Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

10.

Seuraavana päivänä mun oli pakko ottaa Joelin kanssa puheeksi Helsingin baarissa kuulemani asiat, vaikka tiesin sillä varmasti pilaavani sen hyvän tuulen ties kuinka pitkäksi aikaa.

- Mun pitäis kertoo sulle yksi juttu, mä sanoin vaisusti meidän lopetellessa aamiaista keittiön pöydässä.

Joel nosti katseensa lautaseltaan muhun.

- Niinku mä sanoin, niin olin Helsingissä mun kaverin luona pari viimistä päivää Suomessa. Me käytiin sillon torstaina baarissa keskustassa. Siellä oli sun vanhoja tuttuja.

Nyt Joel näytti jo todella kiinnostuneelta. Mä päätin kertoa koko jutun saman tien putkeen.

- Meidän viereisessä pöydässä siis istui koko sun vanha bändi. Jos mä ymmärsin niiden puheet oikein, niin ne piti palaveria uuden musiikin julkaisemisen aikatauluista. Ja sen jälkeisestä paluukiertueesta ensi keväälle.

- Siis mitä helvettiä..?

- Niin. Ne suunnitteli Blind Channelin paluuta.

- Ne meinaa jatkaa viidestään ilman mua, Joel sanoi hiljaa, ja mä pystyin näkemään kuinka tieto kirjaimellisesti musersi sen sekunneissa. Ja silti mun pitäisi kertoa jotain vielä pahempaa.

- Ne ei jatka viidestään. Siinä pöydässä istui myös kuudes tyyppi, jota mä en tunnistanut. Ne puhui sen roolista uutena laulajana ja bändin some-vastaavana.

Joel tuijotti mua sen näköisenä, kuin olisin juuri kertonut sen kaikkien läheisten kuolleen. Mulla nousi itsellä kyyneleet silmiin kun näin sen tuskan.

- Anteeks, musta tuntuu ihan vitun pahalta kertoa tää, mutta en halua salatakaan asiaa.

Joel nousi tyhjyyteen tuijottaen pöydästä.

- Mä haluun nyt olla yksin, se sanoi ja lähes juoksi ovesta ulos.

Mä menin huolissani perässä oven suuhun katsomaan, aikoiko se lähteä jonnekin kauemmas, mutta se käveli rantaan ja istui palmun juurelle tuijottamaan merelle.

Annoin Joelin olla rauhassa, mutta useamman tunnin kuluttua, päivän kuumentuessa ja auringon noustessa korkealle taivaalle aloin huolestua, kun se istui edelleen liikkumatta samassa asennossa palmun alla. Yleensä se vältteli keskipäivän aurinkoa ja paahdetta. Otin lasin, jääkaapista kylmän kannullisen mehua ja terassilta vielä ison aurinkovarjon mukaani, ja kävelin Joelin luo. Se vilkaisi mua, mutta käänsi saman tien katseensa takaisin merelle. Avasin aurinkovarjon ja sain sen pystytettyä hiekkaan niin, että Joel jäi sen varjoon. Kaadoin mehua lasiin ja laskin sen ja kannun Joelin viereen hiekalle. Sitten menin takaisin sisälle.

Joel tuli tuntien päästä rannasta tyhjä mehukannu mukanaan. Mitään puhumatta se otti pöydältä leivän, jonka söi ja painui makuuhuoneeseen. Kohta se lähetti mulle sieltä viestin:

"Voitko tulla mun viereen ja vaan olla siinä"

Olisin niin halunnut ottaa osan sen pahasta olosta itselleni, ja toivoin että mun läsnäolosta olisi edes pientä apua, kun menin sänkyyn sen kainaloon. Me maattiin siinä pitkään hiljaa sylikkäin, ja jossakin kohtaa huomasin Joelin tasaisesta hengityksestä sen nukahtaneen.

Se puhui ensimmäiset sanansa mun uutisen jälkeen vasta seuraavana aamuna. Olin herännyt ennen sitä ja kannoin meille kahvia ja leipää tarjottimella sänkyyn. Joel nousi peiton alta istumaan ja nojaamaan sängyn päätyä vasten.

- Kiitti että kerroit, se sanoi mun laskettua tarjottimen meidän väliin vuoteelle.

- Olis tuntunut tosi väärältä salata noin iso asia, vaikka en mä osaa edes ajatella kuinka paskalta toi susta tuntuu.

- Siitä kolarista alkaen uutta paskaa on tullut niskaan säännöllisesti. Mä luulin, ettei niiden kevään murhajuttujen jälkeen voi enää tulla pahempaa, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Mulla on instagramissa nimetön tili, jolla välillä stalkkaan mun vanhoja bändikavereita ja muitakin tuttuja, mutta mikään niissä julkasuissa ei oo viitannut tällaseen. Puhuko ne missään vaiheessa siellä baarissa musta mitään?

- Kyllä ne hetken ajan mietti missä sä menet.

