Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

21.

Keikan loputtua me siirryttiin alueen toisen lavan lähelle kuuntelemaan suosittua ulkomaista bändiä, josta varsinkin Teemu ja Lauri tykkäsivät. Ne ja Jenna halusivat mennä vielä vähän edemmäs yleisön sekaan. Mä tiesin bändiltä ehkä yhden biisin, enkä tahtonut sinne tungokseen. Tuijotin keikan aikana oikeastaan mitään näkemättä eteeni. Olin Joelin näkemisen myötä vajonnut jonnekin menneisyyden muistoihin, joissa viihdyin paremmin kuin nykyhetkessä, jossa Susanna ja Emilia mun vieressä arvostelivat ikävään sävyyn joidenkin kauempana seisovien naisten vaatetyyliä. Humalan myötä niiden puheista tuli jotenkin tavallistakin pisteliäämpiä, mitä oli tylsä kuunnella, vaikka jutut eivät sillä hetkellä varsinaisesti mua koskeneetkaan.

Jossain kohtaa ajatuksistani havahtuessani ja keikan kestettyä jo ainakin puoli tuntia katselin ympärilleni. Mun sydän otti muutaman ylimääräisen lyönnin, kun tunnistin parin metrin päässä keikkaa kuvaavan miehen olevan Olli Matela. BC tai ainakin osa niistä oli siis jäänyt vielä paikalle. Olin ajatellut niiden lähtevän suoraan hotelliin tai ajamaan, koska niillä näkyi olevan heti huomenna seuraava keikka festareilla Etelä-Suomessa.

Katselin varovasti Ollia ja suuntaa, johon se kuvien ottamisen jälkeen lähti kävelemään. Se meni porukkaan, jossa joku nainen siirtyi välittömästi sen viereen ja laittoi kätensä sen vyötärölle. Vieressä oli toinen, läheisyytensä perusteella myöskin pariskunnalta näyttävä kaksikko, jonka miehen tunnistin BC:n mukana kulkevaksi kuvaajaksi. Ja niiden takana... Noin miljoonan erilaisen tunteen muodostama tsunami vyöryi mun yli, kun näin taas Joelin. Se ei katsellut lavalle päin, vaan ympärilleen väkijoukossa. Se ei näyttänyt huomanneen mua.

Voisinko mä käydä juttelemassa sille? Ihan vaan pienen hetken? Kysymässä mitä sille kuuluu. Susannan ja Emilian läsnäolo mun vieressä kyllä vähän haittasi mua. Varsinkin sen jälkeen, mitä Susanna oli Joelista illan mittaan puhunut. Yhtäkkiä Joelin viereen käveli viereiseltä hot dogeja myyvältä kojulta joku tummatukkainen, kaunis nainen. Se sanoi hymyillen Joelille jotain ja hipaisi ohimennen sen käsivartta. Vai niin. Taitaisin kuitenkin unohtaa sen juttelemaan menon. Joel ei juurikaan reagoinut naiseen, mutta kääntyi sillä hetkellä katsomaan suoraan muhun, melkein kuin olisi tuntenut mun tuijotuksen itsessään.

- Ai saatana, Hokka on tuolla ja se katsoo tänne päin, kuulin samassa Susannan innokkaan äänen vierestäni.

Joel katsoi mua miettivän näköisesti pari sekuntia suoraan silmiin. Sitten se lähti kävelemään meitä päin. Tummatukkainen nainen jäi hölmistyneenä tuijottamaan sen perään. Susanna mun vieressä päästi hengityksen haukkomiselta kuulostavan äänen. Vilkaisin sen ja Emilian suuntaan. Ne hymyilivät epäuskoisesti katsoessaan lähestyvää Joelia.

En tiennyt millaiseksi niiden naamat muuttuivat, kun Joel työntyi niiden ohi, käveli mun eteen ja sitten halasi mua tiukasti. Miksi se halaus tuntui musta siltä, että yhtäkkiä olin turvassa kaikelta: paskalta maailmalta ja ennen kaikkea Susannalta ja Emilialta?

- Mä toivoinkin vielä törmääväni suhun täällä, Joel sanoi iloisesti. - Oli kiva yllätys nähdä sut yleisössä meidän keikan aikana.

- En mä sitä olis jättänyt väliin kun kerran täällä olen, vastasin sille hymyillen.

- Kerkiätkö sä tulla poikkeemaan tossa baarialueella jos tarjoon sulle jotain? Olis kiva vaihtaa hetki kuulumisia. Ja siellä kuulee paremmin niin ettei tarvi huutaa.

Kai mä voisin sen kanssa yhdet juoda? Teemu tuskin malttaisi lähteä lavan edestä ennen keikan loppumista.

- Voin mä tulla... Mutta eikö sulla ollut tuolla naisseuraa, mitä se on siitä mieltä?

- No on siis joo mutta.. Äh.. Me on pari kertaa tavattu Helsingissä ja sovittiin että voidaan nähdä keikan jälkeen, kun se on täällä kavereidensa kanssa. Ei meillä ole sen enempää. Jos mä saan ekaa kertaa melkein kolmeen vuoteen jutella hetken sun kanssa, niin sen kyllä nyt teen.