Metsätär

Luku 5

Äiti oli vielä viikon kireänä, eikä se ollut oikeastaan erityisen pitkä aika, mutta silti kovin ankeaa. Toisinaan äidillä oli ainakin kotona isän kanssa ollut satunnaisia hyviä hetkiä, joitain hyviä päiviäkin viikossa silloin tällöin, mutta nyt vaikutti siltä, ettei koko viikkona häntä kannattanut kovin häiritä. Riina pärjäili leivällä, jota äiti hänelle teki ja opetteli myös nuudelien keittämistä. Koulussa oli ikävä yhä käydä syömässä, sillä Piimä-Liina vaikutti tarttuneen koko koulun huulille, joskin vanhemmilla oppilailla se taipui Mälli-Liinaksi, mikä ei kuulostanut yhtään sen mukavammalta. Riina päätteli kuitenkin, että mällin täytyi olla vain toinen nimi piimälle, olihan se sellaista ällöttävää mönjämäistä ainetta, varsinkin kun takertui hiuksiin. Onneksi sentään piimän haju katosi, viimeistään siinä vaiheessa, kun oli naisten yleinen saunavuoro, jossa he kävivät äidin kanssa yhdessä.
   Sauna oli pohjimmaisessa kerroksessa, kellarikerroksessa. Riina ei ollut koskaan ennen käynyt kellarissa, ei heidän omakotitalossaan ollut sellaista ollut, mutta vinttiä se hiukan muistutti. Siellä oli pimeät kapeat käytävät ja matala katto ja jopa äidin piti kumartua kynnystä ylittäessä saunaan kohti. Valot kellarikerroksen katossa värisivät ja valaisivat muutoinkin vain heikosti, minkä vuoksi koko paikka oli Riinan mielestä pelottava, mutta saunassa tunnelma oli tyystin toinen, rauhallinen ja turvallinen.
   He nauttivat saunomisesta yhdessä, äitikin rentoutui ja antoi Riinalle yllätykseksi tuomansa muumilimpparin. He saivat olla saunassa kaksin melkein loppuun asti, mutta pukuhuoneeseen tuli lopulta joitain naapureita juuri kun he olivat lähdössä. Naisilla oli pulloja mukanaan ja he puhuivat kovaan ääneen. Yksi iso käsi taputti Riina päälaelle. Se oli miehen käsi.
   "Nyt on naitten vuolo", Riina sanoi miehelle, joka vain vei sormen suulleen ja virnuili.
   "Anna olla Riina, tulehan nyt", äiti sanoi, selvästi kiusaantuneena asiasta.
   Se oli viimeinen kerta, kun he kävivät siellä saunomassa.
   Saunan jälkeen äiti hemmotteli heitä vielä elokuvalla ja makeisilla. Antaessaan Riinalle vieläpä luvan ottaa jo tummuneen, yhä lievästi piimältä haisevan tukisiteen pois ranteesta, äiti paljasti saaneensa töitä.
   "Ihanaa!" Riina kiljahti iloisesti. Hän arvasi jotain mukavaa sattuneen äidille. Mutta hetken Riina ehti tuntea piston mielialassaan. Pientä pelkoa tulevaa kohtaan, kun äiti sanoi päässeensä siivoushommiin. Mutta hän yritti ajatella sen olevan parasta heille. He saisivat rahaa ja pian kaikki olisi kunnossa.
   Sitten hän saisi tavata isänkin.