Luku 11. Kiitos Äiti

188 15 3
                                    

Ollin pov:

Otan jääkaapista rahkaa minulle ja Aleksille. Kyllä, rahkaa. Sehän se ravitseva ruoka onkin. Keitän meille kahvit. "Syömään!" huudan Aleksille kuin olisin hänen äitinsä. "Tullaan äiti!!" Aleksi vastaa. Ihan kuin hän lukisi ajatukseni. Istuimme pöytään ja söimme rahkat nopeasti ja hörpimme kahvimme. "Kiitos äiti" Aleksi kiittelee. "Ole hyvä.. Lapsi" sanon. Nauramme jutulle.

Kello on jo kymmenen aamulla. "HETKINEN.. Onks meillä tänään töitä?" Aleksi kysyy. "NO ON" vastaan hädissäni. Otan Aleksia kädestä kiinni ja vien hänet eteiseen. Laitan hätäisesti kengät jalkaani ja niin tekee Aleksikin. Lähdemme ainoastaan kengät, kollarit ja hupparit päällä autoon. Nythän on siis maaliskuu... Käynnistin auton ja lähdimme äkkiä treenikämpälle.

Aleksin pov:

Olli parkkeeraa auton ja suorastaan juoksemme treenikämpän ovelle. Avaamme oven ja siellä on vain Joel. "Moi.. Missä muut on?" kysyn. "Tommi ja Joonas meni Tornioon koko päiväksi kahdestaan ja Niko otti vapaata, haluu pitää romanttisen päivän Minnan kanssa" Joel selittää. "Aa... Ooksä tehny täällä yksin töitä?" kysyn. "Joo oommä jotain yrittäny väsätä mut kiva ku tulitte" Joel sanoo iloisesti. Nyökkään ja hymähdän. "En tiiä miten, mut mulla on jotenki tosi ikävä Porkoa.." Joel kertoo. "No se on ihan ymmärrettävää. Oottehan te tosi läheisiä ja mullaki oli ikävä Ollia, vaikka siitä oli ehkä pari tuntia ku viimeks näin sen." sanon. Joel hymyilee. Olli menee olohuoneeseen. Huomaan Ollin olevan vähän surullinen. Menen hänen luokseen.

Ollin pov:

Vituttaa. Mutta mikä? Miksi? Ei minulla ole mitään syytä tähän vitutukseen ja surullisuuteen. Kiva päivä ollut ja hauskaa on. Miksi minua ärsyttää? Mietin kokoajan Aleksia... Minun pitäisi selvittää tunteeni häntä kohtaan. En minä tiedä olenko ihastunut Aleksiin vai en.. Tuolta hän tuleekin.

Aleksin pov:

Istun Ollin viereen. "Kaikki hyvin?" kysyn ja silitän Ollin reittä. Olli katsoo minua ja punastuu. Hymyilen vain. "Joo on" hän vastaa. "Hyvä. Mut onks varmasti? Voit kertoo kaiken mulle mitä sul on mielenpäällä. En kerro kenellekään." vakuutan. En tietenkään halua kertoa muiden yksityisasioista muille. Varsinkaan parhaan kaverini.

Ollin pov:

Nyt Olli mieti.. Miten mä muotoilen tän lauseen silleen, ettei se olisi liian ilmiselvä..

You Made Me Raise My Game ~ Oleksi & JorkoTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon