä liian nopeasti. "Mut mitä sä tarkotit?" Joel kysyy. "Mä en osaa selittää... Mut muista se et oot tärkein ihminen mun elämässä. En mä haluais vetää sun kaa välejä, mä olin vaa ajatuksissani.." yritän sanoa. "Anteeks jos mä kuulostin jotenki vihaselta, ei ollu tarkoitus.. Ja se merkkaa mulle ihan vitusti että oon jonku tärkein ihminen. Rakastan sua.. Kaverimielessä, siis" Joel sanoo.

Joelin pov:

Haluaisin sanoa vain: "rakastan sua" mutta en voi. Mitä jos Joonas pitää sitä outona? Pian kuitenkin tunnen Joonaksen pehmeät huulet omillani. Vastaan suudelmaan. "Ohoh, luulin et sä ja Niko vaan pussailette" sanon huvittuneena. Ei minua oikeasti haittaa, tuo oli täydellistä. "Joo, sori. Tiiän et ollaan vaan kavereita, mut oon vaa jotenki aina halunnu tehä ton" Joonas sanoo vähän kiusaantuneena. "Hei, ei sun tarvi pyytää aina anteeks. Mua ei oikeesti haittaa yhtään. Oonhan sun elämän tärkein ihminen" naurahdan. Joonas hymyilee. Toivon etten ollut liian ärsyttävä. En tosiaankaan halua menettää Joonasta.

Timeskip: 30min

Joonaksen pov:

Olin vieläkin Joelin kanssa. Muut olivat jo lähteneet koteihinsa. "Pitäis varmaan lähtee kotiin, ollaan oltu täällä varmaan jotain 12 tuntia" huomautan. "No joo, en jaksais vaa lähtee täältä nii jään varmaan tänne nukkumaan." Joel sanoo. "En mäkää kyl, haittaaks jos jään sun kaa?" kysyn. "Ei" Joel vastaa hymyillen.

"Nukutaanks me sit sohvilla?" kysyn. "Joo varmaan" Joel vastaa. Nyökkään vastaukseksi.

Timeskip: 1h

Joelin pov:

"Okei, nyt varmaan pitäs oikeesti alkaa nukkuu" sanon haukotellen. "Joo nii varmaa pitäs. Mee sä vaik tohon sohvalle niin mä jään tähän" Joonas sanoo ja osoittelee sohvia. "Jos se on sulle ok, toi toinen on kyl aika pieni" huomautan. "No eipä tääl oikee muutakaan oo mut kyllä mä pärjään" Joonas vakuuttaa. "Jos sä niin sanot..." mutisen. Tuo Joonaksen sohva on kyllä aina pieni. Mitenhän tuo mies pystyy nukkua siinä? Se jää nähtäväksi.

Timeskip: 5h

Joonaksen pov:

Heräsin uniltani. Joel oli oikeassa, sohva oli todellakin liian pieni. Siinä mahtuu istumaan maksimissaan 3 henkilöä.

"Moi" kuiskaan. "Moi" Joel vastaa unisena. "Sori jos herätin mut voinks tulla siihen nukkumaan? Sä olit oikees, mä en mahtunu nukkuu tos" änkytän. "Joo voit. Oota siirryn nopee pois" Joel sanoo. "Ei ku ei sun tarvi, voin tulla siihen sun kanssa jos sulle käy, sä oot niin pitkä ettet ainakaa mahtuis tohon toiseen" nauran. "Okei tuu vaa" Joel sanoo. Tuo sohva oli jo isompi. Änkesin Joelin syliin. Joel kiersi kätensä ympärilleni etten tipu. Nukahdin nopeasti.

Joelin pov:

Kuulen tuhinaa. Joonas oli nukahatnut syliini. Silittelin hänen hiuksia. En saanut unta. En tiedä miksi. Odottelin vain rauhassa unen tuloa.

Nyt alkoi väsyttää. Laitoin silmät kiinni ja pidin Joonaksesta kiinni. En halua että hän tippuu. Kohta nukahdinkin.