Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

2.

Viikkoa myöhemmin me jätettiin Route 66 taaksemme Oklahoman kohdalla ja käännyttiin ajamaan kaakkoon päin kohti Floridaa. Amerikan halki ajaminen oli ihan mieletöntä, ja mä nautin jokasesta päivästä. Tällanen matkanteko oli kivaa vaihtelua meidän Bahaman arkeen, joka oli sekin ollut mukavaa mutta kuitenkin aika paikallaan pysyvää. Mä olin saapunut sinne heinäkuun puolivälissä ja kerinnyt olla Joelin luona nelisen viikkoa ennen Peskovien tuloa. Sen kuukauden aikana Joel oli välillä tehnyt pieniä talon korjaustöitä, myrkyttänyt sisään tunkevia muurahaisia ja maalannut piharakennusta. Meillä oli kuitenkin ollut tosi paljon myös vapaa-aikaa, joka oli kulunut Grand Bahama-saarta kiertäen ja huvilan yksityisellä rannalla uiden ja makoillen. Tuleville kuukausille me oltiin suunniteltu pieniä retkiä muillekin Bahaman saarille.

Huvilan merenpuoleisessa päädyssä oli omalla sisäänkäynnillä varustetut erilliset tilat, jossa me oltaisiin voitu asua omistajien paikalla ollessakin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että Joel halusi lähteä siksi ajaksi muualle. Oleg Peskov ja vaimonsa Svetlana olivat vaikuttaneet musta lyhyen tapaamisen perusteella vähän kylmiltä ihmisiltä. Vielä pahempi oli kuitenkin ollut näiden parikymppinen tytär Julia, joka oli ensi töikseen tullut meidän perässä rannalle, levittänyt vilttinsä ihan Joelin aurinkotuolin viereen, riisunut huolettomasti bikiniensä yläosan ja jutellut Joelille flirttailevaan sävyyn pitkän aikaa. Mua se ei ollut edes vilkaissut.

Joel oli meidän rannalta poistuessa ja road tripille mukaan otettavia matkakasseja pakatessa ollut aika vaivaantuneen oloinen ja pahoitellut mulle tilannetta. Mutta minkäpä se asialle oli voinut. Työnantajan tytärtä kohtaan piti tietysti pysyä hyvin kohteliaana, käyttäytyi tämä miten vaan. Ja Julia Peskovasta mulle oli puolen päivän tuntemisen perusteella tullut kuva, että se oli itserakas hemmoteltu kakara, jolta ei ollut ikinä kielletty mitään ja jolle Oleg olisi ostanut vaikka kuun taivaalta. Onneksi ne lähtisivät takaisin Venäjälle samana päivänä, kun me palattaisiin USA:sta.

Me saavuttiin päivää ennen lautan lähtöä Jacksonvilleen ja palautettiin vuokra-auto Aviksen paikalliseen liikkeeseen. Me oltiin vietetty road tripin yöt tähän asti aika matalan budjetin paikoissa, mutta nyt Joel halusi ottaa huoneen hienosta luksushotellista meren rannasta.

Ilta alkoi hämärtyä meidän majoituttua huoneeseen. Me otettiin minibaarista oluttölkit mukaan ja mentiin merenrantaan hiekalle istumaan ja juomaan niitä. Kuutamo valaisi rantahiekkaan kevyessä iltatuulessa lyöviä aaltoja. Tuntui tosi hyvältä vaan istua siinä Joelin vieressä kylmää kaljaa nautiskellen. Sen seurassa oli melkein alusta alkaen ollut koko ajan jotenkin hyvä ja rento olla. Ehkä noin meidän tokasta yhteisestä päivästä alkaen siellä erämaamökillä reilu kolme kuukautta sitten. Ensimmäinen ilta oli sattuneesta syystä mennyt enemmänkin Joelia peläten ja jännittäen. Se laski ilmeisesti tyhjäksi saamansa tölkin vierelleen hiekalle ja laittoi kätensä mun reidelle.

