Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

13.

Menin tilanteessa jonkinlaiseen shokkiin. Kuulin Nikon ja Joonaksen käyvän kovaäänistä riitaa Artun kanssa kadun toisella puolella. Olin näkemäni perusteella varma, että se mulkku oli soittanut poliisit paikalle. Oliko se siis ollut myös tuolla baarissa, lähtenyt perään katsomaan mihin toiset poistuivat ja huomannut kenen kanssa ne autossa istuivat? Kävelin sen verran eteenpäin, että näin tapahtumat sivukadulla. Poliisi laittoi juuri Joelia rautoihin sen auton vieressä. Joel näytti tilanteessa täysin ilmeettömältä. Toinen poliisiauto kuului sireenien äänestä päätellen lähestyvän paikkaa vastakkaisesta suunnasta. Jatkoin lamaantuneena matkaani.

Meidän asunnolle oli useampi kilometri, ja multa kului melkein tunti sinne perille pääsemiseen. Sisälle päästyäni katsoin hämmentyneenä ympärilleni. Mitä vittua mun pitäisi nyt tehdä? Olisiko poliisi kohta täällä? Ainakin Joelin veljen oven takana ne kohta olisivat, koska Joel oli ollut liikkeellä sen autolla. Tiesikö se ja kertoisiko se tästä asunnosta? Päätin kerätä vähäiset tavarani ja poistua paikalta. Joelin tavarat olivat lähinnä vaatteita, sillä ei juuri muuta omaisuutta ollut Bahamalla ollut mukanaan. Tungin nekin kassiini ja laitoin asunnon avaimen pöydälle, johon omistaja oli pyytänyt sen lopuksi jättämään. Joel oli vuokrannut ja maksanut etukäteen asunnon kuun loppuun asti, johon oli vielä useampi päivä.

Mun isossa kassissa, johon olin meidän koko omaisuuden ja Joelin pienemmän repun tunkenut, oli onneksi pyörät ja vetokahva. Muuten sitä olisi ollut aika vittumaista raahata kilometrikaupalla katuja pitkin. Olin edelleen jossain epätodellisessa tilassa, mutta tiesin mihin haluan suunnata. Tampere oli ollut mun ainoa koti koko mun elämän ajan siihen asti, kun jouduin sieltä toukokuussa pakenemaan. Olin aamuyöstä perillä Oulun rautatieasemalla, ja jouduin odottamaan muutaman tunnin junaa, joka lähti kuudelta kohti etelää.

Junan penkille istuessa mulla vasta rysähti kunnolla tietoisuuteen se, etten välttämättä näkisi Joelia enää. Se voisi saada todella pitkän tuomion, enkä mä voisi varmaan mennä edes vankilaan sitä katsomaan? Poliisi oli jäänyt käsitykseen, että se oli osunut sattumalta paikalle silloin, kun olin kohdannut karhun yöllä tien varressa Sallassa, ja olin silloin valehdellut etten ollut edes tunnistanut sitä tilanteessa. Olisi aika epäilyttävää, jos nyt ilmestyisinkin vierailemaan sen luokse. Tosin olin joskus Bahamalla googlaillut tuomioita rikoksentekijän suojelemisesta Suomessa, eivätkä ne olleet näyttäneet kamalan pahoilta. Todennäköisesti selviäisin sakoilla, jos poliisi saisi jotakin kautta selville mun yhteydet Joeliin. Rikoksen tekijän lähisukulaisia ja puolisoa ei kai voitu tuollaisissa tapauksissa syyttää, mutta mä en varmasti lukeutunut sellaiseksi, koska olin tavannut Joelin vasta sen pakomatkalla.

Entä mihin hittoon menisin Tampereelle päästyäni? Laura oli mun läheisin ystävä, mutta se oli somen perusteella vielä syyslomareissussa Italiassa. Enkä ollut varma miten Kiia suhtautuisi mun yhteydenottoon mun totuutta kiertelevien viestien jälkeen, kun se oli kysellyt musta ja Sergeistä. Toisaalta Sergei varmaan haluaisi kuulla Joelin tilanteesta. Keräsin rohkeuteni ja laitoin sille viestin.

"Joel pidätettiin yöllä Oulussa. Oon junassa matkalla Tampereelle. Sopiiko jos tuun poikkeemaan?"

Sergei vastasi saman tien.

"Mitä helvettiä, mitä se Suomessa edes teki?! Tosi paska homma. Voit tulla. Kiia on kyllä täällä. Mitäs me sille sanotaan?"

"Kerron tarkemmin perillä. Ja olisko vaan paras että kerrot Kiialle kaiken ennen mun tuloa, vai paljonko se tietää niistä sun kuvioista missä Joeliinkin tutustuit?"

"Oon maininnut sille mun historiasta, jonka oon kyllä viime aikoina yrittänyt jättää taakseni niillä rehellisillä portsarin hommilla 😏 Tehdään niin että mä sanon sille suoraan sun tulon syyt"

"Ok. Oon parin tunnin päästä siellä"

***

Kiia avasi mulle Sergein asunnon oven. Se katsoi mua ilmeellä, jota oli vaikea lukea.

- Oikeesti? Joel Hokka?

Mä yritin pidätellä kyyneleitä, jotka jo Joelin nimen kuuleminen meinasi saada nousemaan silmiin.

- Sori että mä valehtelin sulle ja Lauralle jostain ranskalaisesta. Mun oli vähän vaikee vastata teidän kysymyksiin, kun en voinut sillon puhua Joelista.

- Kyllä mä ymmärrän. Ja selvisipähän se ihme salaperäisyys sun ja Sergein tutustumisesta. Se kertoi olevansa Joelin kaveri ja sitä kautta päätyneensä auttamaan sen Markon kanssa.

- Niin.

- Mutta miten te... päädyitte suhteeseen jos Joel siis piti sua aluksi vankina jossain mökissä?

Mä punastuin todennäkösesti kaulaani myöten.

- No se nyt oli aika kuuma kidnappaaja.

Kiia katsoi mua hetken silmät pyöreinä ja alkoi sitten nauraa.

- Ei hitto. Tuu peremmälle sieltä sen sun kassin kanssa.