You Made Me Raise My Game ~ Oleksi & Jorko

Luku 36. Tää Oli Tässä

Joelin pov:

Heräsin joskus kolmelta yöllä. Vitunmoinen kusihätä. Nousen varovasti sängyltä, ettei Joonas heräisi. Lähdin kohti vessaa. Sain tarpeeni tehtyä, mutta pian kuulen koputusta. Joku koputtaa oveeni kello kolmelta yöllä? Ajattelin että se on vain joku fani, mutta koputus vain jatkuu. Päätän avata oven. Se oli virhe.

Emilia. Se vitun ämmä tuli talooni. "MITÄ HELVETTIÄ SÄ TEET MUN TALOSSA?!" huudan. Vituttaa nähdä sitä muijaa vielä. "Tulin näkee sua, kulta" nainen flirttailee. Vittujen vittujen vittu. "Voitko vaan lähtee pois?" Kysyn tiuskaisten. En aio olla tuolle naiselle mukava kaiken jälkeen. "En" Emilia virnistää. "Vittu tää on mun asunto. Et sä voi tänne jäädä eikä mulla oo tunteita sua kohtaan. Mun rakastama ihminen nukkuu tos viereisessä huoneessa eli painu helvettiin täältä!" Huudan. Vituttaa.

Joonaksen pov:

Herään kovaan huutoon. Mitä ihmettä tuolla tapahtuu? Nousen hitaasti sängystä ja kurkistan oven raosta. Vittu... Olisi pitänyt arvata. Joel tapailee sitä naista. Ei hän ikinä rakastanut minua. Pussaavatkin vielä. Suljen oven. Menen peiton alle itkemään, nyt ei kiinnosta enää mikään.

Joelin pov:

Emilia pussaa minua. "MITÄ AKTUAALISTA HELVETTIÄ SÄ TEET?! SÄ TIIÄT ET MÄ OON VARATTU!!! VITUN ÄMMÄ MÄ EN OIS SULLE NÄIN VIHANEN JOS SÄ ET OIS IKINÄ TULLU JUTTELEE MULLE, TAI EES VITTU TOTTELISIT MUA." raivoan. "Vittu okei sit!!!! Oot ihan helvetin ärsyttävä by the way.. Miehet on perseest." Emilia tiuskaisee ja lähtee ulos. Vittu, onneksi edes uskoi.

Lähden makuuhuoneeseen. "Joonas?" Kysyn. Voi ei.. Hän on kai nähnyt Emilian ja minut... Ja minä en edes pettänyt Joonasta... "Joonas.." aloitan. "Turpa kiinni! Mä tiesin et käytät vaan mua oot hetero. Sulla on tyttöystävä, mä näin." Joonas sanoo. "Ei, ei Joonas ei kun se meni niin et-" yritän selittää. "Älä. Joel, tää oli tässä. En haluu olla tämmösessä suhteessa." Joonas sanoo. Murrun siihen paikkaan. Pahin lause mitä kukaan parisuhteessa oleva ihminen haluaa kuulla. "Joonas" sanon. Hän vain vilkaisee minua ja lähtee eteiseen. "Joonas ei, pliis anna mun selittää-" sanon, mutta Joonas avaa oven. Hän katsoo minuun, ja häipyy. Katson ikkunasta, sinne meni. Laitan Joonakselle viestiä, mutta saan vastaukseksi eston. Rojahdan lattialle. Ei.. ei.. ei tän pitänyt mennä näin. Kaikki on Emilian syytä...