- Vaikka mulla oli tiedossa suunnitelma tulevaisuudesta näillä seuduilla, niin mä en sillon Suomesta lähtöä tehdessä olis voinut arvata, että tuun olemaan täällä näin onnellinen, se sanoi. - Kuvittelin että elämä tulee olemaan yksinäistä ja masentavaa ajan tappamista, vaikka Bahama ympäristönä olis kuinka hieno. Ja tää reissukin olis ollut helvetin paljon tyhjempi tehdä yksin. Onneks mä tapasin sut. Sä oot ollut ensimmäinen hyvä asia mun elämässä sen vitun kolarin jälkeen. Toivottavasti et ikinä häviä siitä mihinkään.

- Mä viihdyn sun kanssa niin hyvin, etten ole lähdössä tästä minnekään, mä vastasin. - Se kumma tarve saada olla koko ajan sun seurassa, mikä alkoi siellä mökillä jo melkein ekan vuorokauden aikana, ei oo todellakaan hävinnyt mihinkään.

- Sulla on kyllä oudot mieltymykset, jos kiinnostuit musta jo niin alussa, Joel nauroi. - Sen kaiken aseella uhkaamisen, rautoihin laittamisen ja suihkussa vieressä seisomisen keskellä. Mä en vieläkään oikein pysty elämään sen kanssa, että tein sulle niin, mutta en muutakaan osannut.

- No sulla oli joku kyky tehdä ne ei-ahdistavalla tavalla. Vaikka kyllä mun vähän teki siellä suihkussa mieli heittää sua shampoopullolla päähän.

- Ja mun teki enemmän ku mitään mieli katsoa sua edes puoli sekuntia, koska ajattelin jo siinä vaiheessa, että sä oot tosi kaunis ja kiinnostavan olonen nainen. Mutta sain jollain jäätävällä tahdonvoimalla pidettyä katseeni siinä ikkunalasissa, kun en halunnut olla mikään kyttäävä idiootti.

- Se sussa olikin niin ihanaa, kun sen huomasi että sä yritit koko ajan toimia niin, että mulla olis hyvä olla. Vaikkei se varmaan ollut aina helppoo niissä oloissa.

- No ei ollut. Mutta olis sitä ehkä vähän auttanut tieto, että sulla ei ollut aikomustakaan karata mihinkään, vaikka olisin hetkeksi kääntänyt selkäni. Taisin pitää sua ihan turhaan raudoissa, Joel sanoi hymyillen.

- Niin.. mutta ne mun tuntemukset sua kohtaan, joiden takia en edes halunnut karata, oli viiminen asia minkä mä toivoin sun huomaavan, mä nauroin.

- Sama juttu, siis alussa. Mutta sitten kun mun lähtö alkoi lähestyä, niin en muuta tehnyt kuin mietin, miten hitossa saan kerrottua mitä oikeesti ajattelen susta, ja vielä sut lähtemään mukaani tänne. Koko sen automatkan sinne vanhan lentokentän lähelle mä vaan mietin, että en voi lähtee ennenku saan suuni auki. Ja edes kerran suudella sua, vaikka se oliskin jäänyt siihen.

- Mulla ei kyllä ihan ekana käynyt mielessä että aiot suudella, kun pyysit vielä tulemaan siihen auton ulkopuolelle.

- Mä pelkäsin helvetisti, että et halua mitään sellasta ja työnnät mut pois. Mutta se onneks menikin vähän eri tavalla, Joel sanoi ja silitti mun reittä.

Niinhän se oli mennyt. Ahtaat autot ei olleet koskaan kuuluneet mun suosikkipaikkoihin seksin harrastamisessa, mutta se meidän pitkää suudelmaa seurannut pano Primeran takapenkillä oli kyllä ollut täydellinen.

Hetken rantahiekalla vielä istuttuamme me lähdettiin takaisin hotellihuoneelle.