Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

25.

Teemu palasi seuraavana iltana risteilyltä, jonka kertoi sujuneen hyvin. Hytin se sanoi jakaneensa Susannan, Laurin ja Jennan kanssa. Mä mainitsin sille, että Joel oli Sergein vanha kaveri ja oli sen vuoksi myös ilmestynyt niiden juhliin. Teemu ei onneksi tuntunut asiasta nyt ärsyyntyvän, vaan kuunteli jopa vähän poissaolevasti kun kerroin illan tapahtumista jättäen tosin mainitsematta kompurointini ja sitä seuranneet hetket aamuöisellä kadulla.

- Oliko Emilia kännissä mitenkään normaalia innostuneempi sun seurasta kun mä en ollut mukana? kysyin Teemulta. Olin joskus aiemminkin ottanut mun aavistukset Emiliasta Teemun kanssa puheeksi, joten se tuskin yllättyi mun kysymyksestä.

- Ei mun mielestä. Välillä me istuttiin samassa pöydässä laivan baarissa ja jotain juteltiin mut siinä kaikki, Teemu vastasi. Se ei ollut koskaan ainakaan myöntänyt huomanneensa, että Emilia saattaisi olla siitä kiinnostunut. Tosin oli varmaan mahdollista, että Teemu ei aika putkiaivoisena insinöörimiehenä oikeasti huomannut niitä pieniä ja hienovaraisia merkkejä Emilian käytöksessä, jotka taas oli mulle melko selviä.

Arki jatkui normaalina. Torstaina sain aamupäivällä Lauralta viestin, jota en heti ymmärtänyt:

"Sä oot kääk-juoruissa!🤣"

"Siis mitä?! En tajuu."

"Seiskan juorupalsta!"

Joku kylmä ahdistus kulki sillä hetkellä mun sydämen läpi, kun mietin oliko joku salakuvannut meitä kadulla kun Joel oli pitänyt mua sylissään napattuaan mut ilmalennosta kiinni. Samassa Lauralta tuli kuvaviesti, jonka välittömästi avasin ja jota zoomasin. Vinkistä ja kuvasta oli maksettu sen lähettäjälle 77 euroa, ja kuva oli tosiaan lauantailta, mutta onneksi yökerhon pöydästä. Se oli vähän sumea, mutta siinä oli selvästi Joel ja vieressä mä, naama kylläkin isolla sydämellä peitettynä. Voi apua.

"Joel Hokka viihtyi lauantaina Tampereen Ilonassa isommassa seurueessa. Naispuolisia faneja olisi riittänyt jonoksi asti, mutta Blind Channel-laulajan huomio tuntui olevan koko illan ajan kiinnittynyt kauniiseen mysteeriblondiin. Pöydässä tiiviisti yhdessä viihtyneen kaksikon myös nähtiin illan päätteeksi nousevan samaan taksiin."

Mun ensimmäinen reaktio oli päästää paskainen nauru mysteeriblondi-sanalle. Seuraavaksi säikähdin ajatusta siitä, että Teemu, Susanna tai joku näkisi kuvan ja tajuaisi siinä olevan mä. Toisaalta kuva oli kyllä niin epäselvä, että en olisi itsekään tunnistanut siitä itseäni pelkkien hiusten ja yläkropan perusteella, kun naama oli peitetty. Ja olinhan mä kertonut Joelin olleen paikalla. Tää juoru vaan sai meidän viattomat keskustelut näyttämään joltain vähän muulta.

Teemu tai kukaan sen kavereista ei kuitenkaan tainnut nähdä Seiskan kuvaa tai ainakaan tunnistaa mua siitä, koska en niiden suunnasta kuullut asiasta mitään heti enkä myöhemminkään. Joelin kanssa asiasta viestittelin, ja se tuntui olevan ärsyyntynyt koko juorulehden olemassaolosta. Me kuitenkin päädyttiin siihen, että koska me ei jutulle mitään voitu eikä oltu tehty illan aikana mitään väärää, voisi koko homman vain unohtaa.

***

Loppukesä vaihtui syksyksi ja Joelin IG-kuvat sateisesta Suomesta Kalifornian aurinkoon niiden lähtiessä taas Amerikan kiertueelle. Mä jäin töistä puolen vuoden opintovapaalle, kun pääsin aloittamaan pitkään haaveilemani täydennysopinnot avoimessa yliopistossa. Teemu kertoi remontin Susannan talolla vetelevän nyt todella viimeisiään, ja ensi kuussa tulevan valmista. Vihdoinkin meidän elämä ja parisuhde voisi normalisoitua.

Tai sitten ei.

Lokakuisena lauantaina Teemun ollessa taas kerran remonttitalolla siivosin meidän asuntoa. Keräsin röykkiöiksi kertynyttä tavaraa keittiön tasoilta päästäkseni pyyhkimään niiltä liat oikein kunnolla, ja päätin viedä Teemulta keittiöön jääneet Verohallinnosta tulleet lappuset sen työhuoneeseen. Koska työhuoneen pöydälle ei tietokoneen, tulostimen ja mappien viereen tuntunut mahtuvan enää nuppineulaakaan, avasin pöydän ylimmän laatikon heittääkseni laput sinne. Kättä pois vetäessäni tunsin jonkin laatikon yläreunassa raapaisevan inhottavasti kämmenselkääni, ja kirosin itsekseni. Kyykistyin katsomaan, mikä piikki mua oli pistänyt. Laatikon yläpuolella, eli pöytätason alapuolella, näkyi jotakin paperia, josta sojotti puoliksi pystyyn noussut terävä niitin pää. Siinä siis syyllinen. Mutta mikä hiton paperi se oli, kun se näytti olevan maalarinteipillä kiinni laatikon katossa? Uteliaana irrotin teippejä sen verran, että sain lappusen irtoamaan sieltä. Tai kaksi niitä näytti olevan päällekkäin, sillä repsottavalla niitillä yhteen painettuna.

Mä katsoin sitä paperia pitkän aikaa, ja vaikka näin mitä siinä lukee, en silti tajunnut näkemääni. Tuijotin kauppakirja-otsikolla varustettua paperia yhtenä vitun kysymysmerkkinä.

Lopulta kun mun aivosolut alkoi yksi kerrallaan toimia ja yhdistää asioita, paperi putosi mun kädestä. Saman tien putosin itsekin polvilleni lattialle. Tai romahdin. Ei jumalauta.