Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

8.

Kiia oli uskaltautunut pyytämään Sergeitä liittymään myöhemmin meidän seuraan nurkan takana olevaan yökerhoon, kun sen työvuoro loppuisi baarin mennessä puolilta öin kiinni. Se oli sanonut harkitsevansa asiaa.

Istuin yökerhon nurkkapöydässä tyttöjen ollessa tanssilattialla, ja päätin laittaa Joelille viestin. Bahamalla oli vasta myöhäinen iltapäivä.

"Miten siellä menee? Törmäsin äsken Sergeihin baarin ovella, toivottavasti ei haittaa että kerroin sille tästä tilanteesta. Oot tärkee ja rakas ❤️"

Joel ilmestyi heti Whatsappiin paikalle.

"Makaan tässä meidän sängyllä. Ollu vaikee saada nukuttua öisin ilman sua. En tiedä oonko ikinä nähnyt kellään yhtä vittumaista luonnetta ku tolla muijalla. Ei haittaa vaikka kerroit, sano Sergeille terveisiä jos vielä näet sitä. Mulla on sua ihan vitun kova ikävä 😔 Mä rakastan sua helvetisti ja haluan vaan että saan olla tän paskan jälkeen rauhassa sun kanssa ❤️"

"Kyllä me vielä saadaan ❤️ Koita kestää siellä."

"Mä yritän. Kivaa iltaa 😘"

On tääkin. Miehes on jossain trooppisella saarella panemassa unelmakroppasen blondin kanssa, ja joudut kirjottamaan sille, että "koita kestää". Olisin nauranut jos olisin pystynyt.

- Niin siinä sitten kävi, että Kiia taisi napata sen ja mä jäin kakkoseksi, Laura huusi pöytään tullessaan, mutta ihan hyväntuulisesti.

Nostin katseeni puhelimesta ja vilkaisin tanssilattialle. Sergei oli ilmestynyt sinne ja piti Kiiaa vyötäröltä kiinni jonkun hitaamman biisin soidessa taustalla.

***

Me viestiteltiin Joelin kanssa joka päivä. Parin viikon kohdalla se kertoi saaneensa olla viime päivinä aiempaa enemmän rauhassa Julialta, joka kuulemma vaikutti jo vähän tylsistyneeltä huvilalla oloon ja tuntui odottavan malttamattomana kotiin lähtöään. Olin tyytyväinen siitä. Sergein mainitsema Julialle tyypillinen nopea kyllästyminen oli tainnut jo tapahtua Joelinkin kohdalla.

Asuin lähes koko Suomessa oloni ajan Lauran luona, mutta paria päivää ennen mun paluulentoa siirryin Helsinkiin sinne vuosi sitten muuttaneen ystäväni Annikan luo.

Se vei mut tietysti keskustaan baarikierrokselle. Vähän ennen puolta yötä me astuttiin rokkibaariin, jonka tiskillä tilausta tehdessä mun huomio kiinnittyi nurkkapöydässä istuvaan miesporukkaan. Mä muuten tunsin osan niistä. Tai itse asiassa kaikki paitsi yhden.

- Meetkö tonne nurkkapöydästä seuraavaan istumaan, mä kuiskasin tilauksensa jo saaneelle Annikalle.

Se varmaan ihmetteli, miksi mä halusin paikan lähes ainoan varatun pöydän viereen, kun suomalaisempi tapa olisi ollut mennä lähes tyhjässä baarissa mahdollisimman kauas muista. Menin lonkeron saatuani Annikan perässä pöytään, ja kirjoitin sille viestin:

"Voidaanko olla hiljaa ja muka katsoa puhelimia. Mua kiinnostaa hetki kuunnella mitä noi tyypit puhuu."

"Ok. Mut ketä noi on??"

"Yks entinen bändi jota fanitin joskus. Tai siis 5/6 niistä ja joku random"

"Selvä 👍😂"

Puhe naapuripöydästä kuului mukavan selvästi musiikin yli. Olin selaavinani Instagramia, vaikka oikeasti en tiennyt yhtään mitä kuvia näytöllä vilisi. Olin niin keskittynyt salakuunteluun. En meinannut uskoa korviani, kun tajusin mistä ne puhuivat. Voiko tää olla mahdollista? Vaikka.. miksei olisi. Hyväkuntoisilta ne ainakin siinä istuessaan vaikuttivat, siihen nähden kuinka pahasti olivat aikanaan loukkaantuneet auto-onnettomuudessa. Aika pian mulle kävi selväksi myös, kuka se kuudes tyyppi pöydässä oli, ja mulle tuli lähes oksettavan paha olo. Ettehän te voi tehdä noin.

Seuraavaksi ne puhuivat Joelista, ja miettivät mihin se mahtoi olla kadonnut ja oliko enää hengissäkään. Siinä vaiheessa kun se kuudes tyyppi aika ikävään sävyyn totesi jokaisen tekevän itse elämänsä valinnat ja toisten vain tekevän tyhmempiä, mun teki mieli heittää lonkeroni sen päälle.