- Kuinkahan kauan ne on tota suunnitelleet. Ja olisiko ne pyytäneet mua niistä mun aiemmista tuomioista huolimatta vielä mukaan, jos niitä murhia ei olis tapahtunut...

- Musta ne puhu siihen tyyliin, että olivat kesästä alkaen olleet taas enemmän tekemisissä keskenään ja silloin myös ottaneet yhteyttä siihen uuteen tyyppiin.

- Minkä näkönen se oli?

- Aika tavallisen.. Tummat pitkät hiukset ja vähän partaa. Ei yhtään niin komee ku sä, mä vastasin ja sain Joelin hymyilemään edes vähän ensimmäistä kertaa vuorokauteen.

***

Seuraavat viikot kului meiltä tasaisen rauhallisesti, vaikka huomasinkin BC:n paluusuunnitelmien vaikuttavan Joelin olemukseen. Se oli hiljaisempi ja enemmän ajatuksiinsa vaipunut kuin aiemmin. Välillä se selvästi kaipasi tilaa miettiä asioita rauhassa, mutta sen vastapainoksi se myös halusi todella paljon pitää mua sylissään tai kainalossaan.

Joelin tilille ilmestyi 10 000 euroa ylimääräistä palkkaa "hyvin tehdystä työstä" Julian vierailun aikana. Oleg mainitsi viestissä Julian olleen tyytyväinen Joelin apuun ja tukeen kaikissa asioissa. Mietin mahtoiko Peskov olla oikeasti niin sokea, ettei tajunnut mitä tyttärensä perheen työntekijöiden kanssa touhusi.

Kiia laittoi viestiä, jossa kertoi tapailevansa Sergeitä, ja haluavansa kysyä multa kahta asiaa suoraan: miksi Sergei ajoi mun vanhalla Primeralla ja varsinkin miksi mun sekopäinen exäni Marko oli niitä kauppakeskuksessa vastaan tullessaan saanut Sergein nähdessään samanlaisen jossei vielä pahemman kauhukohtauksen kuin törmätessään silloin muhun Ratinan edessä. Kiia oli alkanut epäillä tunnettiinko me sittenkin paremmin kuin vain yksittäisen, pitkäksi venyneen kahvilakeskustelun kautta. Äh. Enhän mä voinut sille kertoa, miten ja kenen kautta olin Sergeihin tutustunut.

"Kysy siltä itseltä, mä en oikein voi kaikkia yksityiskohtia kertoa mut vannon että mitään juttua mulla ei ole sen kanssa ollut 😘" vastasin viestissäni. En alkaisi täältä maailman toiselta puolelta keksiä mitään tarinaa, kun en voinut tietää jos Sergei puhuisikin sitten ristiin jotain ihan muuta.

Lokakuun puolivälissä uutinen Blind Channelista tuli myös julkisuuteen. Selasin aamulla herättyäni Suomen iltapäivälehtien uutisia, ja molemmissa oli samanlaiset otsikot asiasta. Aloin lukea Iltasanomien kirjoitusta.

"BLIND CHANNEL PALAA!

Vuoden 2021 Euroviisu-menestyksen jälkeen maailmanvalloituksen hyvään alkuun saanut ja kiertueella sattuneen vakavan liikenneonnettomuuden vuoksi pitkälle tauolle jäämään joutunut bändi kertoo Instagramissa julkaisevansa pian uutta musiikkia ja palaavansa keväällä lavoille lähes kolmen vuoden tauon jälkeen hieman uudistuneella kokoonpanolla..."

Jutussa kerrottiin kevään kiertueen sisältävän keikkoja ympäri Eurooppaa, ja useassa metallibändissä aiemmin vaikuttaneen Arttu Koistisen aloittavan Niko Moilasen rinnalla toisena laulajana.

Joel luki itsekseen kiroillen samaa uutista omalta puhelimeltaan.

- Me tehtiin ton tyypin kanssa hetki yhteistyötä Exit Emotions -albumin biisien teon aikaan. Mutta ei siitä ja niistä biiseistä tullut sen enempää. Siinä ei jotkut kemiat vaan kohdanneet. Mä en tajua miten ne on voinut kaikista vaihtoehdoista pyytää juuri tota kusipäätä mun paikalle.

- Sen olemuksesta ja puheiden sävystä siinä baarin pöydässä tuli jotenkin itserakas kuva, mä sanoin rehellisen mielipiteeni.

- Yksi sen aiempi bändi kai hajosi sen takia, kun muut ei jaksaneet enää sen kusipäistä käytöstä. Vaikka ne tiedottikin asiasta vähän kauniimmilla sanoilla.

Seuraavaksi me mentiin molemmat omilla puhelimillamme Instagramiin katsomaan uutisessa mainittua bändin omaa tiedotusta paluusta. Siinä ei ollut juuri mitään uutta lehtijutussa jo kerrotun lisäksi. Siksi ihmettelin, mitä Joel oli nähnyt, kun siltä tippui yhtäkkiä puhelin kädestä sängylle, ja se sanoi tuskaisella äänellä:

- Tää ei vittu voi olla enää todellista, taas lisää paskaa!